Tilanne Espoossa; Luotatko sinä "lastensuojeluun"

Löysin tämän tuolta anteeksi kun kopieeraan, mutta aihe verrattain kuuma ja ennenkaikkea tärkeä., joten ajattelin että laitan siitä tänne uuteen ketjuun. että ei mikään ole muuttunut. Olenko väärässä? Kokemuksia...?

"

................."KYLLÄ niitä lapsia REVITÄÄN hyvistä perheistä lastensuojelukoneistoon.

Esikoisemme syntyi ihan normaali vauvana joka lopetti kehityksen 1v iästä eteenpäin.Kävelemään oppi 3v ja puhetta ei tullut vielä 4v ikäisenäkään.Tutkimukset oli käynnissä koko ajan.

Lapsi oli myös todella kömpelö ja kaatuili helposti joten kolhuilta ei voinut välttyä

mutta mitä tekee päiväkoti??ilmoittaa lastensuojeluun että vanhemmat haittaa lapsen kehitystä???????????????? meille eivät puhuneet MITÄÄN.

Olimme ihan tavallinen perhe.vanhemmat päivätyössä,lapsi päiväkodissa .hoivaa ,hellyyttä ja aikaa lapselle ja ravaamista sairaalassa tutkimuksissa.lauloin lapselle paljon ja lorutin kävin muskarissa yms yms kehityksen tulemiseksi ja muka haittaan lapseni kehitystä

Lastensuojelu tantat tulivat käymään kotona ja olivat heti pk:n kanssa samaa mieltä eli vanhemmat haittaa lapsen kehitystä..ottivat lapsen kiireellisesti huostaan ja lapsi unohti kävelyn ja muitakin opittuja taitoja huostaan joutumisen jälkeen.on tapaamisissa alakuloisen oloinen ja haluaisi lähteä meidän kanssa kotiin ;( :( huostassa todettiin kehitys vammaiseksi .anteeksi pyyntö'ä ei ole herunut Espoon paska kaupungilta :(Kuulemma kaikki tukitoimetkin oltiin todettu hyödyttömiksi...Jaa a ja mitkäköhän tukitoimet

Nyt asumme toisella paikka kunnalla ja taistelemme kahden muun lapsemme kanssa isoasiskoa kotiin.Uudessa kaupungissa sossut sanoivat että espoossa on tehty virhe ja väärin mutta eivät espoossa sitä myönnä.

Nyttemmin esikoisella on todettu geenivirhe josta kehitysvammaisuus johtuu eli me vanhempina EMME molisi mitenkään voineet lapsesta normaalia tehdä.

Nyt vaan haluaisimme lapsemme kotiin.ikinä en anteeksi anna ja jos joku ihmettelee että miten tiedän uuden paikkakunnan sossun kannan niin otin toki täällä yhteyttä sossuun kun haluan lapseni kotiin.Kävivät kotikäynnilläkin ei sovitusti vaan yllättäen ja totesivat että emme todellakaan ole mikään lastensuojelu tai ongelma vaan NORMAALI perhe joka on kokenut USKOMATTOMAN vääryyden.Onneksi näitä helmiäkin löytyy :)

Mutta esikoistytöstäni näen tapaamisilla että sijaisperheessä ei kaikkiole kohdallaan :( "

Espoo lastensuojeluilmoitus.

Edelläolevalla haulla löytyy netistä paljon luettavaa.

Ilmeisesti Espoota vaivaa jonkinlainen huostaanottovillitys, vai onko sinne kerääntynyt joitakin äärifeministejä, jotka haluavat pelastaa ja suojella lapsia ydinperheen kirouksilta?

Espoo tänään tietoa.

Espoossa tehtiin 3100 lastensuojeluilmoitusta.

Uusi esite opastaa lastensuojeluilmoituksen tekemisessä kuntalaisi j ja viranomisia.

Aiheesta lisää.

http://www.espoo.fi/default.asp?path=1,28,29,37412,37477,89259

---

Pakko nyt vastata Sinulle tästä sivusta, vaikka en ole henkilö jolle vastasit.

Lapsellani on neurologinen sairaus ja ollut vastasyntyneisyysiästä lähtien lastenneurologin potilaana. Hän on myös ollut erityisluokalla ja saanut erilaisia terapioita oireyhtymänsä vuoksi. Siitä huolimatta hänet siirrettiin lastenpsykiatrian potilaaksi. Vaikka minä ja lapsen terapeutti vuodesta toiseen toimme esiin, että lapsella täytyy olla jokin muu ongelma/sairaus (epäilimme kehitysvammaa) tuon jo diagnosoidun neurologisen pulman lisäksi, lastenpsykiatria oli jo mielessään päättänyt, että lapsen ongelmat johtuvat perheolosuhteista ja vääränlaisesta kasvatuksesta. Lopulta minusta tehtiin lastensuojelullinen selvitys ja lapsemme kohtalon pelasti vain se, että olen käynyt (vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti) monta vuotta perheterapiassa (ei sos.toimen tai lastenpsykiatrian järjestämä terapia) ja tuo terapeutti kirjoitti minua puoltavan lausunnon lastensuojeluun. Huostaanottoa ei uskallettu tehdä, koska minulla oli niin paljon sos./terv.alan ammattilaisia tukijoukoissa.

Lapseni pääsi minun sitkeyteni ansiosta tutkimuksiin yksityiseen kehitysvammasairaalaan, koska lastenpsykiatria oli evännyt häneltä kaikki neurologiset tutkimukset vedoten siihen että "vika on äidissä, ei lapsessa" ja saanut sossun puolelleen. Lapsi sai kehitysvammadiagnoosin ja vasta sen jälkeen lastenpsykiatria siirsi hänet pois asiakkuudestaan ja sossutantat jättivät meidät rauhaan.

Lapsen asianmukainen hoito ja kuntoutus viivästyi usean vuoden ajan vain sen vuoksi että minun pärstästäni ei pidetty lastenpsykiatrialla ja luonnollisestikin viranomaiset vetävät yhtä köyttä. Minulle mm. sanottiin useaan otteeseen, että minun täytyy VAATIA lastani käyttäytymään ikätasoisesti, vaikka äitinä tiedän tasan tarkkaan (kuten lapsen terapeuttikin) että hän ei siihen kykene. Vasta kun lastenneurologi kirjoitti lausunnon kehitysvammasta ja sanoi että lapselta on nimenomaan vaadittu LIIKAA mm. koulussa ja lastenpsykiatrisessa sairaalassa osastojaksoilla, lasta alettiin kohdella kehitystasonsa mukaisesti. Minähän olin äitinä hoitanut häntä aina kehitystasoaan vastaavasti, enkä IKÄtasoaan, ja siitä juuri lastenpsykiatrialla väittivät lapsen ongelmien johtuvan.

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä palstaa aina silloin tällöin, koska tunnen paikkakunnaltani erityislasten vanhempia, joita koko ajan painostetaan ja uhataan huostaanotolla, vaikka perheet ovat todellakin aivan tavallisia ja vanhemmat ovat kaikilla tasoilla asetteneet lapsen hyvinvoinnin etusijalle ja taistelleet vuodesta toiseen milloin mitäkin lääkäriä ja viranomaista vastaan saadakseen lapselle hoitoa ja lakisääteiset palvelut. Lopulta viranomaiset itse kyllästyvät tähän tappelemiseen ja tekevät huostaanoton että pääsevät hankalista = lapsen etua ajavista vanhemmista eroon.

Milelestäni henkilö joka ei ole hoitanut erityislasta vuosien ajan työkseen tai seurannut läheisesti vakavasti sairaan lapsen ja hänen perheensä elämää, voisi ihan oikeasti tutustua tällaisen perheen elämään lähemmin ennen kuin laukoo mielipiteitään. Esim. sosiaalityöntekijän opintoihin pitäisi sisällyttää pakollinen työharjoittelu kehitysvammalaitoksessa tai erityislasten hoidon piirissä, koska nykyisin valtaosa huostaanotetuista lapsista on jollain tapaa sairaita tai eritysilapsia.

jatkuu...

....jatkoa...

Tähän on pakko vielä lisätä, että lähes poikkeuksetta neurologisesti sairas lapsi ei hyödy kodin ulkopuolelle sijoittamisesta. Tällainen lapsi reagoi voimakkaasti sijoittamiseen ja toisin kuin "tervettä" lasta, häntä ei voida terapialla auttaa sijoituksen aiheuttaman trauman käsittelemisessä. Erityslapsi on erittäin vaikea oppia tuntemaan, etenkin jos hänellä on kommunikaatio-ongelmia. Tämä tekee lapsen käyttäytymisen ja oireiden tulkitsemisen ja niihin oikealla tavalla reagoimisen lähes mahdottomaksi "tuntemattomalle" sijaisäidille/hoitohenkilökunnalle. Erityislapsia ja heidän perheitään pitäisi tukea KOTIIN ja avopalveluina. Vanhemmille pitäisi myös antaa mahdollisuus lepoon vähintääön kerran kuukaudessa, koska sairaan ja/tai haastavasti käyttäytyvän, yleensä yöllä valvottavan lapsen hoitaminen on todella raskasta ja vielä jos siinä lisänä on sisaruksia ja pitäisi jaksaa töissäkin käydä.

1. Asianmukaisett tutkimukset, diagnoosit, lääkitykset ja oikeat hoidot sekä terapiat. Tämä on LÄÄKÄRIN tehtävä, ei vanhempien! Vnahempia ei voi syyttää lääkärin tekemistä laiminlyönneistä!

2. Perheen ohjaaminen OIKEAN palvelumuodon piiriin! Jos kyseessä on sairaus, asia kuuluu kunnan vammaispalvelulle, eikä lastensuojelulle. Mikäli asia ei kuulu vammaispalvelulle, mutta pulmat johtuvat sairaudesta, lastensuojelun AVOTYÖLLÄ tuetaan perheen jaksamista, johon kuuluu : vanhemmille viikonloppuloma kerran kuukaudessa tai kahdessa. Sairaalle lapselle hoitaja, tukihenkilö tai avustaja kerran viikossa, että vanhemille jää yksi ilta aikaa olla vain lapsen sisarusten kanssa. Tukihenkilö vie lapsen johonkin harrastukseen, uimaan, hampurilaiselle, ulkoilemaan, että lapsi saa myönteistä kontaktia kodin ulkopuoliseen aikuiseen. Lisäksi vanhemmilla täytyy olla mahdollisuus käydä säännöllisesti juttelemassa puolueettoman tahon/terapeutin kanssa mieltään painavista asioista. Tuo henkilö ei saa olla kytköksissä lastensuojeluun, että keskustelut ovat varmasti puolueettomalla tavalla luottamuksellisia.

3. Mikäli perheessä esiintyy normaalia suurempaa määrää psyykk.ongelmia tai päihteiden käyttöä, vanhemmat ohjataan perheneuvolaan ja vasta siinä vaiheessa mietitään lasten LYHYT/VÄLIAIKAISTA sijoittamista, että perheen tilanne saadaan tasapainoon. Pelkkä "väsymys" tai "uupumus" eivät saa olla peruste huostaanottoon. Tottakai sairaan lapsen vanhemmat väsyvät. Silloin heille täytyy palkata apulainen siivoamaan ja hoitamaan mukuloita KOTIIN, että saavat nukkua ja levätä!

Espoossahan tunnetusti maksetaan sossuille huostabonuksia "työtehtävän kuormittavuuden takia" Taksa on 200 euroa huostattu lapsi. Tästä seuraa, että sosiaalityöntekijät välttelevät vaikeita tapauksia, joista on odotettaviss paljon työtä ja jotka ihan oikeasti olisivat suojelun tarpeessa. Sen sijaan huostaillaan mukavien perheiden mukavia lapsia. Lapset sopeutuvat, eivät oireile, vanhemmat eivät riehu. Keskiluokkainen tavallinen perhe, joiden lapsella on neurologinen oireyhtymä tai koulunkäyntivaikeuksia on näiden "huostabonushaukkojen" ensisijainen kohde. Kas bonus maksetaan vain kerran ja sen jälkeen pitää päästä mahdollisimman helpolla että aika säästyy uusien tapausten metsästämiseen

Espoon maine "lastensuojelussa" on kyllä jo vahvassa tiedossa. Sen toimia jouduin jo lapsena tv:stä seuraamaan ns. "tapaus Nikon" johdosta. Valitettavasti jatkoa on seurannut jo vuosien ajan, eikä loppua näy. Näkisin aloittajan kanssa samalla tavalla että olisi pikimmiten asetettava ulkopuolinen taho tutkimaan asioita ja huostaanottopäätöksiä. Asiat on tultava julki, jotta perheiden loputon kärsimysten ketju saadaan katkaistua.

On myös tunnettu tosiasia että perhetyöntekijöiden maine on täysin mennyttä. Lapsiperheissä suorastaan kammoksutaan ajatusta perhetyöstä, jossa ei todellisuudessa osallistuta perheen tukemiseen vaan useissa tapauksissa kirjataan huostaanottoa puoltavia näkemyksiä. Kysymys ei todellakaan ole siitä että kaikki perhetyö olisi pahasta tai kaikki huostaanotot olisivat vääriä- EI! Vaan se kaikki mitä aloittaja jo totesi. Syyt pitää olla konkreettisia ja todellisia. (alkoholisimi, vakavat psyykkiset sairaudet ym.) Usein syyt ovat sellaisia jotka voidaan hoitaa kuntoon perhettä oikeasti tukemalla - ei kyttäämällä ja laatimalla erilaisia asiapapereita perheestä.(kaikki tämä tehdään usein perheen selän takana)

Milloin koittaa se päivä Espoossa ja koko suomessa jolloin lastensuojelussa astuttaisiin perheen kanssa aidosti ja avoimesti yhteisiin saappaisiin. Tällä tarkoitan sitä että toiminnan ja päätösten tulee olla aidosti avoimia ja perheiden parasta ajatellen. Nykyiselläänkin tilanne on se että "lastensuojelun" maine on erittäin pahanmaineinen. Tämä ei ole voinut syntyä itsestään. Se on tullut jostain ja se jostakin on sen(lastensuojelun) oma historia ja toiminta menneisyydessä - valitettavasti (kuten viestiketjukin osoittaa) myös aivan lähimenneisyydessä.

Mikäli luottamus saataisiin takaisin, tulisi aivan ensimmäisenä avoimesti luoda järjestelmä, kuten mm. Imatralla jossa perheitä autettaisiin aidosti eikä vain asetuttaisi tarkkailijan virkaan. Tälläinen ei auta ketään, vaan perheet kyllä huomaavat mikä on pelin henki. Aivan liian usein se henki on se että päädytään huostaanottoihin, joiden perusteet perheissä koetaan todella epämääräisiksi. Itse lähtisin kovaan taisteluun teidän tilanteessa, jotka olette joutuneet tämän kafkamaisen kohtelun kohteeksi.

Oma perhe on paras - asenne tarkoittaa sitä, että perhe on hyvässä ja pahassa. Jos ulkopuolinen näkee että perheessä on parantamisen varaa, niin se ei tarkoita, että perheessä olisi hätää. Perhe on aloittanut kasvamisen yhdessä ja sen on saatava kasvaa yhdessä. Ei saa ottaa pois.

Sivusta on helppoa kritisoida, mutta kritisointi ei ole tärkein asia. Tärkein asia on Rakkaus. Jos lastensuojelija rakastaisi lasta (mikä on mahdotonta - rakastaa samalla tavalla kuin vanhempi, äiti), niin lastensuojelija jättäisi lasta rauhaan perheeseen.

Elämme järjen kautta, jolloin kaikki ovat niin älykkäitä, että kukaan ei ymmärrä mitään, saatika osaa tai pystyy ottamaan vastuuta. Vanhemman tehtävä on turvata perheensä rauhaa ja ajaa pois niitä, joilla on liian paljon auttamishalua. Vanhemman ei pidä olla sinisilmäinen vaan ajaa kylmäpäisesti vanhat tunkeilijat ja nuoret innokkaat, joiden takia perheeseen syntyy helposti eripuraa ja vahinkoa.

Kun lapsi on vauva, häntä ei kannata kuskata kaikkialle. Pieni vauva hoidetaan kotona kunnes lapsi on riittävän vahva ulkomaailmaan. Ennen vanhaan oli rauhaa kun kasvattiin omakotitalossa metsässä. Nykyinen kaupunkimiljöö on todella huono ympäristö. Kaupungissa on kiireet, hosumiset, pölyt ja vihat. Kaupungissa ei ole rauhaa ja lapsi oppii lapsuudesta asti tätä rumbaa rakkauden ja huolenpidon kustannuksella. Monet vaivat saattavat syntyä noista asioista: kun on kiirettä, stressiä, tahtomuutta, väärää tietoa, kun ei osata tai pystytä kuunnella itseään ja vahinkoa syntyy, koska lapsi äidinsä kohdussa suoraan yhteydessä siihen, mitä äiti tekee ja kuka hän on. Yhteiskunan pitää vielä paljon enemmän toimia äidin ja lasten ehdoilla. Kaupungista pitää poistaa kaikki liikenne maan alle ja tunneleihin, istuttaa yhdessä perheen kanssa puita ja hedelmäpuita. Vihreys, metsä tuovat elämään laatua ja rakkautta. Äidille pitää antaa rutkasti enemmän aikaa äitiyteen ja naisten pitää ymmärtää perheen ja äitiyden itseisarvo. Monia ruokia voi kasvattaa itse ja monia käytäntöä elämässä voi yhdistää. Monet turhanpäiväisyydet voi poistaa, yksinkertaistaa ja jättää olennaisen. Jos ihminen kaipaa haastetta, hän löytää sitä monikultuurisuudesta, kansainvälisyydestä. Kun kaivataan haastetta, silloin pitää poistaa eikä lisätä. Mitä varten tarvitsemme yhden kuntolaitteen, jos emme käyttäneet vielä edellistä? Lopeta autoilu ja kävele, niin saat todellista haastetta tasapainottaa arkielämä ja fyysinen hyöty. Älä luovuta helpolla.

Nainen ei ole tyhmä eikä paha. Nainen on jumalankaltainen. Kun nainen ymmärtää kuinka tärkeä hän on elämälle, miehelle, lapselle, kun nainen ymmärtää, että hänessä on pyhyyttä, niin silloin nainen pysähtyy ja kuuntelee sydämensä ääniä. Oletan, että ehkä mies haluaa viedä yhteiskuntaa - ja on aina vienyt - kohti kovuutta, sotaa, diktatuuria. Nainen osaisi lievittää tätä miehen pyrkimystä. On olemassa luonnostaan kovatyyppisiä naisia ja toisaalta luonnostaa äitejä. Jokainen nainen tekee pyhän tehtävänsä. Mielestäni tulevaisuudessa perhe saisi viettää enemmän aikaa yhdessä. Ehkä työtä voi tehdä kotoa käsin ja lapset ottaa mukaan vahempien touhuun, koska päätöksen teko koskee juuri perheiden kohtaloita ja lapset osaisivat kanssa antaa omaa ymmärrystään asioista, jos lapsille antaa vastuuta. Lapsi ei ole koskaan pahaa, vaan hänestä tulee pahaa, kun perhe ei arvosta lasta ja vähättelee hänen mahdollisuuksiaan. Kovan luokan yritysmiehet tekevät vääriä päätöksiä, koska todelliseen miehisyyteen kuuluu kovuus. Valitettavasti kova päätöksen teko ei palvele kaikkia kansalaisia, vaan osaa niistä, joten luonnollinen perhemalli on sellainen, jossa koko perhe on yhdessä. Osa miehistä pitää kovuudesta. Historiassa sellaiset miehet tekivät yhdessä kovia töitä: metsästys, fyysinen työ. Yhteiskunnan on opittava arvostamaan taas fyysisen työn tarvetta. Tyhjäpäiväinen urheilu, jonka tarkoitus on tyhjänpäiväinen paremmuus, ei itsessään tuota mitään. Joten pitää yhdistää elämän praktinen tarve ja fyysinen työ. Vaikka olisi robotteja tehdä työt, niin toiset työt mies tekee mielellään itse.
Fyysisen ja älyllisen työn suhteiden pitää olla tasapainossa. Sen ei pitäisi estää teknistä kehitystä. Uskon että nykyaika, jossa tiedon kulku on nettiin keskittyvää ja logistiikka toimivaa, sellaisena aikana voisi ajatella perhettä yhtenä yksikkönä, joka matkustaa, touhuaa yhdessä ja jakaa asioita yhdessä.

Kun pari luovuttaa, niin silloin yhtäkkiä pitää päättää toisin ja jäädä yhteen, eikä erota. Kun ihminen seisoo jyrkänteellä ja maa murenee alla niin viime tingassa ihmisen pitää oivaltaa, että hänen täytyy nyt hypätä, eikä odottaa. Hänen pitää hypätä kovalle maakamaralle. Hypystä on kaikki kiinni ja voimat pitää kohdistaa siihen. Se on tietoinen päätös taistella. Parit pysyvät yhdessä tahdon voimalla. Kun joskus Rakkaus tunteena häviää, niin se ei tarkoita, että Rakkautta ei olisi olemassa. Rakkaus on monipuolista ja laajaalaista. Silloin pitää rakastaa Tahdon voimalla - tätä kumppania jonka kanssa jakaa kaik

Mikä on pointtisi? Tätä jäin tässä ihmettelemään. Lähinnä kai viittaan edellisiin noin 3;een kirjoitukseen. Tiivistä sanomasi, Kiitos