Edellisen viestiketjun lopuksi nimimerkki Antti puhui asiaa sotiemme veteraaneista.He ovat arvostuksensa ansainneet kovimman kautta,kaikki kunnia heille.Mä en aikanaan ymmärtänyt kaikkia niitä asioita,mitä vaari aikanaan kalareissuilla kertoi,vanhempana ymmärrän ja kunnioitan häntä suuresti.Joskus vaari vaikeni täysin kalareissuilla,se oli pienelle pojalle hämmentävää."Hys,ei säikytetä kaloja",oli hänellä tapana sanoa.Hän ei halunnut kertoa kaikkia kauheuksia pienelle lapselle tai sitten hän ei ollut itsekään käsitellyt niitä asioita eikä osannut puhua niistä.Koskaan en kuitenkaan nähnyt vaarini itkevän.Ei heille kukaan sodan jälkeen tarjonnut mitään kriisiapuja,oli kiire vaan rakentaa asuntoja ja maksaa sotakorvauksia.Omalle pojalleni yritän opettaa samoja viisauksia kuin vaarini ja isäni ovat opettaneet minulle:"Väkivalta on aina väärin ja sotaan ei lähdetä kuin pakon edessä.Jos on pakko,tee se mitä käsketään mutta käytä talonpoikaisjärkeä".Toivottavasti poikamme ja tyttäremme eivät joudu koskaan saman tilanteen eteen kuin vaarini joutui 1939-1945.
Kaikki kunnia sotiemme veteraaneille,he ovat uhrauksellaan ansainneet.
Kaikki kunnia sotiemme veteraaneille,he ovat uhrauksellaan ansainneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pappani ei koskaan halunnut puhua näistä asioista hän oli syntynyt 1907 ja hän aina sanoi, että pirujako niistä jauhaa, oli varmaan vaikeaa puhua ja kovetti" mielensä näin.
Hän ei saanut mitään kuntoutusta, ainoa etu hänelle oli päästä sairalaan kuolemaan...ilmaiseksi...siis ilman päivämaksuja...että silleen...
Nykyään saa kriisiapua, kun kumminkaima kuolee...noin leikkisästi sanon, mutta toinen puoli totta!