Sadattuhannet suomalaiset muuttivat paremman leivän toivossa Amerikkaan 1800 – 1900-lukujen vaihteessa. Siirtolaisissa oli iso joukko myös lestadiolaiskristittyjä.
Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silv´en. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silv´enille. Kun Silv´en jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silv´en nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa.
Atlantin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Ps. Pastori Wilhelm Lahtinen kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä Titanicilta 10.4.1912. Laiva upposi 15.4.1912
Lähdeviittaus: Siionin Lähetyslehti nro.9 2010
Yksi heistä oli viitasaarelainen William Lahtinen (s. 1876), joka matkusti Amerikkaan vuonna 1903. Uudella mantereella hän avioitui suomalaistaustaisen Anna Silfenin (s.1880) kanssa vuonna 1904 ja vuotta myöhemmin aloitti työnsä Cokaton seurakunnan maallikkopuhujana.
Vaimonsa ja 4-vuotiaan adoptiotyttärensä Martha Agnesin kanssa William Lahtinen tuli Suomeen vuonna 1912. Kotimaassa hän saarnasi useilla paikkakunnilla. Kemissä oleminen jäi kuitenkin tarkoitettua pitemmäksi, kun Martha-tytär sairastui ja kuoli. Lopulta Lahtiset lähtivät paluumatkalle Kemistä Hankoon, Hangosta höyrylaivalla Englannin Southamptoniin ja lopulta Titanic-laivalla kohti New Yorkia lopullisena määränpäänä Minnesotan Cokato. Liput Titanicin kakkosluokassa maksoivat heille 440 markkaa (1440 euroa) hengeltä.
Mukana matkalla oli myös Lahtisten sukulaistyttö, 18-vuotias Lyyli Silv´en. Hän oli lähtenyt Lahtisten mukaan Torniosta tarkoituksenaan auttaa pariskuntaa uuden kodin rakennustöissä. Matka sai kuitenkin ei-toivotun käänteen, kun laiva törmäsi jäävuoreen. Matkaseurue kohtasi toisensa kannella pelastusveneiden luona. Miehistö tarjosi Anna Lahtiselle paikkaa pelastusveneestä. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää miestään, vaan luovutti paikkansa neiti Silv´enille. Kun Silv´en jätti jäähyväisiään Lahtisille, nämä lausuivat yhdestä suusta: ”Usko, että sinun syntisi tulevat anteeksi annetuiksi.” Silv´en nousi veneeseen ja näki setänsä jäävän laivan kannelle rauhallisena polttamaan sikariaan.
Laivan vajotessa rouva Lahtinen hyppäsi miehensä kaulaan, ja molemmat hukkuivat. Heidän ruumiitaan ei löydetty.
Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa.
Atlantin merellä 10/4 1912
Armo, laupeus ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Rakas veli. Saan täten tervehtää veljeä sydämen rakkaudella. Usein olen muistanut sitä aikaa, kun olin kanssanne juhlaa pitämässä. Ne olivat jäähyväishetkiä, kun iankaikkinen rakastaja virvoitti sielujamme evankeliuminsa kautta. Oi veli rakas, kuinka taas on rintani kuivunut, ei ole muuta kuin hieno kaipaus ja muisto niistä kalliista hetkistä, joita olen ja olemme saaneet viettää. Vaan sellainen usko minulla on, että ei ole vielä rakkaus jäähtynyt Yljän sydämestä, koskapa hän lähetti Patmos-luodon erakon kautta terveisiä, että: O jospa sinä kylmä tai palava olisit. Ja yljän rakkauden lämpimästä se on aina morsiamenkin sydän virvoitetuksi tullut, eikä omastaan; sillä me saamme rakkaani uskossa käydä armopöytään katsellen kuinka rakastajan sydän on avattu tähtemme Golgatalla. Siellä ovat auenneet armolähteet korven matkailijoille, eikä ole kaikessa tuskassa ja vaivassa väsynyt tämä sankari, vaan että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä ja tulee ravituksi. Sille rakkaudelle ei löydy vertaa. Sen tähden minäkin heikko matkailija vetoon siihen sammumattomaan rakkauteen näinkin kylmistä tuntemisista. Ja uskon, että pian lämpenee rintani, kun Yljän kasvot näkyvät; ei ole enää mitään verhoja edessä. Ole turvattu rakas veli, ja kaikki Jumalan lapset saavat olla turvattuina; ja kaikkein tuntemisten vaiheilla ajattelen arvoasi ja kalleuttasi, että olet kelvollinen karitsan häihin.
Tervehdä kaikkia rakkaita Kemissä; te jäitte unohtumattomaan muistoon
Yst: W. Lahtinen
Ps. Pastori Wilhelm Lahtinen kirjoitti tämän viimeisen kirjeensä Titanicilta 10.4.1912. Laiva upposi 15.4.1912
Lähdeviittaus: Siionin Lähetyslehti nro.9 2010
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko tämä totta? Aivan huikea kertomus!!
Eräs keskisuomalainen entinen puhuja kertoi eräänä iltana eräästä Lahtisesta, joka joidenkin pelastuneiden kertoman mukaan olisi julistanut synninpäästöjä uppoavan laivan kannella hätääntyneille ihmisille. Mainittu veli ilmeisesti sekoitti Lahtisen eri ihmiseksi, niitähän on eri sukuja eri puolilla maatamme. Tapauksilla on silti eittämätön yhtymäkohta niin, että muistelijoiden ja kertojien mukana on henkilöys saattanut vaihtua toiseksi. Hukkuneiden luettelosta löytyvä etunimi Villiam pitää yhtä ainakin Päivämiehessä julkaistun jutun kanssa.
Muun muassa Titanicilla matkusti lestadiolaisia siirtolaisia Pohjois-Amerikkaan. Pelastautuneet kertovat lestadiolaispastori William Lahtisen pitäneen seuroja uppoavan laivan kannella.
viitteenä oli: "Seurat" uppoavassa Titanicissa: Päivämies 15/13.4.1994
William Lahtinen, also known as Wilhelm Peura, was born on April 23, 1876 in Viitasaari, Finland. After living briefly in Salla and Taivalkoski in 1902-03, he moved to America in 1903. In 1905, he was living in Cokato, Minnesota, where he became pastor of the Apostolic Lutheran Church. During a trip to Finland with his wife Anna and adopted daughter, Martha Agnes, the little girl fell ill and died. On their return trip, the Lahtinens died in the Titanic disaster on April 15, 1912. It is said that Anna initially entered a lifeboat but left it to remain with her husband.
William Lahtinen, joka tunnetaan myös nimellä Wilhelm Peura, syntyi 23 huhtikuuta 1876 Viitasaarella, Suomessa. Asuttuaan lyhyen aikaa Sallassa ja Taivalkoskella vuosina 1902-03, hän muutti Amerikkaan vuonna 1903. Vuonna 1905 hän asui Cokatossa, Minnesotassa, jossa hänestä tuli pastori apostolisen luterilaiseen kirkkoon. Kun hän oli matkalla Suomeen vaimonsa ja adoptiotyttärensä, Martha Agnesin kanssa, pikku tyttö sairastui ja kuoli. Heidän paluumatkalla, Lahtiset kuolivat Titanicin onnettomuudessa 15. huhtikuuta 1912. Kerrotaan, että Anna sai paikan pelastusveneestä, mutta jätti sen lähteäkseen vielä miehensä kanssa.
William Lahtinens Farewell from the Titanic83
"Behold, I come quickly; hold that fast which thou hast, that no man take thy crown" (Revelation 3:11). This promise of Jesus, "I come quickly," is a comforting message to a poor child of God who struggles amid the trials and tribulations of the journey and often feels timidity and doubt because of his sinfulness and is afraid that he will faint on the way. The devil shows our lifetime as long and our strength as small, and thus he often troubles the spirit of the righteous with heavy feelings of doubt. Despite this, we believe these words of Jesus to be true: "I come quickly." The early departure of many of the righteous again testifies to us that Gods promises are true and firm.
William Lahtisen jäähyväiset Titaniciltä
" Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. (Ilm. 3:11). Tämä Jeesuksen lupaus "Minä tulen nopeasti", on lohduttava viesti köyhälle Jumalan lapselle, joka taistelee keskellä koettelemuksia ja usein tuntuu arkuus ja epäilys, koska syntisyys painaa ja pelottaa, että kompastuu matkalla. Paholainen osoittaa meidän elinaikamme niin pitkänä ja vahvuutemme niin pienenä, ja siten hän usein aiheuttaa ongelmia raskaiden epäilysten kanssa kulkevaa vanhurskasta. Tästä huolimatta uskomme nämä Jeesuksen sanat olevan totta: "Minä tulen pian." Monien vanhurskaiden varhainen poistuminen todistaa jälleen meille, että Jumalan lupaukset ovat totta ja järkähtämättömät.
That which comes to mind first of all is that sad Atlantic disaster in which, as far as we know, at least two of the righteous were allowed to end their pilgrimage in this land of sorrows. They were William Lahtinen and his wife Anna, who were known to countless numbers of the Lords own even in Finland, both free-spirited and beloved children of God. Marvelous and unsearchable are the ways of the Lord. Shortly before leaving Finland, their little daughter fell ill and died, whose departure was mentioned in the April issue of our magazine. Now both of them have been allowed to follow their daughter, both of them in their very prime of life. Thus the Lord transfers his own, one after another, from misfortune and temptations into the enjoyment of eternal peace, which the storms of this world no longer disturb. Our departed brother labored diligently with the gifts granted him by God for the salvation of immortal souls, comforting and assuring Gods own to continue to journey in faith awhile yet until we can enjoy the reward of victors. He also urged unbelievers and those who have fallen from grace to take heed of the Good Shepherds loving call while there is still time, before the period of grace passes and hardness arrives.
. Näin Herra siirtää omiaan, yksi toisensa jälkeen, epäonnen ja houkutusten keskeltä nauttimaa iänkaikkista rauhaa, jota tämän maailman myrskyt ei enää häiritse. Meidän poisnukkunut veli työskenteli ahkerasti niillä lahjoilla, jotka Jumala hänelle oli antanut, kuolemattomien sielujen pelastukseksi, lohduttaen ja vakuuttaen Jumalan oma jatkamaan matkaa uskossa hetkisen vielä ennen kuin voimme nauttia voittajina perillä. Hän myös kehotti uskottomia ja uskosta luopuneita kuuntelemaan Hyvän Paimenen rakastavaa kutsua, kun vielä on aikaa, ennen kuin armonaika päättyy ja paatumus tulee sydämeen.
Se, mikä tulee mieleen ensimmäiseksi, että surullinen Atlantin onnettomuus, jossa sikäli kuin tiedämme, ainakin kahden vanhurskaan vaellus päättyi tässä surujen maassa. He olivat William Lahtinen ja hänen vaimonsa Anna, jotka tunnettiin uhrautuvaisina ja rakastettuina Herran omina Jumalan lapsina. Ihanat ja tutkimattomat ovat Herran tiet. Vähän ennen lähtöä Suomessa, heidän pieni tyttärensä sairastui ja kuoli, hänen poismenostaan on mainittu lehtemme huhtikuun numerossa. Nyt molemmat ovat saaneet seurata heidän tytärtään, mikä on erittäin tärkeä molemmille heistä
Even in his last moments he preached to his traveling companions the forgiveness of sins in the blood of Jesus, enjoying with his wife the sweet peace of God in their souls, as Brother P. Raattamaa says in a letter written to a certain brother in Kemi, "Survivors of the shipwreck tell that Brother Lahtinen stood on the deck of the ship, surrounded by his traveling companions, to whom he declared the death of the Son of God and the forgiveness of sins." We believe that they are now in the flock of victors, for Jesus urges and promises, "Be thou faithful until death, and I will give thee a crown of life" [Revelation 2:10]. In memory of our precious brother and his wife, we publish below his last letter, written on board the Titanic:
Jopa hänen viimeisinä hetkinään hän saarnasi hänen matkaseurassaan synninpäästön Jeesuksen veren kautta, nauttiessaan hänen vaimonsa kanssa suloista Jumalan rauhaa heidän sieluissansa, kuten veli P. Raattamaa sanoo kirjeessään tunnetulle veljellä Kemissä " haaksirikosta selviytyneet sanovat, että veli Lahtinen seisoi aluksen kannella ympäröimänä hänen matkaseuransa, jolle hän julisti Jumalan Pojan kuolemasta ja syntien anteeksiantamusta." Uskomme, että ne ovat nyt joukossa voittajien, sillä Jeesus kehottaa ja lupaa: "Ole sinä uskollinen kuolemaan asti, ja minä annan sinulle elämän kruunun" [Ilm. 02:10]. Kallisarvoisen veljemme ja hänene vaimonsa muistoksi, julkaisemme alla hänen viimeinen kirjeen, joka kirjoitettu Titanicilla: (edellä)
Kaunis kertomus