Suojavyöhykkeet herättävät kiinnostusta - luonnonhaittakorvauksen maksuperusteisiin suunnitellaan muutosta
Helsinki 10.4.2015
Suojavyöhykkeet, jotka sisältyvät uuden EU-osarahoitteisen maaseudun kehittämisohjelman ympäristökorvausjärjestelmään, ovat herättäneet laajaa kiinnostusta viljelijöissä. Ne tarjoavat joustavan mahdollisuuden edistää vesiensuojelua peltoalueilla ja rajata esimerkiksi jokivarsien vaikeasti viljeltäviä peltokuvioita järkevällä tavalla.
Suojavyöhyke voidaan perustaa lohkolle, joka sijaitsee Natura-alueella, pohjavesialueella tai vesistön tai valtaojan varrella sijaitsevalla pellolla tai lohkolle, joka rajoittuu ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Lisäksi suojavyöhyke voidaan perustaa kohdentamisalueella olevien Itämeren saarien pelloille.
Suojavyöhykkeen hoitoehdot on kerrottu ympäristösitoumuksen sitoumusehdoissa. Suojavyöhykkeen kasvusto on niitettävä vuosittain kasvukauden aikana ja korjattava pois suojavyöhykkeeltä. Keväällä tehtävä niitto ja kasvuston korjuu ei ole riittävä toimenpide. Kasvimassan saa käyttää hyödyksi. Suojavyöhykettä voidaan laiduntaa, jos siitä ei aiheudu eroosiota ja se tehdään luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta eikä sille ole vesiensuojelullista estettä. Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa eikä sitä saa pääsääntöisesti käsitellä kasvinsuojeluaineilla.
Suojavyöhykkeen tarkoituksena on vesiensuojelun lisäksi peltolohkon köyhdyttäminen kasvustoa poistamalla. Ehtojen mukaista niittoa ja niittojätteen poiskorjuuta tullaan valvomaan. Samassa yhteydessä voidaan pyytää selvitystä siitä, mihin niittojäte on käytetty. Niittojäte on varastoitava ja käsiteltävä niin, etteivät suojavyöhykkeen vesiensuojelutavoitteet vaarannu. Niittojätteestä ei saa aiheutua haittaa ympäristölle eikä sitä voi esimerkiksi kuljettaa metsään tai joutomaalle. Liitteessä on kuvattu tarkemmin niittojätteen käyttöä.
Suojavyöhykealalle ei makseta muita ympäristökorvauksia eikä myöskään luomukorvausta.
Luonnonhaittakorvauksen maksun osalta maa- ja metsätalousministeriön on tarkoitus tehdä maaseutuohjelmaan muutos. Sen mukaisesti suojavyöhyke rinnastettaisiin luonnonhaittakorvauksen maksussa kesantoihin ja luonnonhoitopeltonurmiin. Tällöin kesannon, luonnonhoitopeltonurmien ja suojavyöhykkeiden yhteenlaskettu osuus maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta voisi olla enintään 25 %. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2016.
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon toiveesta luonnonhaittakorvauksen rajoitteesta keskusteltiin tuottajien ja valtion välisten tukineuvottelujen yhteydessä ja molemmat osapuolet pitivät tätä tarpeellisena määrärahojen riittävyyden turvaamiseksi ja rahoituksen suuntaamiseksi aktiivituotantoon.
- Pidän suojavyöhykenurmia tilatason joustavana vesiensuojelukeinona, jolla viljelijä voi suunnata toimia ongelmallisimmille lohkoille. Näin voimme parantaa Itämeren tilaa mahdollisimman joustavasti ilman metrimittaa. Koska tarkoituksena ei ole kuitenkaan kokonaisten tilojen siirtyminen suojavyöhykkeiksi, haluamme jo tässä vaiheessa tiedottaa viljelijöille suunnitteilla olevasta muutoksesta luonnonhaittakorvaukseen, painottaa ministeri Orpo.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
osastopäällikkö Risto Artjoki p. 0295 16 2286
neuvotteleva virkamies Sini Wallenius, p. 0295 16 2185
Liite: Ympäristökorvauksen suojavyöhykkeet ja niittojätteen käyttö
Helsinki 10.4.2015
Suojavyöhykkeet, jotka sisältyvät uuden EU-osarahoitteisen maaseudun kehittämisohjelman ympäristökorvausjärjestelmään, ovat herättäneet laajaa kiinnostusta viljelijöissä. Ne tarjoavat joustavan mahdollisuuden edistää vesiensuojelua peltoalueilla ja rajata esimerkiksi jokivarsien vaikeasti viljeltäviä peltokuvioita järkevällä tavalla.
Suojavyöhyke voidaan perustaa lohkolle, joka sijaitsee Natura-alueella, pohjavesialueella tai vesistön tai valtaojan varrella sijaitsevalla pellolla tai lohkolle, joka rajoittuu ympäristösopimuksella hoidettavaan kosteikkoon. Lisäksi suojavyöhyke voidaan perustaa kohdentamisalueella olevien Itämeren saarien pelloille.
Suojavyöhykkeen hoitoehdot on kerrottu ympäristösitoumuksen sitoumusehdoissa. Suojavyöhykkeen kasvusto on niitettävä vuosittain kasvukauden aikana ja korjattava pois suojavyöhykkeeltä. Keväällä tehtävä niitto ja kasvuston korjuu ei ole riittävä toimenpide. Kasvimassan saa käyttää hyödyksi. Suojavyöhykettä voidaan laiduntaa, jos siitä ei aiheudu eroosiota ja se tehdään luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta eikä sille ole vesiensuojelullista estettä. Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa eikä sitä saa pääsääntöisesti käsitellä kasvinsuojeluaineilla.
Suojavyöhykkeen tarkoituksena on vesiensuojelun lisäksi peltolohkon köyhdyttäminen kasvustoa poistamalla. Ehtojen mukaista niittoa ja niittojätteen poiskorjuuta tullaan valvomaan. Samassa yhteydessä voidaan pyytää selvitystä siitä, mihin niittojäte on käytetty. Niittojäte on varastoitava ja käsiteltävä niin, etteivät suojavyöhykkeen vesiensuojelutavoitteet vaarannu. Niittojätteestä ei saa aiheutua haittaa ympäristölle eikä sitä voi esimerkiksi kuljettaa metsään tai joutomaalle. Liitteessä on kuvattu tarkemmin niittojätteen käyttöä.
Suojavyöhykealalle ei makseta muita ympäristökorvauksia eikä myöskään luomukorvausta.
Luonnonhaittakorvauksen maksun osalta maa- ja metsätalousministeriön on tarkoitus tehdä maaseutuohjelmaan muutos. Sen mukaisesti suojavyöhyke rinnastettaisiin luonnonhaittakorvauksen maksussa kesantoihin ja luonnonhoitopeltonurmiin. Tällöin kesannon, luonnonhoitopeltonurmien ja suojavyöhykkeiden yhteenlaskettu osuus maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta voisi olla enintään 25 %. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2016.
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon toiveesta luonnonhaittakorvauksen rajoitteesta keskusteltiin tuottajien ja valtion välisten tukineuvottelujen yhteydessä ja molemmat osapuolet pitivät tätä tarpeellisena määrärahojen riittävyyden turvaamiseksi ja rahoituksen suuntaamiseksi aktiivituotantoon.
- Pidän suojavyöhykenurmia tilatason joustavana vesiensuojelukeinona, jolla viljelijä voi suunnata toimia ongelmallisimmille lohkoille. Näin voimme parantaa Itämeren tilaa mahdollisimman joustavasti ilman metrimittaa. Koska tarkoituksena ei ole kuitenkaan kokonaisten tilojen siirtyminen suojavyöhykkeiksi, haluamme jo tässä vaiheessa tiedottaa viljelijöille suunnitteilla olevasta muutoksesta luonnonhaittakorvaukseen, painottaa ministeri Orpo.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
osastopäällikkö Risto Artjoki p. 0295 16 2286
neuvotteleva virkamies Sini Wallenius, p. 0295 16 2185
Liite: Ympäristökorvauksen suojavyöhykkeet ja niittojätteen käyttö
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisivat voineet hoitaa tämän asian kunnolla valmiiksi asti eikä viimehetkellä muuttaa ehtoja!Ei siis mitään järkeä koko systeemissä.Suurin osa viljelijöistä on tilannu siemenet ja lannoitteet,sekä tehneet viljelysuunnitelman(osa käyttäny maksullisia palveluja).Tänään lähti tältä tilalta siementen myyjälle perumisilmoitus.
Aika vähän on ollut esillä se, että 20 vuoden EU:n aikana Suomen maatalous on saanut tukea 5 000 miljoonaa euroa nimikkeellä päästöjen vähentäminen peltoviljelyssä. Tulos on, että päästöt vesistöihin eivät ole yhtään vähentyneet. Mahdetaankohan nämä 5 miljardia euroa periä takaisin ja minkä ajan kuluessa. Ei varmaankaan kertamaksuna?
ei ku peritään kaupunkkien asukeilta jotka ovat meren rannassa
pelkästään pääkaupunkki seudulle on mennyt 20 vuodes suomesta 8 miljoona hehtaari ravinteet jotka on sijoitettu vastuuttomasti meren rantaan josta ne ovat voineet valua suoraan mereen lisäksi on valehdeltu ettei valumia tule mutta silti 1 tonnissa on hirmuinen määrä liukenevaa fosforia joka tuli ilmi silloin kun tuli lupa levittää puhdistamo paskaa pellolle lisäksi siinä on raskasmetalleja ulkoa tuotu ruoan sisältämät ravinteet
kuluttaja vastaa itse ostamansa tuotteen asiallisesta hävittämisestä myös ravinteiden osalta
ei ravinnepäästöt voi vähentyä jossei kaupunkien ravinteiden käyttöä aleta raskaasti verottamaan
ehdotan palkannauttijoille 55 euron veroa tuotettua lietetonnia vastaan joka jaetaan suomalaisille tiloille jotka ovat ainoita ravinteiden kierrättäjiä