Onko täällä ketään, joka olisi raitistunut ihan itse, ilman mitään vertaistukiryhmiä tai myllyhoitoa? Raittiina pidän ihmistä, joka on ollut vähintään vuoden juomatta, jotkut pitävät rajana kolmea vuotta. Itse raitistuin jo vuosia sitten, mutta en yksin. Nyt kysyn huolestuneena noin viisikymppisen pariskunnan puolesta, heillä ei meinaa tuo terveys enää kestää, vaikka eivät olekaan mitään jokapäiväjuoppoja ja käyvät töissä, mutta viikonloput ovatkin sitten tosi kosteita. Omasta mielestään ovat normikäyttäjiä, vaikka jollain tasolla ymmärtävät, että liikaa menee.
Omin avuin raittiuteen?
worried
372080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Luulen, että on mahdollista raitistua omin avuinkin. Persoonakohtainen juttu. Toiset hyötyy vertaistuesta ja ammattiavusta. Olin AA:ssa, A-klinikalla, koitin antabusta, nousuhumalan estävää lääkettä ym. Niistä ei apua sillä tavalla ollut.
Nyt olen jotenkin itsestään menettänyt kiinnostuksen juomiseen noin vuoden aikana. En ole ollut täysin raitis, vaan "kokeillut", vieläkö se on kivaa ja saisko saman kepeyden kuin nuorena, mutta ei.. Näiden satunnaisten juomisten alkoholimäärät on aika pieniä, 4-6 annosta. Rupeaa väsyttämään ja tulee ikävä olo. En oikeastaan tunne juomishimoa, mikä on kumma, kun vetelin 4-9 päivän putkiakin ja ihan tolkuttomat määrät kaljaa aikanaan vuosikausia.
Mut sama mulla tuli 10v bulimian jälkeen, että mä en enää jaksa tätä, ei tässä oo mitää järkeä. Myös kymmenkunta vuotta dokailin tuurijuoppotyyliin.. Ehkä se on aina tän mittanen periodi kutakin hulluutta, minkä jälkeen kyllästyn. Mut pointti on, että se halu lähtee itsestä, silloin se onnistuu ja tuestakin olis oikeesti apua. Mielenkiintoista, minkä ongelman "kehitän" seuraavaksi..
Kiitos melancholia. Hyvä jos olet päässyt putkista eroon ja nuo 4-6 annosta per kerta on ihan normaalia käyttöä. Eipä taida olla kovin helppoa päästä yksin viinasta eroon kun ei montakaan vastausta tullut. Itse tarvitsin apua ja nyt olen raitis. Siitä olen kiitollinen, sillä en missään nimessä olisi halunnut tuollaiseksi löylykauhaa sairaalloisesti himoitsevaksi debiiliksi. Arvasin, että hänkin vastaa, mutta hyvä muistutus taas viinan kiroista.
"Eipä taida olla kovin helppoa päästä yksin viinasta eroon kun ei montakaan vastausta tullut."
On se helppoa, vaatii vain päätöksen korkin kiinni laittamisesta, se mitä sen jälkeen alat tekemään on ihan sinun oma asiasi.
Kiitos vastauksesta ja se antoi hieman toivoa tuhon edellä mainittuun tilanteeseen. Toisaalta, ei mikään hoito tai vertaistuki yksin auta, jos ei itse halua tulla autetuksi ja kaikkein tärkeintä, myönnä faktoja. Jos ei hanskaa alkoholinkäyttöään, siitä pitää hankkiutua eroon kokonaan. Helpottaa elämää muutenkin, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, voinko ottaa tässä kohtaa, riittääkö juotava, tuleeko krapula, voinko ajaa, huomaako muut yms.
"On se helppoa, vaatii vain päätöksen korkin kiinni laittamisesta, se mitä sen jälkeen alat tekemään on ihan sinun oma asiasi."
Niinpä, MINÄ olenkin aina sanonut, että juomisen lopettaminen on äärimmäisen helppoa. MINÄkin lopetin juomisen useita satoja kertoja, oikeastaan MINÄ lopetin juomisen joka kerta kun putken katkaisu oli edessä. Lopetin ja vannoin että nyt riittää.
Mutta sitten, viimeistään parin viikon kuluttua MINÄ taas aloitin uuden putken, mutta juomisen lopettaminen oli joka kerta yhtä helppoa.
Kunnes sitten minun oli pakko hakea apua, että pystyin raististumaan.
"Kunnes sitten minun oli pakko hakea apua, että pystyin raististumaan."
Niin tein itsekin, vuosien ajan hain apua kaikenmaailman hoidoista, aa:sta ym, tosin en saanut niiden avulla kovin pitkäaikaisesta raittiudesta kiinni. Oikeastaan kävi päinvastoin, juominen paheni entisestään.
Lopulta ainoa apu johon jouduin useasti turvautumaan oli katkaisuhoito.
Totta, jokainen pitkänlinjan juoppo tekee lukemattomia lopettamispäätöksiä, mutta ne nyt on yleensä suuressa vitutuksessa tehtyjä lupauksia, jotka ei johda muuhun kuin hetken kuivatteluun.
Kaikki eivät raitistu hakivatpa apua tai ei. Oma pohja tulee kaikille juopoille joskus vastaan, tai ainakin siltä se juuri sillä hetkellä voi tuntua, eri asia sitten on miten niihin kukin reagoi.
Mutta jos sen jälkeen haluaa tosissaan ottaa raittiuden tavoitteeksi niin ei se alkohoinkäytön lopettaminen ja raittiina oleminen kovin vaikeaa ole.
Lopettaa ottamisen ja pitää siitä kiinni. Houkutuksia ja tilanteita tulee varmasti mutta jos on tarpeeksi vahva oma päätös...se on siinä.
Kohta neljä vuotta raittiina ja voi sitä onnistumisen ja krapulattomuuden riemua. Se on ihan uusi ja erilainen elämä. 30 vuotta tuli harrastettua sitä toista puolta.
Onnea! Ihmettelin itsekin aluksi sitä uutta elämääni ja mietin mitä tehdä. Oikeastaan aloin elää normaalia elämää ja se onkin todella hienoa. Aidot tunteet ilman kemiaa, ei krapulaa. Olisin lopettanut aikaisemmin jos olisin tiennyt miten antoisaa tämä voi olla. Elämääni palasi värit.
Kokemukseni mukaan toiset kypsyvät juomisen lopettamiseen jonkin prosessin kautta, jota en tässä ryhdy tarkemmin analysoimaan, koska se veisi sivuun varsinaisesta aiheesta. Minulle kävi niin kymmenien juomavuosien jälkeen; lopettaminen oli helppoa. Kaikille niin ei tapahdu, vaan he jatkavat katkeraan loppuun, tai pyrkivät lopettamaan ulkopuolisten keinojen avulla, onnistuen tai epäonnistuen.
alkoholisti ei pysty ikinä lopettamaan käyttöä, vaikka ei joisikaan, niin
kuivistelu ainakin jatkuu ja toisten kiusaaminen ja viisastelu
näyttäkää yksikin oikeasti alkoholisti, joka on täysin raitistunut, eikä ajattele missään muodossa alkoholia enää - ei löydy, ei
parempi vain sitkutella ja ottaa niin vähän kuin mahdollista tai hypätä hiekkakuoppaan
Onko simasi raakaa?
Olen ollut n.3 vuotta täysin ilman viinaa. Sitä ennen ryyppäsin urakalla mieheni kanssa. Kotona paljon ja jos viina loppui, otettiin piikkiin. Jatkuva rahapula ja krapula/morkkis.
Sitten mieheni sairastui vakavasti. Hän sai aivoverenvuodon kotona. Alkoi sairaalajaksot. Sinä hetkenä pistin korkin kiinni.
Aloin vielä omaishoitajaksi, kunnes kuolema meidät erotti.
En olisi ikinä pystynyt hoitanaan sitä byrokratiaa ja kaikkea, jos olisin jatkanut juopottelua.
Kävin miestäni sairaalassa katsomassa 7 kuukauden ajan joka päivä, selvin päin. Mies oli tietty lääkityksessä, mutta en ole koskaan nähnyt häntä niin rauhallisena, kuin nyt, kun hänkään ei juonut.
Kotihoidossa, vaikka mies menetti lähes puhekykynsä, pystyimme komminikoimaan selvin päin. Paremnin kuin humalassa ollessamme.
Mies nukkui pois. Minä romahdin. Nytkö sitten korkki auki.
Ei, en avannut. Kävelin pitkiä lenkkejä ja kaipasin ja surin.
Nyt on aikaa kulunut. En ole ottanut yhtään, ja toivottavasti en otakaan.
Joka Ilta kiitän siitä raittiista päivästä.
Kiitos, krapulaton aamu on muava vappunakin.
Kiitos raittiista päivästä ja ryhmän tuesta.
ja lässyn lässyn..
Kiitos mahtavasta neronleimauksesta.
työnnä löylykauha perseeseesi
Meikäläinen raitistui kolme vuotta sitten ilman mitään sen kummempia apuja. Olin sitä ennen käynyt kerran päihdekuntoutuksessa (4 viikkoa), katkolla kymmenkunta kertaa, AA:ssa ja päihdeklinikalla. Olen sen verran introvertti ihmisenä, että AA ei vain auttanut- arvostan kyllä sinänsä heidän tarjoamaansa apua. Katkaisuhoito ja A- klinikka.... Noh, saihan sieltä rauhoittavia pahimpaan kankkuseen. Kävin A-klinikalla myös juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa muutaman kerran, mutta eipä tämä tiennyt alkoholismista yhtään mitään.
Loppujen lopuksi haimatulehdus vei halun juoda kerralla ja ikinä en ole näin tyytyväinen elämään ollut. Omasta itsestä raitistuminen loppujen lopuksi lähtee.
Olin 10 vuotta silleen että otin 0-5 kertaa vuodessa.
Nyt kohta 3 vuotta ilman alkoholia, ilman vertaistukiryhmiä, tosin 1 raitistuva kaveri on.
AA-kuviot ovat jotenkin liian vanhoillisia, "yksin ei pysty raitistumaan"
Tosin viimeinen haimatulehdus opetti ettei ole enää varaa leikkiä,
kun se lähtee kuitenkin lapasesta.
Liikunta kuuluu päivittäiseen elämään.
Eipä juomisessa mitään ole, mitä kaipaamaan jäisin.
Teitä on siis vertaistukiduo
Otit 0-5 kertaa vuodessa ja sait enemmän kuin yhden haimatulehduksen!?
Eivät tainneet olla ihan yhden illan juttuja, ne ottamiset.
Meni siinä välillä ku alko maistuu, niin 1-2 vko viinaa kaksin käsin.
Viimesestä kerrasta on hataria muistikuvia, jouluna sairaalaan, kuukausi koomassa ja
6kk sairaalassa. Ei tee mieli enää kokea sitä helvettiä.
Tässäpä, tässä .Mää tein sen. Ja ihan ite. Täytyy vain tsempata . Tää homma on mun ihan pakko tehä. Vuosi ilman viinaa. Ja kun pakottaa ittensä vuodeksi raittiuteen niin se onnistuu. Ei siinä tarvita kuin vahva päätös.
Eikä sitä tarvitse itseään edes pakottaa, kun ei vaan yksinkertaisesti tee mieli. Kun on niin hyvä olla, kun ei ole kännissä eikä krapulassa. Ei morkkista eikä rahahuolia viinan takia. Ruoka ja uni maistuu ja jaksaa tehdä kaikkea mukavaa.
Mullekaan ei AA sovi. Ja se johtuu siitä, että olen introvertti. En ole ikinä viihtynyt isossa porukassa. Olen ryypiskellytkin mieluiten yksin tai kahdestaan parhaan kaverin kanssa.
Yli viikko meni selvänä mulla. Viikko sit keskiviikkona olin viimeks kännissä. Taas mennään sit varmaan 12-16olutta iltaa tahtiin. Ei tuu krapulaa koskaan et siks ainakin helppo juoda ja ei eurotkaan lopu juomiseen. Lopetin yli kahdeksi vuodeksi kokonaan ilman apuja. Sitten tuli isoja ongelmia elämässä ja aloin juoda taas. Meni varmaan yli vuosi että pysyi "rajoissa" ja nyt olen täysin holisti. Jos dokaamaan alkaa niin sen laatikon voi juoda helposti. Aika myrkkyä toi holi ku koukuttaa :( Selitä sit lääkärille et vähän vaan ku maksa huutaa hoosiannaa. No kyllä siitä eroonkiin pääsee vaikka itse en enään kun jo luovuttanut iänkin puolesta. Nuoremmalla helpompi
Minäkin aloitin juomisen uudelleen yli vuoden juomattomuuden jälkeen, kun "olin osoittanut itselleni, että hallitsen tilanteen". Lyhyempiä pausseja oli vuosien mittaan useitakin, mutta aina palattiin lähtöpisteeseen, ts. ongelmajuomiseen.
Mutta kipinä oli jäänyt itämään, kuten on jäänyt sinullakin. Lopulta löytyi oikea aika ja tilanne jossa juominen jäi ja tietoisuuden taustalla vaikuttanut tunne, että elämässä jotakin on hirvittävän pahasti vialla haihtui huomaamatta pois. Olin silloin lähes viidenkymmenen. Älä luovuta! Elämä kantaa!
Lopetin ilman a-klinikkaa tai vertaistukiryhmiä.
Vuoden päästä alkoholi ei enää kiinnostanut, koska vanhat harrastukset, sosiaalinen elämä ja perhe täyttivät elämän.
Alkoholin käyttö vaikutti ajan haaskaukselta myöhemmin katsottuna.
Nyt jo kymmenen vuoden jälkeen koko alkoholi on menettänyt merkityksensä. Se ei kiinnosta tai herätä tunteita. Tiedän vain, että valitsen aina alkoholittoman vaihtoehdon, selittelemättä.
Kuten valitsen laktoosittomia tuotteita, savuttoman hotellihuoneen jne.
Minulle ei sopinut vertaistukiryhmät, joissa ei tunnuta pääsevän elämässä eteenpäin, vaan jauhetaan samaa asiaa vuosia.
Lyhyesti sanottuna, alkoholi ei sovi minulle, ei edes yksi lasillinen.
Totesin asian yli 10 vuotta sitten ja jatkoin raittiina.
Elämä on niin hieno juttu, että miksi sitä haluaisi kokea päihtyneenä.
Tärkeintä on olla juomatta riittävän kauan, 1-2 vuotta, niin ei tee enää mieli ja tajuaa alkoholin käytön tyhmyydeksi.
Järkipuhetta!
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
Olet vain debiili joka toistaa vuosikymmenestä toiseen samaa mantraa.
Saahan sitä lähteä ohrapirtelölle, jos haluaa. Mutta kun ei tee yhtään mieli. Mulla on kaapissa 10 kaljaa. Ajattelin antaa ne kaverille, joka tykkää ryypiskellä. Itse en enää alkoa kaipaa.
Lähisukulaiseni joi kerralla kolmenvartin pullon Suomiviinaa aika usein. Sitten hän alkoi ajaa viinakaupan ohi. Eka kerralla ei onnistunut, toka kerralla onnistui mutta palasi takaisin. Sitten alkoi onnistumaan kerta kerralta. Hän vain päätti, oli kuulemma hankalaakin, mutta kesti. Mieliteko kestää vain 10 minuuttia kerrallaan. Mm. kirjan lukeminen auttaa, siinä unohtaa mieliteon. Toki hänellä on paljon harrastuksia ja muutakin elämää.
kolme vuotta ilman ja lopetin kuin seinään koska niin päätin että viinanjuonti ei enää minun aikaani tuhlaa...ja elämän laatu parani ja muutenkin olen kuin duracell pupu ja tämä hyvä päätös pelaa...eka vuonna tuli mielihaluja silloin tällöin vain ei enää. näillä mennään
Tulee viisi vuotta siitä kun pystyin siihen päätökseen...ihan itse.
Nyt ihmettelen mikä siinä niin kauan kesti ja meni aikaa hukkaan.
Ei voi olla, koska jo näitten juttujen lukeminen on apua.
Minä mieheni kanssa pääsin alkosta eroon ihan tuosta vain! Voin rehellisesti sanoa, että molemmat otimme aina todella humalahakuisesti ja usein! 3-4 krt viikossa piti vetää lärvit! Minä kyllästyin ensin, ja lopetin seinään, mies viikkoa myöhemmin, ja päätös on nyt pitänyt 9 vuotta! KAIKKI on mahdollista jos on tahtoa tarpeeksi! Tsemppiä lopetukseen!
sen kun on vaan juomatta. niin yksinkertaista se on. ellei nyt sitten joku väkipakoin sitä viinaa sun kurkustas alas kaada.