Niin kovin yksin olen.

Jatkan vähän...

Miksi sinkku on niin helppo sysätä syrjään elämästään, kun oma elämä on mallillaan...
Silloin, kun kavereissa on useampia sinkkuja, niin kelpaa mukaan juttuihin, mutta kun kaikki tutut ovat suhteissa ja sattuu olemaan ainoa sinkku kaveripiirissä, niin silloin ei enää kelpaakaan mihinkään mukaan ja saa olla aina yksin...ilman ketään kenelle puhuisi. Yksinäisyys kärjistyy entisestään...muuttuu sattuvaksi kivuksi.
On helppoa sanoa yksinäiselle, että mene ihmisten ilmoille, vaikka baariin. Heiltä kysynkin...ai yksinäni vai? Ei ole ketään ketä pyytää mihinkään. Maailma toimii näköjään niin, että ole todellakin yksin, kun kerran olet YKSIN.
Ketään ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu, kun olet yksin. Kukaan ei ota yhteyttä, kun olet yksin. Yksinäisten ihmisten kohtalo ei näköjään kiinnosta ketään.

Niin tavallinen tarina.

Oletko kokeillut löytää harrastuksista kaltaisiasi ihmisiä, joista voisi tulla ystäviäsi? Harrastus on hyvä keino, koska samanmieliset ihmiset viihtyvät yleensä parhaiten keskenään. Heillä on ainakin yksi yhdistävä tekijä.

Itsekin olen aika yksinäinen, mutta en kärsi siitä, koska olen hyväksynyt sen. Onneksi minulla on monta lähisukulaista, joiden kanssa olen yhteyksissä.

Ei kannata sääliä itseään liikaa. Ei niillä pariskunnillakaan aina niin hyvin mene. Kannattaa opetella rauhassa näkemään sinkkuelämän hyviä puolia. Pakota itsesi ihimisten ilmoille ja lakkaa häpeämästä sinkkuuttasi. meitä sinkkuja on maailma täynnä kunhan opit näkemään heidät. Itse pitää tehdä aloitteita ja etsiä uusia ystäviä, jos vanhat eivät ole enää sinun kanssa tekemisissä. Ei ne oikeita ystäviä ole silloin olleetkaan.
Itse olen opetellut hellimään itseäni. Kehumaan ja kannustamaan, koska kaveria ei ole. Toisaalta, eipä tarvitse riidellä kenenkään kanssa.