sinun silmiisi ja koskettaa katseellani. En vain löydä niitä ja muistanko enää kuinka katseesi lämpö tuntui sisällä lämpöisenä väreilynä. Yritän muistaa, vaikka muistikuva hälvenee kokoajan.Siitä kaikesta on niin kauan jo.
Kuinka hämmentävästi voikaan nainen katseellaan vaikuttaa syvästi.
Olen varmaan kohtaamassa itsessäni jotain heikkouden hetkiä, ei muuten voi tällasia tuntemuksia olla.
Kuinka hämmentävästi voikaan nainen katseellaan vaikuttaa syvästi.
Olen varmaan kohtaamassa itsessäni jotain heikkouden hetkiä, ei muuten voi tällasia tuntemuksia olla.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuinka kauan?
Taisit mainitakin silmistäni jotakin....Kertoisitko, mitä?
..että ne on samanväriset kuin ex-naisystävälläni..näin sanoin päivälleen kuukausi sitten.
Kiinnostuin. Missä päin Suomea katselit tuon naisen lumoaviin silmiin ja onko siitä kauankin?
Sama paikka ensi lauantaina. Kerrosta alempana? ;)
väärä kohde oot.
Kuukausia monia silmistä hänen.
Täytyy lähteä katsomaan unikuvista, josko muistuisivat mieleen selvemmin nuo pitkät katseet kaunottaren.
..myös hänen katsetta, sitä tunnetta mitä hän sai katseellaan aikaan. Lähellä, mutta niin kaukana...halua tulla lähelle ja koskettaa. Kipinä sydämen tuo ei sammu milloinkaan. Viimeinen hetki, halaus.....sisintä repii ja sielua raastaa ikävä tää pohjaton.
Kaikki tuntuu jo niin kaukaiselta vaikkei siitä nyt niin pitkä aika ole. Nämä kirjoitukset sai muistelemaan hänen kanssaan vaihdettuja katseita ja lämpöä välillämme. Sulin hänen edessään <3 Ikävä. Ja se viimeinen halaus, oli tosiaan viimeinen, jäähyväiset konkreettisesti. Vaikka onhan hän olemassa, mutta ei niin kuin ennen.
Se viimeinen hetki oli halaus.Ikimuistoinen halaus.
Sain sentään halata häntä ja katsoa syvälle sieluun.
Taidan olla onnen pekka vaikka ei nimi olekaan.
..tule luokseni mun..sua kaipaan mies. Meillä jäi kaikki kesken...jatketaan siitä, mihin kaikki jäi. Syvempää tutustumista, läheisyyttä...Saithan minulta jotain ennen lähtöäsi.
vielä hetken tänne sinua. Oletko ajatellut, miltä tuntuisi tavata pitkästä aikaa...jos molemmat olemme kiinni vielä siinä tunteessa.....voisitko kuvitella sitä tilannetta, kun tapaisimme....se on suurin haaveeni.
Olenpa ajatellut lähes päivittäin kaivannut ajatellen samalla minkä tunteen ja myllerryksen mahtaisi se aikaan saada.Voisin kuvitella mutta samalla suuri pelko ja jännityksen ilmapiiri valtaa mieltä, kuinka kohtaaminen olisikaan mahdollista.
Kaksin olisi se kaikkein parasta ilman ympäröivää, mutta miksei ympäröiväkin olisi ihan mieleinen josko kuitenkin tilannetta hieman muuttava mutta kunhan tapaisi ennen kun aika tiimalasissa valuu loppuun. Voiko kaipaukseen menehtyä.
haaveena minullakin.
Minäkin olen miettinyt lähes päivittäin..miltä tuntuisi tavata uudelleen, niin pitkästä aikaa. Pakahduttavat tunteet, jotka ovat pitkään sisällä olleet..vapautuisi..ihminen, ketä on kaivannut ja ikävöinyt niin paljon. Ilman mitään järjellistä selitystä näille tunteille...sait tuntemaan jotain niin outoa ja ajatuksia sekoittavaa..ja niin ihanaa. Mutta kuinka kauan ihminen jaksaa/kestää tällaista.
Ikävä ja kaipuu nakertaa pala palalta...kuinka kauan tiimalasissa on aikaa..sitä emme tiedä. Toivon todella, että olisit siellä tunteinesi...hukassa ollaan oltu jo niin kauan.
Heitä minulle kompassi ja kartta..niin löydän luoksesi.
niinpä..aika kuluu..löydät minut ilman karttaakin..
Löytäisitkö sinä minut...auta minua löytämään luoksesi. Anna minun tietää, että olet siellä...anna edes hieman helpotusta tähän tuskaiseen kaipuuseen ja epätietoisuuteen.
sanooko kuunkuningatar mitään ?
Löytäisin jos alkaisin etsimään. Minulla on vain tunne ettet halua tulla löytämäkseni.
Osui ja upposi todella sanatonta viestintää; ikävää&kaipuuta!
En unohda viimeistä hetkeä milloinkaan kanssasi sinun,, olisitko halunnut olla vain minun?
Mitään muuta en haluaisikaan kuin tulla löytämäksesi...Kyllä täälläkin pelonsekaisin, jännittynein ajatuksin sitä hetkeä ajattelen. Tuntuu, että kohtaaminen olisi oikeus ja kohtuus kaiken tämän kuluneen ajan jälkeen.Tiedäthän, että se kertoisi meillä tulevaisuuden suunnan..kenenkään muun kanssa en sitä lähtisi edes kokeilemaan.
En ketään enemmän kuin sua..
Toivoisin sinun olevan juuri hän, kaipaamani. Mahdollisuus siihen on vain häviävän pieni.
oletko edelleen aloittaja ja muutama tänne vastannut. Kyllä minäkin toivoisin, että olisit juuri hän...mutta aika monesti täällä erehtyy..niin useita samanlain kaipaajaa täällä on.
Meillä oli puolen vuoden jakso lähimenneisyydessä, joka päättyi halaukseen..ennen kuin tiemme erkanivat. Meidän välillä oli jotain...se tunne on jäänyt syvälle ja tiukasti.
Onnistuisikohan joku yhteydenotto juuri kaivattuun ennen tapaamista, niin saisi ehkä suurimmat jännitykset laukeamaan.
Syvä kaipaus tuottaa paljon monenlaisia tunteita jotka heittelee mieltä ja aatoksia..
En ole muuta kuin erehtynyt suhteesi. Pakoilen sinua loppuelämäni. Miksi tuhlaisin taikaani sinuun?
Hänelle joka ajatuksissani on: Pidäthän rakas ihminen huolta itsestäsi. Että et näännytä itseäsi työnteolla. Ja koetat pitää välillä lomaakin? Ja syöt terveellisesti jne. Olen tällainen huolehtija, välillä rasittavakin murehtija. Toimin aika vahvasti intuitiolla sydämen asioissa. Muista että minulla ei ole koskaan ollut mitään omituisia taka-ajatuksia näissä kirjoituksissani. Olet vain jostain syystä tärkeä minulle. Rakas.
Huoh... Kuin kynästäni kirjoitettu. Katsettas kaipailen, sitä voimaa ja sielujen sympatiaa mitä ammensit minulle. Tosin se halaus olisi voinut olla pahimmillaan jäähyväis hali... Mutta usko pois kaikkea muuta, sillä se on kantanut sinua sisimmässäni tähän päivään saakka. Kiitos, kaikesta mitä sain kokea kanssasi. Toivottavasti huominen tuo hymyn huulillesi
Siis meikä niin ihastu sinuun nainen.voi miten sua mietinkään.jo yli 2 viikkoa kulunut yhteisestä aamuyöstä
Kirjoitit minusta.
Hienoa jos pystyy oikeesti tunnistamaan juuri oikeaa häntä ajateltua kaipauksen kohdetta.
Tosi vaikeaahan se on laittaa tekstiä jonka vain oikea kohde tuntee omakseen.
Missä katseemme kohtasi ja kauanko siitä on aikaa? Tulee mieleen itsellenikin eräs tilanne, jossa katseltiin pitkään ja syvälle silmiin...
Peljästyttäviä kysymyksiä tämmöiset tuijottelut.
Hyvin pysyy mielessä! Eipä ole ollut toista samanlaista hetkeä.
En ole unohtanut katsetta, joka lämmitti, suorastaan poltti sisintäni. Ihmettelen miten se palautuu usein mieleeni - olin kuin läpivalaistu - tunne oli yhteinen - silloin piilottelin roihuani!
Milloin tämä tapahtui sinulle? Kerro vähän enemmän....
Viime kesänä.