mutta totuus on että mun on ihan älytön ikävä sua. Mä haluan vaan sun kainaloon enkä mä enää jaksa koittaa harhauttaa itseäni unohtamaan. Tykkään susta ihan helvetisti, vaikkei se oikein sovi mun suunnitelmiin...
Koitin unohtaa sut, koitin pitää sua vaan kaverina
haluunsuasuajavaansua
30241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voi sua. Aina ei saa mitä haluaa, varsinkaan kun tekemiset jää jollekin anonyymille höpöpalstalle...
Hyvä. Sitten vaan irl kertomaan.
Kerro jo nimellä. Tiedetään jo,se mies ottaa varmasti yhteyden. Lopeta viljely.
Suunnitelmia voi aina muuttaa...
Musta tuo kuulosti hyvältä.
Minusta tuo kuulostaa roikkumiselta ykspuolisessa ihastuksessa.
Ihan sama.
Yritin kanssa pitää ajatukset ryhdikkäästi ihan ystävätasolla. Kuitenkin, mitä pidempään vietimme aikaa yhdessä, sitä enemmän hän alkoi vaikuttaa elämäni naiselta ja tämän pois sulkeminen ajatuksista vaati mieletöntä keskittymistä. Kun ajatus ei saanut lupaa syntyä hereillä, niin sitten unessa keskittyminen petti ja sain häneltä höyhensaarilla suukon. Heräsin siihen ja tunsin hänen huulensa vielä huulillani ja hetken aikaa olin onnellisempi, kuin koskaan.
Sen jälkeen itsekuri on ollut vieläkin työläämpää, mutta olen edelleen yrittänyt sulkea pois romanttiset ajatukset häntä kohtaan, mutta alkaa olemaan aivot maitohapoilla.
Rakastuminen on ihan perseestä. Tunne on niin voimakas, että se valtaa kaikki ajatukset ja ikävä polttaa kipeästi rinnassa. Rakkaus pilaa koko elämän. Miksi se ei hellitä? Tai oikeastaan, mikä pahempaa;
minkä helvetin takia se vain voimistuu? Siitäkin huolimatta, että tiedän tunteen olevan yksipuolinen?
Kauanko tätä helvettiä on odotettavissa?
:) ....niiiin tuttua, ihan kuin mun ajatuksia, mutta mä en tiedä varmaksi mitä se ajattelee
Samaa kysyn. Tosin en tiedä ovatko tunteeni yksipuolisia. Oletko aivan varma, ettei hänellä ole tunteita?
No, vaikka mä tossa kehuskelin, miten urheasti mä koitin olla häntä ajattelematta, niin mun oli pakko lopulta asia hänelle sanoa, juuri ennen aivojen ylikuormittumista.
Ei mulla sellaista fiilistä ollut, että se olisi muhun ihastunut, kunhan oltiin oikein hyviä ystäviä(ja onneksi ollaan edelleen!!!), mutta se rakastuminen oli vain saatava pullauttaa päästä pihalle, ennen kuin se aiheuttaa jonkun oikosulun ja katkeaa päästä verisuonia.
Mutta saakeli, että mä odotin suurempaa helpotusta omiin tunteisiin.
Samoja fiiliksiä täälläkin.. Laittakaahan jotain tunnisteita.
Olen kärsinyt jo n. Neljä viikkoa. Sinnikkäästi päättänyt unohtaa, mutta aina vaan palaa mieleen... Milloin tää loppuu?
Että siis "jo" neljä viikkoa oot ikävöiny ja kärsiny, niinkö?
No, ootappa kun tulee neljä vuotta täyteen, etkä oo pystyny unohtaan, vaik miten sinnikkäästi oot yrittänyt....
Toivotaan, että sulla parempi tuuri.
En voisi ikinä uskoa sinun kuihtuvan. Ajatuksissanikin olet aina niin eloisa. Olet melkin synonyymi sille sanalle, eloisa, elämää kumpuava.
Neljättä vuotta täälläkin jumissa yhteen possuun.
4 VUOTTA!?!?
Ai kun kiva. Mä ajattelin, että mun kärsimykseni olisi varmaan pakostakin pian loppusuoralla, ja että paraneminen voisi alkaa minä hetkenä hyvänsä, mutta että mä en ole vielä edes puolessa välissäkän.
Eikö tähän ole keksitty mitään lääkettä...
Kiitos. Voi kun nää sanat oliskin oikeesti mulle tarkoitettu. Ainahan voi kuvitella niin :)
Taitaa olla miehen kirjoittama vaikka kainaloon haikailee?
Mulle tuli sama vaikutelma.
Vähän tasa-arvoa! Kyllä mieskin voi haluta kainaloon huilimaan! Sitäpaitsi naisen kainalo haisee paremmalle!
Voisitko nyt jotenkin vinkata että mihin tuo menee, ap! Ihan kamalaa lukea tuollaisia viestejä kun olen itse sopinut erään kanssa että pysytään kavereina, mutta ei minun puolelta ainakaan tunnu onnistuvan! Ja tää on muutenkin hankala tilanne monella tavalla. Sano vaikka sen ikävöintisi kohteen kotikaupungin eka kirjain. Mun päänvaivani asuu pääkaupungissa, tietysti. Itse en asu.
Joo.
Tälle palstalle pitäisi pistää sellainen paikkakuntavalikko tuohon nimimerkin ja laskutoimituksen väliin.
Jos on ikävä niin se pitää kertoo. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Niin ja mikä olis pahinta mitä hän voisi sanoa takas, jos kertoisit ton .... I miss you, too, vai? ;)
Joskus on näinkin. Ap varmaan suunnitteli elämän toisin. Joskus on välissä vain ylpeyttä ja ennakkoluuloja tai periaatteita what ever.
Nyt arki kutsuu. Mukavaa päivää kaikille!
Jos löydätte vastakkaisesta sukupuolesta, miehistä hyvän ystävän ja tämä ystävyys tuntuu yhä vaan mukavammalta.
Koettakaa nyt hyvät ihmiset/naiset oppia säilyttämään se myös ystävyytenä.
Laittakaa kuriin, ne helposti teitä määräilevät tunteenne! Koska ihastuminen ja romanttinen rakkaus lähes aina pilaa tuon hienon ystävyyden.
Älkää sekoittako heti jokaiseen ystävyyteenkin, ihastumista ja rakastumista.
Älkää alkako aina, tapojenne mukaan romantisoimaan mukavalta tuntuvaa ystävyyttä ja muokkaamaan siitä jotakin muuta.
Koska meitäkin on, jotka haluamme vain ystävyyttä. Emme halua kanssanne mitään pikaromanssia, joka palaa roihuten loppuun. Haluamme säilyttää yhteyden platoonisena ystävyytenä.
Teille romanttisille ja rakkautta janoaville hörhöille iskee aina päälle, tuo pirullinen, pakkomielteinen ja valheellinen houkutus, ihastua kaikkeen ja kaikkiin. Sitten onkin jo kaikki menossa päin honkia. Miksi annatte aina tunteillenne vallan? Miksi ette pysty kieltämään mitään itseltänne ja järkeistämään näitä asioita? Olette kuin lellittyjä lapsia, jotka ovat aina saaneet haluamansa. Joilta ei voi kieltää mitään.
Nyt olette oppineet näin lellimään itseänne.
Sellaisia olette mielestäni te, jotka annatte tunteille vallan, joilla ei ole mitään itsekuria ja järkeä mukana uusissa ihmissuhteissanne. Tehdään aina niin, kuin sillähetkellä, niin ihanalta ja hyvältä tuntuu.
Ettekä ajattele koskaan seurauksia. Itkette kun, olette pilanneet kaiken ja menee huonosti ja olette aina jotenkin kusessa ja sitten ihmettelette vielä yksipuolista ihastumista ja rakastumista.
Nyt, kun yleistät noin ankarasti, niin haluan vain itsekin ystävyyden vaarantaneena hiukan puolustatua ja sanoa, että vaikka kehoitankin yleensä pidättyväisyyteen ja harkintaan, muutenkin, mutta erityisesti silloin, kun on ystävyys vaakakupissa, niin aina asia ei kuitenkaan ole NIIIN mustavalkoista.
Rakkaus, ja sellainen oikein tosirakkaus ei iske joka päivä. Itse en ollut pahemmin edes ihastunut yli kymmeneen vuoteen kehenkään, vaikka altistuinkin kauniiden naisten miellyttävälle seuralle ja iskuyrityksille, mutta niistä oli helppo kieltäytyä. Sitten kohtasin elämäni naisen. Ensin päätin pitää hänet elämäni naisena ilman, että hän tietää siitä, ja jatkaa elämää ystävänä, kuten kaikkien muidenkin kanssa. Mutta hänen kanssaan ihastuminen härmistyi suoraan rakkaudeksi(suhteellisen nopeasti, vaikka puhutaan silti lähes vuoden mittaisesta ajasta). Ennen, kuin näin hänet, en uskonut mihinkään sielunkumppanuuteen, vaan ajattelin toisten olevan enemmän tai vähemmän yhteensopivia toisilleen, mikä olisi asia, joka pitäisi arvioida huolellisesti ennen minkäänlaisia toimeenpiteitä, mutta joka lopulta olisi tuuripeliä jonka tulos paljastuu vasta ajan kuluessa. Mutta minun rakkauteni kohde on minulle täydellinen nainen. Sen aisti heti, ja ajan kuluessa joka asia tuntuu olevan todiste tästä, ja siinä määrin, että olen alkanut jopa uskoa näihin sieluhömpötyksiin. Ajattelen hänen olevan se ainoa oikea nainen maan päällä, enkä enää luule voivani rakastua kehenkään muuhun. Hän ei vastannut samalla mitalla, mutta ei onneksi säikähtänytkään niin että ystävyys olisi kärsinyt, mutta en ole onneton; rakastan häntä niin paljon, että olen onnellinen, kun saan viettää aikaa hänen kanssaan. Ihastuksia on helppo pitää loitolla ja rakastumistakin, mutta kun oikein napsahtaa seitsämän oikein jossain tyypissä, se rakastuminen voi olla sisuskalut repivää sorttia, ja oli miten moraalitonta hyvänsä, sille pitää saada tehdä jotain, koska siihen kuolee muuten!
Jos löydätte vastakkaisesta sukupuolesta, miehistä hyvän ystävän ja tämä ystävyys tuntuu yhä vaan mukavammalta.
Koettakaa nyt hyvät ihmiset/naiset oppia säilyttämään se myös ystävyytenä.
Laittakaa kuriin, ne helposti teitä määräilevät tunteenne! Koska ihastuminen ja romanttinen rakkaus lähes aina pilaa tuon hienon ystävyyden.
Älkää sekoittako heti jokaiseen ystävyyteenkin, ihastumista ja rakastumista.
Älkää alkako aina, tapojenne mukaan romantisoimaan mukavalta tuntuvaa ystävyyttä ja muokkaamaan siitä jotakin muuta.
Koska meitäkin on, jotka haluamme vain ystävyyttä. Emme halua kanssanne mitään pikaromanssia, joka palaa roihuten loppuun. Haluamme säilyttää yhteyden platoonisena ystävyytenä.
Teille romanttisille ja rakkautta janoaville hörhöille iskee aina päälle, tuo pirullinen, pakkomielteinen ja valheellinen houkutus, ihastua kaikkeen ja kaikkiin. Sitten onkin jo kaikki menossa päin honkia. Miksi annatte aina tunteillenne vallan? Miksi ette pysty kieltämään mitään itseltänne ja järkeistämään näitä asioita? Olette kuin lellittyjä lapsia, jotka ovat aina saaneet haluamansa. Joilta ei voi kieltää mitään.
Nyt olette oppineet näin lellimään itseänne.
Sellaisia olette mielestäni te, jotka annatte tunteille vallan, joilla ei ole mitään itsekuria ja järkeä mukana uusissa ihmissuhteissanne. Tehdään aina niin, kuin sillähetkellä, niin ihanalta ja hyvältä tuntuu.
Ettekä ajattele koskaan seurauksia. Itkette kun, olette pilanneet kaiken ja menee huonosti ja olette aina jotenkin kusessa ja sitten ihmettelette vielä yksipuolista ihastumista ja rakastumista.
Että ihan kahteen kertaan piti laittaa. Mulle kolahti tuo yksikin vähän liian lujasti.
Ehkä minun on syytä herätä älyttömästä unestani... Jolle en muutenkaan osaa tehdä mitään.
Typerää huomautella kaksista kerroista. Tuskin kukaan kirjoituksiaan tänne tahallaan kahtena kappaleena laittaa. Kyllä ne on vahinkoja.
Minun mielestäni rakastetun on hyvä olla myös ystävä. Mutta suurilla tunteilla tuo kaveruus voi olla vaikea juttu, riippuu tietty monesta jutusta.