Kiltit pojat vs Pahat pojat

Kiltti. Koska mitää urpo,ilkeetä kännikala tupakanpolttajaa bädäriä en jaksaisi katella. Ihastun sellaisiin joiden uskon olevan "hyviä miehiä" luotettavia jne sellaisiin joidn kanssa uskoisin jutun kestävänkin.

Mä ihastun siihen kilttiin ja suloiseen, mutten koskaan lähesty sellasta jätkää. Mä kuitenkin vaan särkisin sen sydämen, koska oon tällänen. Pahoja poikia mä pussailen, mutten ikinä ihastu sellasiin.

kiltteihin. kun en haluu tupaikoivaa ja kännissä olevaa poikaa viereenni.

No molempiin. Mut en siis mihinkää tupakoivii ja juopottelevii vaa sille eritaval pahoihi

Molempiin ja musta jokasesta pojasta löytyy kumpaakin kilttiä ja pahaa.

Itse rakastun ennemminkin "pahoihin poikiin", jos ne ois ulkoa niiku kovia (ei tupakois, jois alkoholia, mutta semmonen badass lookki) mut sisältä semmosii ihania, luotettavia, huumorintajuisia niin se ois nii bueno♥Ja sit jos ne tykkäis söpöistä eläimistä *.* . Kilteistä pojistakin tykkään. Jos on hyvä koulussa jne. Mut kyl siinäki jotai pippurii vois olla ;)

Itse 24-vuotiaana kundina ajattelin aina etten halua "pahaa" mimmiä, enkä halua vieläkään. Käsitteet sen sijaan hyvälle ja pahalle ovat muuttuneet. Alkoholi ja tupakka eivät sellaisenaan leimaa ketään "pahaksi". Alkoholin ja röökin käyttömäärä sen sijaan voi olla jo ihan käypä mittari "pahalle pjalle tai tytölle". Koko- tai puolideekuja tulee osasta teidänkin koulukavereita. Heidän elämää spurguillessa ei tietysti halua kukaan vierestä seurata, mutta tyyppeinä voivat toki olla yhä niin hyviä, että kumppania löytyy ja pysyy vierellä.
Hyviä tyyppejä me kaikki halutaan lopulta. Vaara viehättää, mutta samalla tapaa sen läheisyydessä kärsii. Tämän opittuaan alkaa "pahimmillekin" yllättäen näyttää tasaista elämää elävä, yliopistosta valmistunut kundi tai mimmi hyvänä kumppanivaihtoehtona.