Tapahtuipa kerran sellainen asia että menin vihapäissäni mainitsemaan ääneen äärimmäisen hirveitä asioita ihmisistä, itsestäni ja maailmasta... Olen ollut koko elämäni ajan hyvin erilainen muihin nähden. Kokemuksieni perusteella uskallan väittää että käsite suvaitsevaisuus ei juurikaan toteudu. Ainoastaan samanlaisten piirteiden hyväksyminen ja erilaisuuden tuomitseminen. Tämän vihapuheeni jälkeen välittömästi koin jotain mikä kumosi kaikki käsitykseni "sattuman synnyttämästä" maailmasta... TIEDÄN varmuudella että on olemassa tietoisuus joka kuulee kaiken mitä ikinä lausut ääneen.
Koitan kuvailla mahdollisimman tarkasti kokemaani:
Päätäni kosketettiin, tämä kosketus pyörähti spiraalimaisesti päälaellani. Tämän kosketuksen jälkeen tunsin että vasemmalla puolellani olisi ollut jokin "laite" mikä joko imi "sähköä" minusta tai asetti minuun jotain "sähköistä". Tuntui kuin jokin skanneri olisi skannannu minun koko kehoni edestakaisin noin viisi kertaa sähkökentän vahvuus vaimeni jokaisella kierroksella.
Tämän kokemuksen jälkeen tuntuisi että minun päähäni olisi ilmestynyt jonkinlainen "plasmalampun ydin" http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/72/Plasmalamp.gif . Tunnen jatkuvasti omituisia sähköisyyksiä jokapuolella päätäni. Lähes koko ajan se osoittaa otsaan. Nukkumaan mennessä sängyssä makoillessa se kiihtyy. Lähes joka puolella päätä tuntuisi olevan jotai sähköistä.
AUTTAKAAA! olen jokapaikassa yrittänyt saada jonkinlaista informaatiota. Mistään en ole saanu vastaustakaan. Onko kellään samantapaisia kokemuksia?? Mitä minulle tapahtui??
Koitan kuvailla mahdollisimman tarkasti kokemaani:
Päätäni kosketettiin, tämä kosketus pyörähti spiraalimaisesti päälaellani. Tämän kosketuksen jälkeen tunsin että vasemmalla puolellani olisi ollut jokin "laite" mikä joko imi "sähköä" minusta tai asetti minuun jotain "sähköistä". Tuntui kuin jokin skanneri olisi skannannu minun koko kehoni edestakaisin noin viisi kertaa sähkökentän vahvuus vaimeni jokaisella kierroksella.
Tämän kokemuksen jälkeen tuntuisi että minun päähäni olisi ilmestynyt jonkinlainen "plasmalampun ydin" http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/72/Plasmalamp.gif . Tunnen jatkuvasti omituisia sähköisyyksiä jokapuolella päätäni. Lähes koko ajan se osoittaa otsaan. Nukkumaan mennessä sängyssä makoillessa se kiihtyy. Lähes joka puolella päätä tuntuisi olevan jotai sähköistä.
AUTTAKAAA! olen jokapaikassa yrittänyt saada jonkinlaista informaatiota. Mistään en ole saanu vastaustakaan. Onko kellään samantapaisia kokemuksia?? Mitä minulle tapahtui??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on (hyvin) vähän "sinnepäin" kokemus... Olin aivan helvetin sairas koko pääsiäisen, käsittämätön kipu rintakehässä, selässä, mieletön päänsärky, lyhyet sähköiskumaiset tajunnankatkokset. Tuli sitten myöskin kirottua tuskissani koko maailma, jumalat, jeesukset, järvenpääläiset ja muut saatanat. Jossain vaiheessa alkoi kämpän toisesta päästä kuulua selittämätöntä kolinaa. Huusin vihoissani, että, "Etkö SAATANA parempaan pysty!" Kolinat loppui siihen, myönnän että säikähdin aivan pikkiriikkisen, mutta niissä tuskissa säikähdys oli merkityksetön. Lääkärissä olin käynyt lähiaikoina kahteen otteeseen, mutta ei niistä vitun broilereista ole mitään apua kenellekään, ellet sitten mene sinne selkäranka poikki ja raajat irtonaisina. Eli pääsiäisviikonloppu menossa ja helvetilliset tuskat, päivästä toiseen, kunnes kyllästyin kipuun ja otinpa sitten sekalaisen valikoiman vähän vahvempia(resepti) lääkkeitä, jotka huuhtelin 40% viinalla alas. Jätin lapun, jossa listasin ottamani lääkkeet ja vakuuttelin, ettei kyseessä ole itsemurhayritys. Tiesin kyllä että parhaimmassa tapauksessa en herää enää koskaan, oli siinä sellainen valikoima... :D Moraalisaarnaajat, voitte painua äitinne vittuun! Odottelin "lääkityksen" vaikutusta ja siinä kyllästyneenä kaikkeen tyhjentelin 21 vuotta vanhaa konjakkipulloa. Jossain vaiheessa huomasin kivun katoavan, mutta niin alkoi kadota tajuntakin tämän kirjoittajalta. Viimeisillä tajunnan rippeillä raahauduin sänkyyn ja rojahdin sinne, ja vedin viimeisen henkäyksen myrkkyjen ja alkoholin kyllästämään kehooni. Pelkkää tyhjää, ei unia, ei mitään, en ole missään, en ole olemassa, tuskaa ei ole. Paitsi aamulla, heräsin sairaampana kuin koskaan. Ei sviddu, tajusin, että nyt on pakko lähteä sairaalaan tai kuolen. Tulipa sitten viikko vietettyä sairaalassa, vakavan, oikean terveysongelman takia. Lääkäreille ja muille mulkuille sanon vaan, että haistakaapa paska, jospa vaan olisitte ottaneet aiemmin tosissanne, saatanan puoskarit. Sairaalan henkilökunnalle, hoitajat, lämmin kiitos! Teinitohtori voi haistaa paskan, varmaan asutkin järvenpäässä... mikä selittää paljon.
jatkoa seuraa vaikkei kukaan halua: Sairaalasta kotiin päästyäni, ja illalla nukkumaan mennessäni, tunsin jonkin epämiellyttävän läsnäolon makuuhuoneessani. Vaikka olen iso mies(?), oli pakko raottaa rullaverhoa senverran, että ulkovalaisimen valonkajo hieman valaisi pimeää makuuhuonetta. Tuntui kuin mieleni ja tietoisuuteni lisäksi huoneessa olisi väijynyt jokin kolmas epäinhimillinen entiteetti, että kannattikohan kirota ja tehdä pilkkaa sielunvihollisista ja muista henkiolennoista..!? Kaikki esineet jotka olivat valkoisia tuntuivat hyökkäävän päälle. Voi olla että sairaalassa syötetyt vahvat kipulääkkeet, joita sain kotiinkin mukaan aiheuttivat nämä vainoharhat. Lopetin kipulääkkeiden syönnin kotona ja nyt olen pystynyt nukahtamaan lähes normaalisti, ilman näitä ikäviä tuntemuksia pahan läsnäolosta.