Palstan tuhnut kehuskelevat olevansa vapaita kuin taivaan linnut. Minusta toisen nurkissa hyyrystely ja nöyristely on kaikkea muuta kuin vapautta.
Oikeasti vapaa on ok-talossa asuva yrittäjä. Palkkatöissä raatava tuhnu on vapauden vastakohta. "Omassa" asuva kasarmipeijooni ei ole paljoa tätä kummempi.
Oikeasti vapaa on ok-talossa asuva yrittäjä. Palkkatöissä raatava tuhnu on vapauden vastakohta. "Omassa" asuva kasarmipeijooni ei ole paljoa tätä kummempi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet osin oikeassa. Kuitenkin ongelmatilanteessa lähtevät niin firman velkoja vastaan pantattu okt kuin luottotiedotkin. Jos taas yrittäminen on niin suppeaa, ettei okt:ta ole jouduttu panttaamaan, on elvistelykin turhaa.
Vapaa on vain se, jonka ei tarvitse lainkaan tehdä töitä, ei muiden, ei omia. Siihen saatat päästä joskus kuuskolmosena. Siinä ehtii pari vuotta miettinään että miksi kaikki tämä kiva ollut mahdollista aiemmin. Sitten onkin hoitokierteen aika ja lopulta kuolema korjaa. Ei niin paskanhäävi tulevaisuus sekään, eihän?
Mutta ei kaikki yrittäminen ole kitkuttamista ja raatamista kuuskolmoseksi. En minäkään ole pantannut taloani, minulla on osakeyhtiö, ei tulisi mieleenkään ajautua vaikeuksiin jos se menee konkurssiin.
Minusta ei ole vapautta se, ettei tarvitse tehdä töitä. Näitä joitain rikkaita julkkiksia on nähty, mutta ovatko he oikeasti vapaita? Ei ole järkevää tekemistä, kaverit ovat mitä ovat, sitten vaan törsätään rahaa huonoihin sijoituksiin kun muutakaan ei osata. Tylsää elämää eikä keneenkään voi luottaa. Ei onnistumisen iloa, ei haaveita, ei mitään.
Useimmilla oy -miehilläkin talo on panttina. Vaikka ei olisikaan, on silti riski menettää talo tai muuta henkilökohtaista omaisuutta. Se tapahtuu jos vaikkapa sotu -maksuja tai tiettyjä veroja jättää maksamatta ennen kuin firman maksukyvyttömyys on virallistettu ja silti muita maksuja on maksettu. Ei pelkästään TJ:n, vaan hallituksen jäsenten omaisuudesta ne viedään.
On aika kamalaa jos kaikki elämän tavoitteet ovat työelämässä. Suurimmalla osalla yrittäjistä niin on. Sitten on meitä muita joilla rahat johonkin suurempaan on hankittu, kullakin omalla tasollaan ja unelmia toteutetaan sillä tavalla.
Tälläkin hetkellä yksi reilu kolmikymppinen rekkamies on yksin pienessä purressaan matkalla Galapagossaarilta Ranskan Polynesiaan, noin kuukauden yksinäinen veto. [email protected] Siinä esimerkkiä matalan budjetin hommasta, jota kovemmaksi ei paljon tämän maailman rajoissa laiteta.
Harva julkkis on rikas. Ennemminkin samanlaisia wannabe -jamppoja kuin mitä palstalla reposteltu omakotimies itäiseltä Uudeltamaalta. Rahamiehet ovat hiljaisia ja aina eivät oikein kaveritkaan tiedä että onko jamppa veloissaan tosissaan rikas. Hönössä sitten kysellään, jos silloinkaan.
Työ on ehdoton rasite ja rajoite, aina.
Ok-talo on pallo jalassa hautaan asti. Moni tajuaa sen vain liian myöhään.
Totta, moni tajuaa vasta kuolinhetkellään, että talo olisi kannattanut myydä aikaisemmin pois ja muuttaa kasarmille kärvistelemään. Näin olisi säästänyt selvää rahaa, jotka voisi nyt tunkea käärinliinojen taskuihin!
hahahhaa