Mä olen surkea aloittamaan suhdetta. Tarkoitan sellaista positiivistä kannustavaa, ei painostavaa virettä, jonka vallitessa voi luottavaisin mielin katsoa, miten asiat etenee. Ryntäilen ja teen paniikkijarrutuksia. Asiat menee pääsääntöisesti ihan vituiksi, jos avaan suuni tai olen hiljaa. Olen aina väärässä paikassa väärään aikaan ja vittu ensi pääsiäisenä pysyn kotona. Jos mulla on kumppani, sekin saa pysyä kotona. Mitään ei puhuta.
Sen sisään olen mestari jättämään, sanomaan ne sanat, joista ei ole paluuta. Mikä vastuu mulla muka on suhteen päättämisestä. Seuraavan kerran se toinen saa hoitaa homman. Ei tästä muuten ikinä tule mitään.
Sen sisään olen mestari jättämään, sanomaan ne sanat, joista ei ole paluuta. Mikä vastuu mulla muka on suhteen päättämisestä. Seuraavan kerran se toinen saa hoitaa homman. Ei tästä muuten ikinä tule mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Fataali femme.
sun kantsis ottaa kisaa tohon Bänks! trediin,
ei pahalla, vaan muille opiksi ja malliksi
Ei huvita muistella enempää. On siellä jotain kokemuksia...
Minä olen surkea lopettamaan suhdetta, mutta eiköhän senkin opi.
Tuleeko kovasti bänksejä, hyvät sulle. Eikähän joskus joku korkojen kera.
Olen saanut osani, ei pelkoa.
Myötätuntoni, mulla ei oo myöskään hajuakaan miten suhde aloitetaan... Kerran kiljupäissään pöhkössä nuoruudessa aloitettu ja toisen kerran tyyliin "eihän tässä tarvii mitään tutustua tää on ihan selvä juttu jo"-diili. Ja molemmissa tap olis ehkä kannattanut vähän tarkemmin harkita. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ihmiset! Itseni mukaanlukien tietty.
No juu. Puhuminen on avain kaikkeen. Sitä vain siipeensä saanut varoo päästämästä lähelle. Ja sehän se on avain siihen, että asiat etenee. Että syntyy luottamus.
Aika ja paikka, riittävästi aikaa, kahdenvälinen paikka... Siellä se vois syntyä.
Missäs se ap pääsiäisensä sitten vietti? Luulis että palstalla lähinnä kuten me muutkin, näköjään.
No noilla keinoinhan se voisi syntyä. Mutta siihen tarvitaan kaksi.
AP ei ole viettänyt vuosiin pääsiäistä palstalla.
Suljin jo koneen mutta palasin kun heräs ajatus, ongelman ytimeen. Pitääkö se suhde "aloittaa". Jos se itse aloittaminen tuntuu niin vaikealta. Jos vaan "olis" tai "menis jonnekin" sen kiinnostavan ihmisen kanssa. Kävelylle, käymään, ajelulle, jotain. Just niin monta krt kuin tarvitsee. Mut ei aloittaiskaan mitään eikä nyt herraisä ainakaan Suhdetta isolla S:llä... Voishan ne sanat vaihtaa ohimennen siinä sitten. Tai todeta etteipä taaskaan osannut mutta sai ainakin nauttia seurasta hetken. En tiedä sun tilannetta mut mulle tollainen epävirallinen(jonka voi toteuttaa ex tempore jos sitä tuntuu) olis helpompi kuin "deitit". Tietty ei toimi jos ongelma on viihteellä tms aloittaa jotain pysyvää, meitä kun on jotka viihtyy yksin metsässä nuotiotulilla, ja sit toiset porukalla baarissa...
Toimii ehkä hetken, mutta sitten tulee se määrittely-vaihe ja jos siitä määrittely-vaiheesta ei selvitä eteenpäin, homma ei etene.