Niin katoan
luotanne, syvyyteen,
lipuen hiljaa,
kuin kalastajain
värikkäät purret
aamun harsoon
harmaaseen.
Kohti aavaa,
tuntematonta,
toivoa täynnä,
kiikkerällä paatilla,
epävarmuus eväinäni.
Niin lähden
hyvästejä jättämättä,
vain askeleet
hiekassa ja kölin
jättämä arpi
veden rajassa,
kohta sekin
aaltojen umpeen
suutelema, kertokoot
kuinka kaipasin, ja
kaipaan yhä, sitä
ainoaa, joka minut
tulella täytti, jonka
kämmeniin saatoin
huuleni painaa ja
jonka katse oli kuin
pyhän neitsyen. Aamun
kirkkain tähti, sitä
kohti suunnistan,
vieköön se minut
merten ääriin,
yksinäisille rannoille
ja kadotukseen. Sekin
on parempi, kuin jäädä
tänne, harhaisten
kuiskausten kylään,
pilkkakirveiden Sodomaan
ja turhaan lausuttujen
toiveiden Gomorraan.
Maistan suolan
huulillani ja tiedän
olevani oikealla tiellä..
luotanne, syvyyteen,
lipuen hiljaa,
kuin kalastajain
värikkäät purret
aamun harsoon
harmaaseen.
Kohti aavaa,
tuntematonta,
toivoa täynnä,
kiikkerällä paatilla,
epävarmuus eväinäni.
Niin lähden
hyvästejä jättämättä,
vain askeleet
hiekassa ja kölin
jättämä arpi
veden rajassa,
kohta sekin
aaltojen umpeen
suutelema, kertokoot
kuinka kaipasin, ja
kaipaan yhä, sitä
ainoaa, joka minut
tulella täytti, jonka
kämmeniin saatoin
huuleni painaa ja
jonka katse oli kuin
pyhän neitsyen. Aamun
kirkkain tähti, sitä
kohti suunnistan,
vieköön se minut
merten ääriin,
yksinäisille rannoille
ja kadotukseen. Sekin
on parempi, kuin jäädä
tänne, harhaisten
kuiskausten kylään,
pilkkakirveiden Sodomaan
ja turhaan lausuttujen
toiveiden Gomorraan.
Maistan suolan
huulillani ja tiedän
olevani oikealla tiellä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huulilla suola
rannalla simpukat
ajatellen aaltoja
olen suurempi
kuin olenkaan
häivähtävän hetken
hyvä ja kaunis
hymy ja aurinko
täydellä syyllä
minulla on mahdollisuus
olla ihminen
tuntea suolainen
suudelmasi
ja elää
kuten oikea ihminen
https://www.youtube.com/watch?v=JF8BRvqGCNs
Stay
You have to do something
maybe i stay. It depends on you.
Tältä tieltä ei ole
paluuta, ei ketään
odottamassa, ei
rakasta palaavaksi.
Ovat kylän valot
hiipuneet kaukaisuuteen,
aaltojen taa.
”En palaa!”, huudan
nousevaan tuuleen
kuvitellen sen kiirivän
sinne, mistä sydän
turtana lähdin. En
katso taakseni enää,
kuolleeseen kylään,
onttoihin ihmisiin ja
autioihin taloihin. En
palaa enää tyhjistä
lupauksista niljaisille
kaduille, makeista
valheista löyhkääville
kujille ja värivaloin
koristeltujen bordellien
kulisseihin. Tiedän,
on jotain parempaa,
aidompaa ja on jotain,
mitä kaivata. Jotain mitä
tähytä jokaisen aallon
harjalta, edes aavistuksen,
toiveen verran nähdäkseen.
Hyviä runoja, kiitos
Siellä ootat, seireenini,
missä kaikki rannat
ovat yhtä taivaan äären
ja horisontin kanssa. Hymysi
on lupaus matkan päästä.
Nouset keveästi veden
kehdosta, tuhdolle viereeni,
kiikkerään venhooni. Tunnen
värisevän vartalosi omaani
vasten. Kohotat leukaasi ja
nojaat puoleeni, silmäsi
suljettuina. Painan huuleni
varoen poskellesi ja annan
kieleni kulkea pitkin huultesi
kaarta, maistaen suolan ja
sammuttaen rakkauden
janosi. Aistin, kuinka rintasi
lämpö leviää rintaani, sen
kihelmöivän poltteen, kun
sydän kertoo sydämelle,
”olet tullut kotiin..”. Siellä
ovat eksyneiden kodit,
missä seireenien jano
juodaan huulilta huulille.