Voiko henkilöllä, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, olla oikeita ystäviä? Voiko hän välittää perheenjäsenistään?
Olen alkanut miettimään että onkohan kaverini patologinen narsisti.. Tiedän narsismista jotain, sillä isoäitini oli kuulemma narsisti ja isäni on kärsinyt siitä valtavasti. Olen opiskellut narsismista jonkun verran. En haluaisi uskoa kaverini olevan oikeasti narsisti, mutta niin moni piirre hänen käytöksessään viittaa siihen. Hän on mulle tärkeä, kaikesta vaikeudestaan huolimatta..
Asioita, jotka viittaavat narsistiseen persoonallisuushäiriöön:
-Hän on siitä asti kun olen tutustunut häneen, 12-13 vuotiaasta asti ollut tosi kylmä ihminen, ja leikkinyt seurustelukumppaniensa tunteilla armottomasti. Hän oli tosi nuorena jo seksuaalisesti aktiivinen, todella holtiton ja seurusteli itseään reilusti vanhempian poikien kanssa. Seurasin sitä touhua sivusta ihmeissäni, kun hän petti jatkuvasti kaikkia poikaystäviään.
-Hänellä on aina ollut ongelmia poliisin kanssa, vaikeuksia koulunkäynnissä, hän on ollut aina varsinainen ongelmatapaus. Väkisin hänen on pitänyt vastustaa auktoriteettejä ja vanhempia. Hän vetää viinaa liikaa ja aineitakin joskus.
-Hän on todella etäinen ja vähäpuheinen omista asioistaan, kavereilleen ja perheelleen ei puhu paljoa mitään, mitä mielessään liikkuu. Minusta on aina ollut outoa, miten omillaan hän seisoo, eikä vaikuta koskaan tarvitsevan muiden tukea missään. Hän on aina ollut sellainen "sivustaseuraaja" joka tarkkailee muita ihmisiä, muttei anna itsestään oikein mitään muille.
-Hän on tosi älykäs, mutta myös aika omahyväinen ihminen. Hän on suoraan sanonut, ettei voi sietää tyhmiä ihmisiä. Hänestä muutenkin huokuu aina sellainen ylitsevuotava itsevarmuus ja omahyväisyys..
-Hän on todella viehättävä ja mielenkiintoinen persoona. Hänellä on taito saada ihmiset aina ihastumaan itseensä. Mutta hän ei taida haluta mitään oikeaa parisuhdetta, koska hän aina pettää kumppaneitaan ja jättää nämä. Hän osaa olla tosi julma. Ensin hän hurmaa jonkun täysin, on hetken tämän kanssa ja antaa kaikkien luulla että he ovat ihan rakastuneita. Kuitenkin ihan pian hän vain pyyhkäisee tämän henkilön pois elämästään ja aloittaa uuden suhteen jonkun muun kanssa.. Minusta se ei vaikuta ihan terveeltä..
-Näyttää siltä, kuin hän ihastuisi aina uusiin ihmisiin, mutta kun hän päätyy suhteeseen, hän työntää heidät pois ja tahalleen pilaa suhteeen. Ajattelin joskus, että se on hänen kohdallaan vain jotain sitoutumiskammoa. Mutta hän tuntuu tekevän sen saman tahallaan ihan niinku kaikille.. Ihan kuin hän olisi suunnitellut etukäteen tekonsa. Hän ei ole tuntunut oikeasti välittävän kenestäkään kumppanistaan koskaan. Eikä hän vaikuta kärsivän eroista itse lainkaan. Häntä eivät sydänsurut hetkauta, niinkuin minua ja muita "normaaleita" ihmisiä. Ikinä hän ei puhu erostaan kellekään vaan kohauttaa vaan olkiaan kun asiasta kysyy.
-Hän ei ylipäätänsä näytä välittävän pask**kaan asoista, joista muut välittävät. Hän on aina yhtä kylmäkiskoinen. Minulle hän on rehvastellut sillä, kuinka hänen tunteitaan ei voi loukata kukaan.
Sitten hänessä on on paljon hyvää, asioita jotka ovat luoneet minuun uskoa että hänessä on jotain inhimillistäkin.. Eihän täysi narsisti osoita mitään todellisen empatian merkkejä?
-Hänellä on kavereita. Minä mukaan lukien, ja paljon muitakin ihmisiä joille hän osaa olla mukava, vaikka on välillä v*ttumainen. Hänellä on pitkäaikaisia ystäviä ja paras ystävä vuosikausien takaa. Hänen kanssaan voi oikeasti pitää hauskaa. Olen ymmärtänyt ettei narsistilla ole oikeita ystäviä, narsisti pilaa kaikki ihmissuhteensa ja käyttää kaikkia vain hyväkseen..
-Hänellä on ollut pääosin vanhempiinsa huonot välit, mutta hänen vanhemmat välittää hänestä kuitenkin kaikista riidoista huolimatta. Hän näkee vanhempiaan ja viettää näiden kanssa aikaa niinkuin muutkin. Ei kai narsisti vanhemmistaankaan piittaisi lainkaan?
-Hän on hyvä lasten kanssa ja pienet sisaruksensa ovat hänelle läheisiä. Hän puuhaa heidän kanssaan usein ja on ylpeä heistä. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on täysin empatiakyvytön, joten miten narsisti voisi olla lapsista mitenkään kiinnostunut?
Joten, mikä häntä vaivaa? Voiko ihminen olla narsistinen vain yhdellä elämän osa-alueella, seurustelusuhteissa? Miksi hän on mukava ystäville mutta kamala kumppaneilleen? Miksei hän rakastu kehenkään tosissaan, vaan leikkii kokoajan ihmisten tunteilla? Voiko hän koskaan löytää rinnalleen ihmistä, josta todella välittäisi?
Voinko tukea häntä mitenkään? Onko hän vain sitoutumiskammoinen ja epäitsevarma, siksi koittaa nostaa itsetuntoaan satuttamalla muita? Helpottuuko tuo iän myötä?
Miten hänet saisi avautumaan vähän enemmän? Hän ei ikinä puhu ongelmistaan vaan hoitaa ne vain ryyppäämällä ja "unohtamalla" ne..
Sanokaa, jos tiedätte narsismista enemmän ja ehkä tunnette oikean narsistin, että onko tässä kyse narsistista vai onko hänellä joitakin ihan muita ongelmia? Kiitti vastauksista!
Olen alkanut miettimään että onkohan kaverini patologinen narsisti.. Tiedän narsismista jotain, sillä isoäitini oli kuulemma narsisti ja isäni on kärsinyt siitä valtavasti. Olen opiskellut narsismista jonkun verran. En haluaisi uskoa kaverini olevan oikeasti narsisti, mutta niin moni piirre hänen käytöksessään viittaa siihen. Hän on mulle tärkeä, kaikesta vaikeudestaan huolimatta..
Asioita, jotka viittaavat narsistiseen persoonallisuushäiriöön:
-Hän on siitä asti kun olen tutustunut häneen, 12-13 vuotiaasta asti ollut tosi kylmä ihminen, ja leikkinyt seurustelukumppaniensa tunteilla armottomasti. Hän oli tosi nuorena jo seksuaalisesti aktiivinen, todella holtiton ja seurusteli itseään reilusti vanhempian poikien kanssa. Seurasin sitä touhua sivusta ihmeissäni, kun hän petti jatkuvasti kaikkia poikaystäviään.
-Hänellä on aina ollut ongelmia poliisin kanssa, vaikeuksia koulunkäynnissä, hän on ollut aina varsinainen ongelmatapaus. Väkisin hänen on pitänyt vastustaa auktoriteettejä ja vanhempia. Hän vetää viinaa liikaa ja aineitakin joskus.
-Hän on todella etäinen ja vähäpuheinen omista asioistaan, kavereilleen ja perheelleen ei puhu paljoa mitään, mitä mielessään liikkuu. Minusta on aina ollut outoa, miten omillaan hän seisoo, eikä vaikuta koskaan tarvitsevan muiden tukea missään. Hän on aina ollut sellainen "sivustaseuraaja" joka tarkkailee muita ihmisiä, muttei anna itsestään oikein mitään muille.
-Hän on tosi älykäs, mutta myös aika omahyväinen ihminen. Hän on suoraan sanonut, ettei voi sietää tyhmiä ihmisiä. Hänestä muutenkin huokuu aina sellainen ylitsevuotava itsevarmuus ja omahyväisyys..
-Hän on todella viehättävä ja mielenkiintoinen persoona. Hänellä on taito saada ihmiset aina ihastumaan itseensä. Mutta hän ei taida haluta mitään oikeaa parisuhdetta, koska hän aina pettää kumppaneitaan ja jättää nämä. Hän osaa olla tosi julma. Ensin hän hurmaa jonkun täysin, on hetken tämän kanssa ja antaa kaikkien luulla että he ovat ihan rakastuneita. Kuitenkin ihan pian hän vain pyyhkäisee tämän henkilön pois elämästään ja aloittaa uuden suhteen jonkun muun kanssa.. Minusta se ei vaikuta ihan terveeltä..
-Näyttää siltä, kuin hän ihastuisi aina uusiin ihmisiin, mutta kun hän päätyy suhteeseen, hän työntää heidät pois ja tahalleen pilaa suhteeen. Ajattelin joskus, että se on hänen kohdallaan vain jotain sitoutumiskammoa. Mutta hän tuntuu tekevän sen saman tahallaan ihan niinku kaikille.. Ihan kuin hän olisi suunnitellut etukäteen tekonsa. Hän ei ole tuntunut oikeasti välittävän kenestäkään kumppanistaan koskaan. Eikä hän vaikuta kärsivän eroista itse lainkaan. Häntä eivät sydänsurut hetkauta, niinkuin minua ja muita "normaaleita" ihmisiä. Ikinä hän ei puhu erostaan kellekään vaan kohauttaa vaan olkiaan kun asiasta kysyy.
-Hän ei ylipäätänsä näytä välittävän pask**kaan asoista, joista muut välittävät. Hän on aina yhtä kylmäkiskoinen. Minulle hän on rehvastellut sillä, kuinka hänen tunteitaan ei voi loukata kukaan.
Sitten hänessä on on paljon hyvää, asioita jotka ovat luoneet minuun uskoa että hänessä on jotain inhimillistäkin.. Eihän täysi narsisti osoita mitään todellisen empatian merkkejä?
-Hänellä on kavereita. Minä mukaan lukien, ja paljon muitakin ihmisiä joille hän osaa olla mukava, vaikka on välillä v*ttumainen. Hänellä on pitkäaikaisia ystäviä ja paras ystävä vuosikausien takaa. Hänen kanssaan voi oikeasti pitää hauskaa. Olen ymmärtänyt ettei narsistilla ole oikeita ystäviä, narsisti pilaa kaikki ihmissuhteensa ja käyttää kaikkia vain hyväkseen..
-Hänellä on ollut pääosin vanhempiinsa huonot välit, mutta hänen vanhemmat välittää hänestä kuitenkin kaikista riidoista huolimatta. Hän näkee vanhempiaan ja viettää näiden kanssa aikaa niinkuin muutkin. Ei kai narsisti vanhemmistaankaan piittaisi lainkaan?
-Hän on hyvä lasten kanssa ja pienet sisaruksensa ovat hänelle läheisiä. Hän puuhaa heidän kanssaan usein ja on ylpeä heistä. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä on täysin empatiakyvytön, joten miten narsisti voisi olla lapsista mitenkään kiinnostunut?
Joten, mikä häntä vaivaa? Voiko ihminen olla narsistinen vain yhdellä elämän osa-alueella, seurustelusuhteissa? Miksi hän on mukava ystäville mutta kamala kumppaneilleen? Miksei hän rakastu kehenkään tosissaan, vaan leikkii kokoajan ihmisten tunteilla? Voiko hän koskaan löytää rinnalleen ihmistä, josta todella välittäisi?
Voinko tukea häntä mitenkään? Onko hän vain sitoutumiskammoinen ja epäitsevarma, siksi koittaa nostaa itsetuntoaan satuttamalla muita? Helpottuuko tuo iän myötä?
Miten hänet saisi avautumaan vähän enemmän? Hän ei ikinä puhu ongelmistaan vaan hoitaa ne vain ryyppäämällä ja "unohtamalla" ne..
Sanokaa, jos tiedätte narsismista enemmän ja ehkä tunnette oikean narsistin, että onko tässä kyse narsistista vai onko hänellä joitakin ihan muita ongelmia? Kiitti vastauksista!
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Ystäviä" narsistilla on paljon, mutta miten oikeita he ovat, sitä ei tiedä, koska sitä ei juuri saa selville. Miten sen selvität? Häntä pitäisi tarkkailla jatkuvasti ja kenellä siihen on aikaa... Narsisti osaa esiintyä ystävien keskuudessa, hän testailee ystäviään sekä mittailee suosiotaan heidän keskuudessa. Miten määritellään ystävä ja ystävyys, se vähän riippuu siitä. Onko ystävyys hyötymistä? Jos jollakin on tietty ystävä, hän voi hyötyä hänestä halusi tai ei. Se ei tee hänestä vielä narsistia. Mutta jos hän ystävyyksillä pyrkii vain ja aina hyötyihin, hän on narsisti. Onko normaali ystävät hänen hovinsa? Todennäköisesti he kuuluvat jotenkin narsistin hoviväkeen. Jos narsisti vaihtaa parasta ystävää (sama aviopuolisoa tai jopa lastakin) joka on tavallaan hänelle henkilökohtaisesti kuuluva aina 'paremman' vaihtoehdon tullessa eteen, niin sitä ei kyllä pysty sanomaan aidoksi. Narsisti on hyvä hyötyjä-tyyppi mutta ei siitä pysty sanomaan, onko narsistin suhde toiseen sittenkin jotenkin aitoa, vai saako hän siitä itselleen tiettyjä hyötyjä, vaikka hän olisi toisen kanssa kymmeniä vuosia.
Et tainnut lukea aloitustani? Minä kerroin että tällä keverillani, jota pelkään mahdolliseksi narsistiksi, hänellä ON ystäviä, kavereita ja paras ystävä ollut lapsuudesta saakka.
Miksi kukaan haluaisi olla hänelle ystävä niin pitkään ja sanoisi olavansa hänen paras kaverinsa, jos ystävyys ei olisi aitoa vaan pelkkää hyväksikäyttöä?
Hänen paras kaverinsa vaikuttaa täysjärkiseltä ja reilulta kaverilta ja he hengaavat paljon yhdessä. Tämä narsistiksi epäilemäni tyttö, hän osaa olla mukava meille kaikille kavereilleen ja hän on hauskaa seuraa. Ainoastaan parisuhteissaan hän on se liero, tunteeton kusipää, joka pettää ja jättää.
Eli, onko hänellä paha sitoutumiskammo mahdollisesti? Joku "rakkausvamma" joka estää häntä luottamasta ihmisiin? Olen lukenut myös että maanis depressiiviset ihmiset saattavat juuri parisuhteissa olla vaikeita, ja työntää potentiaaliset kumppanit luotaan.. Mitkä muut mielenterveysongelmat aiheuttavat samanlaista käyttäytymistä?
Toivoisin enemmän kuin mitään muuta, että epäilykseni osoittautuat vääriksi, eikä hän olisi narsisti. En halua että hän on joku empatiakyvytön psyko. Mutta en usko sitä, koska hänessä on hyviä puolia! Haluaisin vain selityksen hänen kylmälle käytökselleem ja päin seinää meneviin parisuhteisiinsa.. Kun hän ei asioistaan ikinä puhu eikä näköjään osaakaan.
Haluaisin voida tukea häntä, jos se on mahdollista.. Monet ovat jo menettäneet häneen hermonsa ja vain haukkuvat häntä että hän on ilkeä ja läpimätä, mutta se ei ole koko totuus. Ja mulle hän on tärkeä, pitkäaikainen kaveri.
T:aloittaja
Neuvo häntä menemään terapiaan jos hänellä on jokin sitoutumiskammo niin sen voi mahdollisesti korjata. Tue sitä pyrkimystä. Ammatti-ihmisiltä avun saa jos sairastaa.
Vinkki: Ja mitäpä sulle kuuluu toisten parisuhde asiat?
Ihmettelen ja, mitä sinulle kuuluu noin tarkkaan toisen parisuhdeasiat ja miksi yrität tunkea ihmistä, jonka ystävää itse ilmeisesti vain esität narsistiraamiin.
On aivan hänen oma asiansa, jos antaa tai jättää antamatta, ja kuinka monta kertaa antaa. Vositko itse ehkä miettiä tarkemmin, kenelle jäät jakamaan loppuiäksesi. Moni voi ihmetellä sinunkin valintojasi.
Nyt kun kävin lukemassa pari riviä pitkästä avautumisestasi, niin en ymmärrä ollenkaan, miksi yrität nimitellä kaveriasi narsistiksi. Et kovin luotettava ja empaattinen kaveri ole itse. Et voi kenestäkään kiskoa väkisin mitään tietoja, jos hän ei itse halua sinulle uskoutua.
Kuule se on vain joskus niin, että aikansa hakee. Kyllä hän pysähtyy, kun kohdalle osuu joku joka on hänen mittaisensa. Toisaalta hän voi olla LR, jolloin hän ei halua aivan tavallista kilttiä kaveria, vaan ehkä etsii sellaisen, kenestä on hänelle vastusta.
Narsistien uhrit ovat usein äl ärriä.
Eikös hänen elämässään vilahtele poliisitkin? Miksi itse pyörit hänen elämässään? Olette ilmesesti nuorisoa... ei teikäläisiä vielä diagnosoida narsisteiksi.
Miksi yrität saada hänet näyttämään mielisairaalta? Onko hänessä ehkä jotain, mitä kadehdit pohjimmiltasi? Ehkä ulkonäköä?
"Hän on todella viehättävä ja mielenkiintoinen persoona. "
Ei ole narsisti. Narsistilla ei ole persoona kehittynyt lainkaan. Heiltä puuttuu se sisin, joka on ihminen itse, ihminen itse persoonassaan.
On selkeä narsisti. Älä ole missään tekemisissä. Menet itse siinä vain hajalle.
Narsistilla on kyllä kavereita, jopa joitakin ystäviäkin. Mutta kaveruus/ystävyys loppuu usein siihen, kun narsistin juttuja, tai *hyödyntavoittelua* erehtyy jotenkin kyseenalaistamaan.
Narsisti hyvin nopeasti *deletoi* tällaisen henkilön pois ystäväpiiristään. Epäkelpona *esineenä*.
Eli, kovin suuria *tunnesidonnaisuuksia*, ei narsistin ystävyyssuhteisiin kuulu. Pikemmin yksipuoleinen hyödyntavoittelu, on narsistille tärkeää. Ja kun mahdolliset *hyödyt* on loppuun käytetty. Niin henkilö saa mennä tarpeettomana. Useinmiten *höperönleima* otsassa.
Minusta on ainakin "lupaava" narsistin alku, tämä ap:n kaveri.
Vielä nuorena voi olla kavereita ja ns. ystäviä mutta kun ikää karttuu, niin ihmiset ympäriltä haihtuu tavalla tai toisella.
Narsisti ei jää kaipaamaan ketään! Ihmiset ovat kertakäyttötavaraa. Paitsi, jos heistä on jotain hyötyä.
Minä olen todistanut traagisen tapauksen, jossa narsisti oli pienen tyttären äiti. Hän tutustui erääseen julkkikseen ja lähti kiertueelle -varmaan bändärinä- mutta oli omien sanojensa mukaan lähes kiertuemanagerin asemassa.
Mies ja lapsi saivat jäädä kun nuori nainen lähti kiertämään Suomea. Palkkaahan hänelle ei tietenkään maksettu ja jossain vaiheessa rahat loppui. Taisi olla jo pohjoisempi Suomi kyseessä kun daami oli jätetty kyydistä.
Palasiko hän nöyränä takaisin? No ei todellakaan! Hän tuli kuin maailmankiertueelta ikään. Mitään yksityiskohtia hän ei kertonut. Mutta vihjaili, että munaa oli tullut enemmän kuin laki sallii...
Kun hänen lapsensa isä halusi vastauksia, sai hän vain kehotuksen häipyä jos ei seura kelpaa.
Ja tätä narsistit tekee. Puuhailevat tahollaan mitä haluavat, suomatta samoja oikeuksia kumppanilleen. Heillä on ihan kuin joku taivaallinen lupa tehdä kuten parhaaksi näkevät. Ottamatta toisia lainkaan huomioon. Jos joku loukkaantuu, se on täysin loukkaantujan oma asia.
Narsistille tärkeys määräytyy hyödyn mukaan, ei siinä mistään "sielun kumppanuudesta" ole kyse.
Lähinarsistilla on pari ystävää jotka roikkuvat kuvoissa vuodesta toiseen. Toisen heistä "tiesin" kun tutustuin narsistiin ja narsisti selvästikin häpesi tätä tuttavuutta. Selitteli milloin mitäkin syyksi pyöriä tämän ystävän kanssa. Toisesta hänen ei taas tarvinnut selittää mitään, enhän tuntenut ko. henkilöä. Ajan kanssa on selvinnyt että nämä kaksi ovat myös itsetunnoltaan heikkoja ja tarvitsevat narsistia hänen "valovoimansa" takia. Narsisti taas tarvitsee näitä kahta uskollisina hovin jäseninä, joiden seurassa on helppo tuntea itsensä paremmaksi.
Narsisti kyllä yrittää hakeutua minuudeltaan vanhvempien ihmisten seuraan, onhan monella sellaisella ns. menestystä joka vetää narsistia kuin magneetti. Käytännössä nämä ihmissuhteen eivät kestä koska narsisti ei kykene pitämään todellista luonnettaan piilossa, eikä taas vahva ihminen suostu siihen tallomiseen jota narsisti yrittää. Narsisti ei kykene piilottamaan kateuttaa joka ilmenee itsensä ylentämisellä toisia alentamalla.
Sama hyötynäkökulma näkyy myös narsistin suhteessa omiin lapsiinsa. Esikoinen on kyllä fiksu ja lahjakas lapsi mutta elää äitinsä kautta. Nyt jo aikuisuuden kynnyksellä hän viettää vapaa-aikansa tiiviisti äidin kanssa, ei ikäistensä, kuten tuossa iässä yleensä. Jopa hänen urasuunnitelmansa perustuvat äidin toiveisiin eikä hän itse pidä sitä mitenkään kummallisena. Esikoinen on ikuinen äidin hyväksynnän kerjäläinen ja äidilleen taas loppuun asti lojaali hovin jäsen. Kumpikin siis tarvitsee toistaan.
Kuopus taas ei ole oikeastaan äidin lapsi ollenkaan, vaan jo pienenä äiti on työntänyt lapsen muiden vastuulle. Kuopus on hyvin riippuvainen isästään, ei haluaisi olla tästä erossa hetkeäkään. Ehkäpä se että isän menetyksellä on pelotelu, on saanut hänet ripustautumaan isään entistä lujemmin. Äidistä kuopus ei jossain vaiheessa edes puhunut, kuin tätä ei olisi olemassakaan. Nyt vanhempanakin äiti on viimeinen vaihtoehto jo hän tarvitsee aikuisen apua.
Puoliso taas.....no, hänen minuus ei ole ollut vahva koskaan ja narsistin käsittelyssä hänestä on tullut alistuva nössykkä joka yrittää selvitä päivästä toiseen.
En oo narsisti, mut välitän ainaki vanhemmistani ja veljestäni.
Mulla ei oo kavereita.
Jotenki oon etäinen, yksin ja vähemmän ihmisläheinen.
Ja oon myös vähän itsekäs ja ylimielinen.-