Millanen on hyvä runo?
Hyvä runo on mielestäni sellainen jossa on rytmi, sen lukeminen on soljuvaa, helppoa ja lauseet limittyy toisiinsa. Sitä on ilo lukea ja saa kielen ikään kuin tanssimaan. Sellaista lukee mielellään moneen kertaan.
Huonosta runosta puuttuu tuo soljuvuus, sanoja on vain laitettu allekkain jotta kirjoitelma näyttää runolta ja sitä on kamala lukea, lukeminen on töksähtelevää katkonaista, todella turhauttava lukea, luo tunteen että elämää on hukattu turhuuteen.
Hyvä runo on mielestäni sellainen jossa on rytmi, sen lukeminen on soljuvaa, helppoa ja lauseet limittyy toisiinsa. Sitä on ilo lukea ja saa kielen ikään kuin tanssimaan. Sellaista lukee mielellään moneen kertaan.
Huonosta runosta puuttuu tuo soljuvuus, sanoja on vain laitettu allekkain jotta kirjoitelma näyttää runolta ja sitä on kamala lukea, lukeminen on töksähtelevää katkonaista, todella turhauttava lukea, luo tunteen että elämää on hukattu turhuuteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin keskustella vain omista runoista. muiden tuotoksiin en syvenny, paitsi jos kyse on provokatiivisesta ilmaisusta. Ne huvittavat toisinaan elleivät ole liian ``Vaikeita``
Olen itse jokseenkin samoilla linjoilla kuin nimimerkki runonlukija. Kumminkin on paljon semmoisia ihmisiä, jotka ovat lukeneet niitä soljuvia runoja niin paljon, että ovat alkaneet kaivata jo jotain muutakin. He sitten lukevat niistä katkonaisista runoista intertekstuaalisia viittauksia ja kaikenlaisia vertauskuvia ja mitäpähän lukevat. Semmoiset paljon lukeneet osaavat arvostaa runoja, joissa on lukeneisuuden makua. Minä lukisin kyllä mieluummin kauniita runoja, joissa on takana taitoa ja usein niissäkin on vertauskuvallisuutta enemmän kuin äkkiseltään tajuaa. Sellaisen soljuvan runon haittapuolena näet on se, että runo saattaa lukijasta vaikuttaa lorumaiselta lörpötykseltä, josta sanottavan erottaminen on vaikeata. Tämä aiheutuu osaltaan siitä, että runoja ei niin paljon nykyään lueta vaan kuunnellaan vain levyltä Loirin laulamia tulkintoja niistä runoista. Jotkut hyvin väsätyt runot toimivatkin lauluina, mutta toisinaan kauniistakin runoaiheisista lauluista muodostuu vain hauskoja sanojen ja loppusointujen litanioita, joista kuulija ei osaa erottaa sanomaa. Sanat voivat myös sopivasti yhteen aseteltuina kuulostaa musikaalisilta. Joku voi pitää sellaista runona.
"He sitten lukevat niistä katkonaisista runoista intertekstuaalisia viittauksia ja kaikenlaisia vertauskuvia ja mitäpähän lukevat. Semmoiset paljon lukeneet osaavat arvostaa runoja, joissa on lukeneisuuden makua."
Niissä ei todellakaan ole lukeneisuuden makua, eikä viittauksia ja vertauskuvia. Hah, mitä potaskaa. Tekokökköä mukarunoutta joka ei runoa ole nähnytkään.
Hyvä runo on sellainen joka yllättää, siinä on jotakin mikä tekee käänteen jossakin kohdassa siihen nähden mitä odotti. Yksi hyvä tapa saada sellainen käänne aikaan on kirjoittaa "Pantoumi"-tyypin runo, joka perustuu rivitykseen jossa tiettyjä rivejä toistetaan. Viimeinen kappale neljästä on lopulta kokoelma rivejä edellisistä kappaleista ja ne yleensä tuovat runoon todella ihmeellisiä oivalluksia itse kirjoittajalle. Kannattaa kokeilla Pantoumi-runoutta jos nauttii kirjoittamisesta.