Koskaan aiemmin elämässä mä en oo ollut lohduton näin kauan. Koskaan aiemmin ei hyvä elämä ole tuntunut vaativan näin paljon työtä, jatkuvasti. Usein mua pelottaa. Tätäkö tää on. Hetkestä toiseen sen ettimistä miksi elää. Kaiken tuntumista turhalta ja tarpeettomalta. On niitä hyviä päiviä, viikkojakin ja sitten se taas tulee. Tyhjyys. Mitättömyys. Tarpeettomuus. Ja mä odotan. Itken, hengitän ja odotan sitä hetkeä kun valo pilkahtaa. Jaksan hetken. Oon onnellinenkin, kunnes taas kierros alkaa alusta.
Lohduton lohduttamaton
surusukka
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eihän se ihmisen maanpäällinen elämä ole aina auringon paistetta. Ei ole Luoja sitä luvannutkaan.
Monella on paha olla nykyään. Jeesus sanoi, että monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä Taivasten valtakuntaan. Sanassa sanotaan myös että harmaita päiviä tulee paljon.
Onneksi ajallinen elämä ei ole kuin pieni tähdenlento iankaikkisuuteen verrattuna ja elämä kuluu verrattain nopeasti. Kun on paha olla niin silloin kannattaa avautua niin kuin sinäkin olet tehnyt juuri nyt kirjoittamalla tänne.
Olen kokenut paljon, myös kiusaamista ja hylkäämistä. Nyt kukaan ei kiusaa, mutta työ on tosi tylsää, mutta henkisesti vaativaa. Hoidan muutamaa kiukkuista vanhusta ja heidän kanssaan on välistä todella tylsää ja ongelmana on, että eivät tahdo tyytyä mihinkään. Lasken vain päiviä ja odotan kevättä jolloin työsopimus loppuu.
Minua usko auttaa tai ainakin tiedän ja luotan että kaikki on Korkeimman kädessä vaikka ei aina tunnu siltä. Kyllä eteenpäin mennään.
Anna sinulle neuvon: älä katkeroidu ja vaivu itsesääliin. Jos menneisyys ei jätä rauhaan niin kannattaisi käsitellä asioita jonkun ammattilaisen kanssa.