Mies haluaa lapsen, minua ahdistaa koko aihe!

Eli sinulla ei periaatteessa ole mitään lapsia vastaan, mutte mietit jaksamistasi ja synnytyksen aiheuttamia vaivoja?

Minusta sinun kannattaisi nyt ensin puhua asiasta miehen kanssa ja alkaa vähitellen kyselemään ms-äitien kokemuksia jaksamisesta. Kyllä se, haluatko lapsen vai ei, luultavasti siitä kirkastuu. Jos sitten päätät haluta lapsen, pelkopoli taitaa olla oikea paikka keskustella noista synnytyspeloista (tietääkö joku, voiko siellä käydä juttelemassa jo ennen raskaaksi tuloa?).

Keskustele miehesi kanssa ainakin peloistasi, siitä mitä lapsen hankkiminen tarkoittaisi (millaista elämä olisi, jos kaikki menee hyvin, ja millaista elämä olisi, jos et jaksakaan) ja kuinka tärkeää lapsi on miehellesi (siten että hän kokee tulleensa kuulluksi tässä asiassa). Jos olette vielä nuoria, niin teillä on vielä paljon aika miettiä asiaa, sillä olette seurustelleet niin vähän aikaa.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Jos ei muuta, niin ainakin rohkaisussa. :)

Jos et halua lapsia, ei sinulla ole mitään velvollisuuksia niitä tehdä. Itse olen 40 ja lapseton, eikä lapsettomuus ole mikään paha asia. Sitä paitsi löytyy miehiäkin, joille valittu lapsettomuus on ok asia. Mihinkään parisuhteeseen ei pitäisi kuulua painostaminen. Suhde ei ole oikeilla raiteilla, jos mies hiillostaa sinua lasten hankinnalla. Onko hänelle mitään käsitystä, mitä sairautta sairastat? Mielestäni painostavia elementtejä sisältävään suhteeseen ei kuulu jäädä. Suhteeseen pitäisi kuulua ennemminkin kompromisseja kuin vallankäyttöä. Lastenhankinta-asiassa kompromissi voisi olla vaikka kummilapsen hankinta tai vaikkapa tukiperheeksi ryhtyminen kehitysvammaiselle lapselle.

Itse tiedän, etten olisi lapsia jaksanut henkisistä syistä, olen ratkaisuuni tyytyväinen.

SYNNYTYS palsta onkin oivin paikka avautua tästä, oletko menossa synnyttämään piankin ??

Tuo ms-tauti kannattaa selvittää lastenteon kannalta, mikäli se on suurin ahdistuksen syy ja perustelu vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Nämä ovat sellaisia henkilökohtaisia asioita; joku haluaa lapsia ja joku ei. En näe kuitenkaan teidän liitossanne tulevaisuutta, jos miehesi haluaa lapsia....jossain vaiheessa hän tulee katkeroitumaan ja ehkä viimeistään silloin, kun itse et enää niitä voi hankkia, miehellä on edelleen mahdollisuus kyllä tulla isäksi. Jos silti teidän suhteenne on vakavalla pohjalla, voi miehesi joutua luopumaan unelmastaan tulla isäksi, sinun vuoksesi...sekään ei välttämättä ole hyvä asia. Sinä silti itse teet päätöksen siitä, haluatko lapsia vai ei...

Mikään ei ole niin huono bisnes kuin kakaroiden teko tähän maailmaan, joka ipana maksaa 0-18v 500000 euroa, ja siinäpä sitä on pakotettuna olemaan mukana kaikenlaisessa oravanpyörässä velkoineen. Eipä tulisi mieleenkään tehdä tänne yhtäkään kakaraa kalleutensa vuoksi, ja kun tietää mihinkä kärsimyksiin kakara tulee joutumaan tämänkaltaisten puuhastelu bisnes hallitusten toimesta, mitä meillä nytkin on. Työtä ei riitä pian kenellekkään, eikä ikinä tule työllistymään, jos perii vanhemmiltaan jonkin työntekoa rajoittavan sairauden, kun kerran sairastaminen on nyt tehty laittomaksi jo.

Ei kannata tehdä lasta, jos ei itse koe olevansa siihen valmis.

Se olikin vasta toive. Ei se mihinkään velvoittaa. Sinulla on silti riittävästi aika harkita ja miettia asiaa-mies kyllä odottaa... :)

Itse olen 30 v, enkä ole koskaan halunnut lapsia. Pitkäaikainen poikaystäväni alkoi haluamaan lasta, kun hänen paras ystävänsä sai lapsen. Hän jätti minut.
Ja MINUN pitäisi tehdä KAIKKI: kantaa lasta ja kärsiä sen aikaa kaikennäköisistä vaivoista. Itse synnytys kuulostaa todella, todella karmealta. Minulla on hyvin alhainen kipukynnys, enkä varmasti pystyisi siihen. Sen jälkeen lapsi olisi 24/7 pallo MINUN jalassani, ei isän. Jäisin sen kanssa yksin, kun isä menee töihin. Puhumattakaan siitä, että lapsi syntyisi vammaisena tai sairaana tms. Sanotaan, että "kuka sinusta sitten huolehtii, kun itse olet vanha?". Ei lapsi ole mikään tae siitä. Tätini teki varmasti parhaansa kasvattaessaan tytärtään, ja tyttärestä tuli silti narkkari. Lisäksi maailmassa on jo liikaa ihmisiä, sekä hylättyjä ja orpoja lapsia. Ja kuten yllä sanottiin, nykyinen taloustilanne jne...

Minulle ett ole yhttään ongelma olla ilman oma lapset. Koska itte ett haluan saada oma lapset toiset kansani. Kuin minä on hyväksynyt ja lapsi kysymykset tule, sitten on ihana joss molemat on sama mieli.

Älkää hyvä tavaton tehkö lapsia. Maailma on muutenki jo täynnä ja ongelmat kasaa. Ottakaa vastuu.

lapseton niin söpöjä

Aamusydämellä 20.9.2015 MS-taudin hoidosta. Erittäin mielenkiintoinen keskustelu oli. Siinä toinen vieraista oli pienten lasten äiti ja ja kertoi jaksavansa arkeaan hyvin saamansa pallolaajennuksen jälkeen. Suomessa hoirtoa ei ole saatavilla, koska meidän täytyy ensisijaisesti rahoittaa lääkeyhtiöitä, sitten pönkittää lääkäreitä, potilaan tila ja vointi on toissijaista tässä pelissä, muidenkin sairauksien kohdalla.

Itsellä ollut muunlaista terveyden kanssa kamppailua ja olen tullut siihen tulokseen, ettei minun jaksamisella äidiksi ryhdytä.
Naiselta äityis kuitenkin vaatii enemmän kuin isältä ja sitten kun lapsi siinä on, ei sitä enää voi palauttaa.
Maailmassa on muutenkin liikaa väkeä, tarviiko siis meidänkin tehdä lapsia, jotka ei siihen pysty tai sitä halua. Lapsi on 24/7 huolenaihe ja huolehdittava. Se ei ole kuin joku harrastus, joka on joitain hetkiä viikossa eikä taukoja voi juurikaan pitää. Toki lapsista on paljon iloa ja itsekin pidän lapsista, mutta terveidenkin vanhempien lapsiarki on uuvuttavaa.
Ja kropanmuutokset; lihominen, vatsan ja muunkin ihon venyminen, alapäänlöystyminen, virtsankarkailu, suonikohjut jne, huh eikovin houkuttelevia.
Mieti ensiksi omat tarpeesi ja toiveesi, sitten vasta miehesi. Voihan olla ettei miehesikään edes ymmärrä, kuinka raskasta ja vaativaa vanhemmuus on. Olen monen vanhemman, äidin ja isän kuullut sanovan, että jos olisivat ymmärtäneet koko homman, niin eivät olisi leikkiin ryhtyneet.

Ei kannata alkaa lapsentekoon jos niitä ei halua. Parempi lähteä eri teille jos yhteistä säveltä ei löydy.

Keskustele miehesi kanssa...jos hän haluaa lapsia ja kokea isyyden ja sinä et halua tulla äidiksi, taitaa vaihtoehdot olla aika vähissä. Parisuhteessa pitäisi ottaa molemmat huomioon.

Jätä se sika !

Ehkä asiaa kannattaisi ajatella myös sen viattoman osapuolen näkökulmasta eli syntymättömän lapsen. MS-tauti ei varsinaisesti ole periytyvä sairaus, mutta sitä esiintyy suvuittainkin. Kuka hoitaa lasta kun et itse jaksa sairautesi vuoksi (taudin aaltoileva luonne)? Vauva-aika on helpoin jos kohdalle osuvaa yövalvomista ei oteta huomioon. Entä kun lapsi alkaa liikkua, pysytkö perässä?

Minusta sinä olet tuossa tilanteessa aivan oikeassa aloittaja. Jos mies lähtee asian vuoksi ja perustelujesi jälkeen, se on hänen valintansa. :( Sulla on hyvin pätevät syyt olla tekemättä lasta! Muillakin naisilla (tai miehillä) on sama tilanne, kun ei eri syistä voi tehdä lasta elämäänsä.

On okei jos ei halua lapsia eikä elää kotiäidin elämää! Nainen päättää itse haluaako lapsen. Puhu vain suoraa miehellesi ja kerro että et ole halukas lapsen hankkimiseen. Tietenkin halu lapsen hankkimiseen voi tulla parin vuoden päästäkin. Itse en ole myöskään halukas lapsen hankkimiseen koska en halua elää kotiäidin elämää..eikä se tietenkään ole että naisen pitäisi lapsi ja koti hoitaa voihan se mieskin olla tietenkin mutta yleensä se vain jotenkin menee niin että nainen lapset hoitaa.

Iines on kertonut että kuusenkäpy emättimessä on hyvä ehkäisykeino. Halpakin vielä ja tuoksuu pihkalle. Sitäkin parempi ehkäisymuoto on kun laittaa siihen kuusenkävyn päähän parsinneulan tököttämään juuri ja juuri emättimen sisäpuolelle kärki ulospäin. Ei tuu lapsia ei..

Ero, jos ei pääse sopuun tietyssä ajassa, biologinen kello tikittää..

Lapsia ei hankita jos vain toinen haluaa!

Ei lapsia tarvitse haluta! On ok haluta ja ok olla haluamatta. Ihmiset ovat erilaisia. Minä olen 40 eikä minkäänlaista vauvakuumetta. Ei pidä suostua lapsentekoon toisen painostuksesta. Toki ihmettelen miten kaksi noin eri lailla ajattelevaa on päätynyt yhteen, kait tuollaisista puhutaan hyvin suhteen alkuvaiheessa jo. Itse olen aina tehnyt selväksi etten koskaan tule lasta hankkimaan.