Itse tykkään mielummin siitä että edettäisiin hipi hiljalleen yhdeksi samaksi mutta kuitenkin silti kaksi ihmistä,jos vaikka ensin kaverina ja se ei silti tarkoita ettei olisi ylisuuria tunteita toista kohtaan.
Hyvvee öytä
tämävainunta
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä tiedän, että jos hänet näkisin, en enää koskaan päästäisi häntä menemään, kertomatta miten paljon hänestä välitän
mä en usko näihin "ensiksi kavereina" juttuihin. Ollaan joko kavereita tai ei olla. Ihastutaan, tutustutaan, nauretaan, hömsötellään ja katotaan tuleeko mitään vai nou. Kerran toveri, aina toveri. En ole koskaan ihastunut tai edes ajatellut jotain fiiliksiä kavereita kohtaan, en osaa edes ajatella. Kyllä mä tiedän jo heti ensimmäisestä sekunnista lähtien, onko fiiliksiä tai nou. Sitä joko on tai ei ole.
Elämässäni on eräs itselleni vaikea asia, siksi haluan ensin varmistaa että hän on valmis olemaan rinnallani ennenkuin tulisi jotakin paljon syvempää.
aivan ymmärrettävää, mutta kun ihminen oikeasti ihastuu silloin on valmis kyllä tekemään toisen puolesta melkeinpä ihan mitä vaan, puhumattakaan hyväksyy toista sellaisenaan, vikoineen päivineen. Ainoa, mitä en voisi ajatella on, jos toinen käyttää aineita. Se olisi minulle kynnyskysymys, muita ei ole. Eihän kukaan ole täydellinen.
Rakastan, enkä muuta enää voi.
Heti kun hylkäät mahdollisen tilaisuuden tutustua, et merkitse mitään.
Joskus vähän itkettää mutta ei se mitään,silloin on parempi mennä peiton alle ja nukkumaan niin huolet kaikkoavat hetkeksi ainakin.Niinkuin nyt juuri.
Lähellä voi olla, lähentyä ja kasvaa kiinni. Mutta kaverina ei oikein pysty avautumaan tai luomaan luottamusta eli mikään ei etenisi ehkä kuitenkaan. Kaverit pidetään käsivarrenmitan päässä, eikä syvimpiä tai edes toisiksi syvimpiä ajatuksia jaeta, näin ainakin itse teen luonnostaan. Selvät pelikortit tuovat sen luottamuksen, avoimuuden ilman itse pykättyjä rajoja. Tarvitsisin itse ainakin luottamusta jonka saa vain kun on "lupa" rakastua/rakastaa koko sydämellään. Muutoin en avaudu koskaan. Voit itse varmaankin säilyttää omat salasi niin pitkään kuin tarvitsee mielestäsi, mutta onko sinulla oikeus vaatia toistakin pysymään hiljaa omistaan, vähän etäällä, kaverina..?
Nyt tuli hyvää tekstiä. Kiitos.
Eipä tuo kuitenkaan toteudu siksi nimimerkkinäkin on "tämävainunta" ja kyllä, hän on jonkun toisen.
Uneksijoita riittää.
Tässä ollaan jo pitkään oltu ihan hipihiljaa tai sammutetuin lyhdyin. Nyt olisi aika tapahtua jotain actionia, mJes.
Jos et ole valmis laulamaan serenadia ikkunani alla, niin soita edes puhelimella.
minne päin menee?
Jollekin J-miehelle kai, muttei jees-miehelle :-)
Ja vielä kysymys: pitääkö olla laulumiehiä?
ja laulaa muustakin kuin lasikantisesta kirjasta :)
MJes on Etelä-Suomesta, eikä todellakaan mikään jees-mies. Omaa musikaalisia taitoja vähintäänkin kotitarpeiksi. Ja muutenkin on herrasmies käytöstavoiltaan.
Sohvalla makaava, kaljan pöhöttämä, ryökivä ja pierevä mies on pahinta, mitä voin kenellekään naiselle toivoa. Olen nähnyt sellaista meininkiä sukulaisellani ja nähnyt myös, mihin se päättyy (= perhetragedia), joten jos lasinen laulukirja osoittautuu liian tärkeäksi, niin se siitä. Tässä asiassa tunnustan olevani tiukkapipo, vaikka muuten olen (ainakin omasta mielestäni) hyväluontoinen ja tolkku nainen.
Hipi hiljaa vain sipi sipsuttaisin
Ei aina välttämättä ole noin.