Veri-/piikkikammoinen

Mulla ei varsinaisesti ole piikkikammoa, mutta koen kaiken pistämisen erittäin epämillyttävänä, ja oman veren näkeminen (esim. verikoetilanteessa) saa naaman valahtamaan valkoiseksi. Siitä huolimatta olen selvinnyt neljästä synnytyksestä hyvin.

Neuvolassa otetaan joitan pakollisia verikokeita, ihan alussa yksi koe kyynärtaipeesta, josta tehdään mm. hiv - testi ja kuppatesti, samoin veriryhmämääritys. Nämä ovat odotuksen ja tulevan synnytyksen kannalta tärkeitä testejä. Kannattaa kokeen ottajalle mainita piikkikammosta, yleensä nämä kokeet on mahdollista ottaa niin että olet makuuasenossa, tai muulla käytöksellä huomioida kammosi. Et ole aina piikkikammoinen!
Tämän kokeen lisäksi otetaan raskauden aikana yleensä kolme kertaa Hb sormen päästä, sen ottaa terveydenhoitaja. Muita rutiinikokeita ei ole.

Synnytyksessä ei automaattisesti laiteta tippaa eikä pistellä muutenkaan. Jos haluat epiduraalipuudutuksen, on tippa todennäköisesti pakko laittaa. Muuten pärjää ilman. Se mitä letkusta tulee on tarvittaessa ihan vaan nestettä, tai sitten voidaan tiputtaa oksitosiinia, nopeuttamaan synnytystä. Minulle on kerran pistetty oksitosiinia, ja toista kertaa en ole huolinut. Supistuksista tli järkyttäviä, ja kipulääkitys "unohdettiin". Epiduraalilla tosin on ikävä haittavaikutus heikentää supistuksia, jolloin tuo tippa on pakko pistää. Joissain sairaaloissa annetaan synnytyksen jälkeen kohtua supistavaa ainetta suoneen, mutta ei kaikissa sairaaloissa. Sama lääke voidaan antaa tabletteinakin. Itse synnytys ei ole mitenkään veristä puuhaa. Avautumisvaiheessa ei juurikaan verta tule, mitä nyt kohdun suulta saattaa tulla hiukan veriviiruista limaa. Synnytyksen jälkeen sitten kohtu tyhjentyy ja istukkakohta umpeutuu, ja silloin tietysti vuotaa. Parina ensimmäisenä vuorokautena aika runsaastikin, mutta sen jälkeen vertaisin vuotoa kuukautisvuotoon.
Pyörtyminen synnytyksen jälkeen ei ole sinänsä tavatonta. Se voi johtua esim. jännityksestä tai sen laukeamisesta, vuodosta tai alhaisesta hemoglobiinista. Yleensä ensimmäinen vessareissu synnytyksen jälkeen tehdään saatettuna, jotta nähdään kantaako jalat. Mutta sinne vessaan / suihkuun ei ole pakko nousta ennen kuin tuntuu että jalat kantaa. On ihan normaalia olla huikan heikossa kunnossa rajun urakan jälkeen!

Synnytyksestä ei ole vielä kokemuksia, sen sijaan kaikenlaisesta pistelystä.

Minua ei ole koskaan pyörryttänyt, mutta piikin tuottama kipu inhottaa aivan hirveästi! Miten muita ei muka satu niin paljoa?! Koulussakin rokotukset olivat painajainen, ja aikuisenakin olen kokeillut verenluovutusta vain kerran.

Kuitenkin nyt odotusaikana (rv 26) on pistetty niin paljon että siihen on melkein "tottunut". Neuvolassa on otettu kaksi verikoetta ( hB sormenpäästä joka kerta), seurataan vasta-aineita joten lisää on odotettavissa. Kävin äskettäin sokerirasituksessa jossa otettiin kolme verikoetta 12 tunnin syömä- ja juomapaaston jälkeen näyte sormenpäästä. Ei ollut kivaa, mutta selvisin!

Mun on helpompi kestää näytteen ottoa kun saan jutella aivan muista asioista, ja olen maininnut pelosta pistäjälle joka kerta. Suurin osa on ollut kokeneita verikokeen ottajia jotka hoitavat asian nopeasti ja rennolla otteella.

Synnytys ei jännitä (ainakaan kovasti...) sillä itse olen tähän soppaan lusikkani pistänyt ja otan vastaan sen minkä tuleman pitää. Miljoonat naiset ovat selvinneet koetuksesta, ja heidän joukossaan on varmasti ollut itseäni heikkohermoisempia tapauksia! =)

minä jos kuka pelkää piikkejä ja kammoksuu verta. mainitsin neuvolassa moneen otteeseen kammostani ja sain myötätuntoa peloilleni. hyvin sujui pistelyt kun ensin sai rauhassa puhua ja antaa itse luvan koska pistetään.synnytyksessä oli niin kovat kivut etten edes tuntenut epiduraalin laittoa ja käteenkin tippa meni huomaamatta. synnytys kipu on sen verran mahtava ettei pieniä pistoksia edes tunne. se veri homma on et jos et hätkähdä kuukautisia niin et synnytystäkään.minä en edes ehtinyt ajatella/huomata sitä veren paljoutta.mieheni vain totesi että kyllä tuli verta,kusta ja paskaa :)kyllä sen odotuksen ja synnytyksen kestää jos lasta haluaa. itsellä kaksi lasta mutta hammaslääkäriin en mene ennenkuin on pakko :)

Minulla on viimeisen päälle piikkikammo - sydän alkaa takomaan, henki ei kulje, äänet tulee kaukaa jne., kun tiedän että kohta pistetään. Olen joutunut pyytämään esim. että minusta täytyy pitää kiinni juuri siitä raajasta (tai mihin nyt sitten pistetään), että pysyn paikallani.

MUTTA kun olin synnyttämässä (melkein vuorokauden), niin ihan sama vaikka olis halolla hakattu päähän, tai seipäällä pistetty. Kipu oli ihan kamalaa - aika meni kiljuessa, ja kun en kiljunut, niin sitten oksensin - ja kun en oksentanut niin sitten kiljuin. 2 eri kertaa ne pistivät puudutetta (en kyllä itse pyytänyt), kun eivät ilmeisesti jaksaneet kuunnella huutamista.

Ja kuule, kun pistäminen ei koskenut - en nimittäin siltä muulta kivulta mitään muuta kipua huomannut. Mut hauskaa oli - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna!!!!!

Itse olen aina inhonnut/pelännyt ihan kauheasti verta ja piikkejä ja ne harvat kerrat, mitä nuorena jouduin esim. rokotuksia ottamaan johtivat pyörtymiseen (jeps, taisin joskus laskea pyörtyneeni elämäni aikana 10 kertaa)...

Kuten ensimmäinen vastaaja hyvin selittikin, raskauden aikana on se yksi verikoe ja pari kolme hemoglobiininottoa rutiininomaisesti, jos ei tule mitään erikoista. Verikoe pelotti ihan kauheasti, mutta poikakaveri piteli kädestä ja terkkarikin oli tosi taitava, joten yllättäen selvisin siitä elossa. :) Hemoglobiineihinkin jo melkein tottui, vaikka joka kerta tuijotin jonnekin muualle. En tiedä, onko tämä yleistä, mutta ainakin minulla raskaus tuntui karaisevan, sitä ajatteli, että kyllä tästä selvitään, vaikka ei kivalta tunnukaan.

Synnytys taas oli todella hieno yllätys, olin kirjoittanut synnytystoivelistan, jossa juuri pyydettiin minimoimaan pistokset ja lopulta en sitten niitä saanutkaan (paitsi itse valitsemani aquarakkulat, joiden laittaminen toki sattui, mutta eipä sitä joutunut katselemaan ja ne toimivat minulla todella hyvin oli luonnollinen kivunlievitys). Pyörtyminen ei käynyt edes mielessä missään vaiheessa ja parhaalta kivunlievitykseltä tuntui lämmin suihku, jossa sai puhista ja rentoutua. Etukäteen hermosin synnytystä jonkin verran, mutta lasketun ajan lähestyessä sitä suorastaan odotti ja ne neljä viimeistä päivää yliaikaa olivat tosiaan pahimmat -sen jälkeen oli tosi kiva lähteä synnyttämään. Jotenkin siihen ajatukseen kasvaa (ja kannattaa toki etsiä mahdollisimman paljon tietoa, niin pystyy olemaan rentona, se auttaa synnytyksessä hurjasti).

Kaiken kaikkiaan wau, mä olen tosi ylpeä, että kaikki meni niin hienosti. :) Ja kuten sanottua, hammaslääkäriin en kyllä edelleenkään lähde mielelläni, paljon mieluummin synnyttämään. :)