Onko perfektionismi narsismia?

Luulisin, että esimerkiksi olympiaurheilijat, globaalisti tunnetut taiteilijat ja tunnetuimmat tiedemiehet ovat kaikki olleet perfektionistisia itseään kohtaan, elämäntyötään kohtaan. Mutta eivät tuota ulkomaailmalle sellaista kärsimystä tai valheiden kehää kuin aitonarsistit. Ovat keskittyneet asiaan, eivät omien virheiden heijastamiseen ulkomaailmaan tai muiden ihmisten katkeraan vihaamiseen ja mustamaalaamiseen. Ja tietysti itsetunto on eri sarjaa, narsistillahan se on pohjimmiltaan hauras.

En nyt oikein näe yhteyttä. Joku tunnettu ihminen on tietysti aina psyykkisesti erilainen, viimeistäänkin jälkimaineeltaan.

Ja sitten oikea narsisti... haluaa kai kokea itsensä täydellisenä ja haluaa, että muutkin kokevat... haluaa osoitella muista epätäydellisyyksiä, sellaisia, mistä juuri hän ei satu muissa ihmisissä tykkäämään. Saa raivarit, jos joku on erilainen kun hän tahtoisi tai ei ymmärtänyt lukea hänen ajatuksiaan, miten pitäisi olla, vaikka edes niin päin oleminen ei toki kokonaisuudessaan kelpaisi, silloin hän osoittelisi taas muita virheitä. Narsisti on neuroottisen perfektionistinen muita ihmisiä kohtaan, joista tahtoo osoitella virheitä ja joita vihaa joka tapauksessa ja on pohjimmiltaan kateellinen ja katkera ja joista löytää koko ajan virheitä ihan kaikissa tapauksissa.

Perfektionisti pyrkii jatkuvasti täydellisyyteen ymmärtäen, ettei välttämättä tule sitä saavuttamaan... Kun taas narsisti uskoo saavuttaneensa sen tekemättä juuri mitään asioiden eteen. Oli kyseessä niin oma ulkonäkö, parisuhteen laatu yms...
Siinäpä lyhyesti.

Perfektionisti hakee täydellisyyttä itsestään pyrkimällä siihen vilpittömästi, Narsisti kokee täydellisyyttä itsessään ymmärtämättä edes käsitteitä vilpittömyys, pyrkimys tai vilppi
--
kaksi vastakkaista ihmistyyppiä

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perfektionismi
https://psychenet.wordpress.com/persoonallisuushairiot/rakenteellisia-kuvauksia/
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/hellita_vahan_perfektionisti
"Positiivisen palautteen puute onkin Annamari Heikkilän mielestä keskeinen syy, kun aletaan haikailla kuuta taivaalta eikä mikään riitä."

http://kognitiivinenpsykoterapia.fi/verkkolehti/2011/kognitiivinen-psykoterapia-2011-1-valjakka.pdf

"... ja halu onnistua. Eteenpäin ajava
voima on myönteisten seurausten tavoittelu.
Vastaavasti haitalliseen perfektionismiin kuu
-
luu epärealistisen korkea tavoitetaso, kiihkeä
virheiden murehtiminen ja vatvominen, koe..."

Voisiko olla, että perfektionismista paranee terapiassa tai jopa asenteenmuutoksella...?

Ei yksi narsismin piirre tee ihmisestä narsistia. Tai kaksikaan piirrettä. Tarvitaan kova kirjo piirteitä.

Itse tosin olen ulkonäköperfektionisti. Mutta myös narsisti.
Narsistit ovat usein perfektionisteja, joillain osa-alueilla, mutta eivät kaikessa. Jotkin toki haluavat osallistua kaikkeen keskusteluun ym. vaikkeivat tietäisi aiheesta mitään.

Jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä ja niitä kutsutaan terveeksi narsismiksi. Mm. kyky kieltäytyä, jos jokin juttu ei sillä hetkellä kiinnosta. Tai ottaa pientä lomaa ja matkustaa pariksi viikoksi kiireen keskeltä lomaparatiisiin. Ei, ei se ole narsismia. Eikä täydellisyydentavoittelua.

Perfektionismi, joka tavoittelee täydellisyyttä. Mietipä vaikka arkkitehtejä, asianajajia, lääkäreitä, poliiseja. Oikeastaan aika huonoja esimerkkejä, mutta esim aivokirurgin on pyrittävä TÄYDELLISEEN ONNISTUMISEEN, kun leikkaa jonkun aivoja.

Eiköhän ne ole ihan eri asioita. Mutta narsistella näyttää olevan sellaista taipumusta että he ikäänkuin luovatomaa moraalikoodistoa jonka mukaan on käytäydyttävä tai toimittava. Enemminkin se on vallankäyttöä kun saa jonkun hyväksymään narsistin luomat säännöt ja moraalin. Toisaalta heillä on hyvin tiukkoja kellontarkkoja vaatimuksia itselleen, erityisesti ulkoisten seikkojen kanssa. Pukeutumisen tulee olla viimeisen päälle, paidan tahraton jne. Pelkkään ulkonäön yksityiskohtaiseen suunniteluun voidaan käyttää pitkiäkin aikoja ja asusta odotetaan kommentia mahdolliselta yleisöltä.

Narsistin täydellisyys on melkein aina vain pelkkä kulissi, perfektionistillä se ei useinkaan ole sitä, vaan takana on oikea asia, joka on oikeasti työtä tekemällä saatu aikaan. Työ on vain tehty niin täydellisesti.

Narsismi ei missään nimessä ole perfektionismia. Narsistinen maailmankuva on hyvin mustavalkoinen, mutta se ei tarkoita että narsistinen ihminen vaatisi itseltään enemmän kuin toisilta. Pikemminkin narsismi liittyy projektioon, joka on yksi ihmisen defenssimekanismeista. Projektiossa omat torjutut tunteet heijastetaan muihin ihmisiin. Näin ollen oma itsekurin puute voi ilmetä esim. äärimmäisenä lihavien ihmisten halveksuntana. Kaikki ihmiset projisoivat omia heikkouksiaan toisiin, mutta tietyillä ihmisillä se on korostunut. Perfektionismiin voi liittyä myös hyvin mustavalkoista ajattelua, mutta se on puhtaasti pakkomielle eikä yleensä liity narsistiseen häiriöön. On olemassa esimerkiksi perfektionisteja, jotka ihailevat suhteettomasti toisten ihmisten saavutuksia ja vähättelevät omiaan.

Ei todellakaan. Perfektionisti voi olla todella tunnollinen, empaattinen ja kiltti.

Tuntemani henkilöt, jotka tulkitsen narsisteiksi,
eivät ollenkaan komeile kiillotetuilla mersuilla,
eivätkä vaikuta erityisemmin viimeistelevän ulkonäköään.
Enemmänkin he ovat tunnevammaisia, jotka kiertävät samaa kehää ajatuksissaan, ja heillä on joku/joitakin henkisesti alistettavia.

Narsisti = henkilö, jolla on luonnehäiriö. Ei osaa kuvitella, miltä toisesta tuntuu.
Perfektionisti = henkilö, joka pyrkii täydelliseen suoritukseen. Vain yksi persoonallisuuden piirre kenties.

Siinä ero. Aika iso ero onkin.

Perfektionisti pyrkii täydelliseen suoritukseen, mutta ei sulje pois sitä, etteikö tietäisi sitä, ettei ole täydellinen. Pikemminkin ei halua tuottaa ihmisille pettymystä? Kun taas narsisti ei välitä siitä, pettyvätkö ihmiset (aika usein varmaan pettyvät) kun hän on kiinnostunut enempi siitä mielikuvasta, minkä muille antaa.

Olen itse perfektionisti, mutta olen (uskoakseni) narsistin uhri. Esim. en enää välittänyt itsestäni lainkaan, masennuin, jne... mutta olin edelleen perfektionisti. Nyt olen oppinut hieman vähentämään sitä. Luulin, etten kelpaa, jos en tee täydellistä suoritusta. Mulle on sanoneet kaveritkin, että etkös sä ollutkin perfektionisti..

Kaippa se hyvä suorituskin voi tuoda ihmiselle mielihyvää. Narsistin tapauksessa kylläkin voisi olla niin, että hän pitää myös huonoa suoritustaan hyvänä eikä tuo virheitään esille. Perfektionistit pikemminkin voivottelee hyvänkin suorituksen jälkeen, että jotakin ois pitänyt vielä tehdä paremmin ja usein oikeasti myös ajattelevat ihan oikeasti niin. Plus että he siirtyvät seuraavaan suoritettavaan asiaan, kun taas narsistit luultavasti nostavat aina keskusteluissa esille aina jonkin tietyn suorituksen.

En ole siis psykologi tms., mutta tätä mieltä olen. Sanoisin, että kuka tahansa voi olla perfektionisti.