Olen mielenkiinnolla pohtinut sitä kuinka lestadiolaiset naiset/äidit suhtautuvat aina uuteen raskauteen? Jos lapsia on jo tosi monta, vaikkapa lähemmäs 10, ja taas saa tietää olevansa raskaana, niin eikö se uuden vauvan odotus kärsi henkisesti jo jonkinlaisen "inflaation", jos lapsia syntyy jatkuvalla syötöllä (esim. aina parin vuoden välein) ? Vai onko sittenkin niin, että jokaisesta lapsesta iloitsee yhtä ainutlaatuisella tavalla, oli se sitten kuinka mones tahansa?
Entäs sukulaiset ja muu ympäristö: missä vaiheessa raskautta yleensä kerrotaan muille uudesta vauvasta? Entäs kerkeävätkö esim. tulevan vauvan isovanhemmat kuinka paljon aina huomioida uutta tulokasta, jos isovanhemmilla on ennestään vaikkapa jo 20-40 lastenlasta?
Tiedän tietenkin, ettei lapsensaanti ole aina mikään itsestäänselvyys, mutta tämä kysymys onkin osoitettu lähinnä niille äideille/perheille ym., joille on lapsia paljon siunaantunut...
*Mielenkiinnosta kyselee eräs nuori nainen*
Entäs sukulaiset ja muu ympäristö: missä vaiheessa raskautta yleensä kerrotaan muille uudesta vauvasta? Entäs kerkeävätkö esim. tulevan vauvan isovanhemmat kuinka paljon aina huomioida uutta tulokasta, jos isovanhemmilla on ennestään vaikkapa jo 20-40 lastenlasta?
Tiedän tietenkin, ettei lapsensaanti ole aina mikään itsestäänselvyys, mutta tämä kysymys onkin osoitettu lähinnä niille äideille/perheille ym., joille on lapsia paljon siunaantunut...
*Mielenkiinnosta kyselee eräs nuori nainen*
Vastaukset 5
Vanhimmat
pohdittavaa kerrakseen.
syystä tai toisesta tällä palstalla on toisinaan perin vaikeaa saada kunnollisia vastauksia. Ehkäpä kysymys oli jotenkin arka lestadiolaisille... en kyllä ymmärrä miksi.
Meille ei ole vielä kymmenes tai viidestoista tulossa, mutta haluaisin vastata sinulle asiallisesti, koska kysymys oli mielestäni oikein asiallinen. Samaa olen mielessäni joskus pohtinut.
Vauvakuume on meidän perheessä täysin tuntematon sana. Ei meillä ole ehditty "kuumeilla" niin kuin ei-vl -piireissä on tapana, koska naimisiinmenon jälkeen lapsia on tullut aika tiheästi. Kuitenkin jokainen lapsi on ollut tervetullut ja syntymän lähestyessä aina vain odotetumpi. Olen pohtinut usein sitä, että kun opetetaan, että lapsi on Jumalan lahja, minä TODELLA haluan ottaa lapsen lahjana vastaan. Eihän lahjasta näin yleisemminkään valiteta, miksi siis valittaisin Jumalan antamasta lahjasta? Raskauden aikana uusi vauva käy koko ajan rakkaammaksi, niin että syntynyttä ihmettä sylitellessään tulee todella kiitollinen mieli.
Nykyisin on vallalla ajatus, että kaiken tulee olla kokemuksellista ja raskaus, synnytys ja vanhemmuus ovat (ja että niiden pitää olla) kokemuksia, kuten vuoristokiipeily tai matkailu. Raskaus on kuitenkin osa elämänkulkua, eikä minun milestäni eri raskauksiin pidä erityisesti liittyä jotain yksilöllistä. Erilaisiahan raskaudet ja synnytykset ovat olleet, mutta vasta lapsi on jotain yksilöllistä. Yksilöllisyyttä voisi muuten hiukan kritisoida yhteiskunnassamme, edes joskus. Liikkeenä vanhoillislestadiolaisuus on voimakkaasti yhteisöllinen, ja uskoisin, että siinä on yksi sen "salaisuuksista".
Niin, ja isovanhemmista vielä. Eihän kahdeskymmenes lapsenlapsi enää herätä samoja väristyksiä mummolassa, eikä jokaiselle lapsenlapselle todellakaan tule joulupakettia, ainakaan meidän suvussa. En kuitenkaan näe asiassa mitään järisyttävää. Mukavalta päin vastoin tuntuu se, kun edellisessä suvun juhlassa huomasin, miten suvun pikkutytöillä näytti olevan tosi jännää keskenään, heitä onkin jo monta ja leikit syntyivät kuin itsestään.
Muuten. Tämä palsta näyttää perin juurin omituiselta. Olin ensimmäistä kertaa käymässä, enkä toiste taida tulla. Pienenä vihjeenä voisin kertoa, että Vauva-lehden nettisivuilla on huomattavasti asiallisempaa keskustelua, koska sinne vaaditaan rekisteröitymistä. Joten jatkossa, jos sinua kiinnostaa joku asia tai haluat vl-jutuista keskustella, suosittelen kyseisen sivuston Elämänkatsomus -osastoa.
Samaa asiaan oon pohtinu, et jos lapsia tosiaan tulee vuoden tai parin välein et miten niistä sit osaa iloita...Luulen et itse ainakin haluan iloita jokaisesta raskaudesta ja lapsesta ihan alusta asti..jotenki kuulostaa karulta et lapsesta oppii innostumaan vasta raskauden loppuvaihees..?Toivon et ite voin iloita jokaisesta raskaudesta ja lapsesta ihan ensimmäisistä raskauspäivistä asti..Kunnioitan kyl kovasti niitä jotka "jaksaa" synnyttää joka vuos..itestä ei siihen olis..Mielestäni nykyään naisena ja vaimona oleminen on muutakin kun maha pystyssä kulkemista..sori jos jotain loukkaa..