Nuorena jouduin toiselle luokalle, jossa opettaja alkoi leikkimään jotain mielenterveyspeliä. Selkeeksi tuli, että opella itsellään jotain.... Sitten alkoi se koulutovereiden sopeutumattomuus minuun ja tilanteeseen. Kaikki ongelmat minun syytä. Minulta hävisi motivaatio ja sitten en ollut taas tehnyt riittävästi. Jankutuksia jankutksen päälle kunnes löysin itseni työstä. Tajusin, että kun tekee jotain on paljon terveempi kuin se joka pyörittelee paperia ja kyttää toisia. Sitten yhtäkkisesti vanha saamaton ja minua arvosteleva luokka taas kainalossa enkä taaskaan ollut tehnyt tarpeeksi. Normaali elämäni muuttui muutaman saamattoman konttrirotan vuoksi lainsuojattomaksi ja vähemmän ansioituneeksi. Nähtävästi vieras käsite, että ihminen on omavarainen, elää omaa elämäänsä. On puolet rehellisempi ja terveempi olo kun tekee oikeaa työtä palkkansa eteen kun että sitä rahaa saa jostain konttoripelleilystä. Ja jos oikeaa työtä ei ole, niin ei tunnu pahalta nostaa sosiaalietuutta kun oikeastaan sen on ansainnut ihan oikeasti. Haluisin jättää sen vanhan luokan ja sada takaisin ne ystävät jotka oikeasti myös jotakin tekee.
ojasta lammikkoon
elämäkurjaa
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.