Joka päivä
katan pöytään
kaksi lautasta.
Joka ilta
sänkyyn
kaksi tyynyä.
En odota
ketään.
Kukaan ei koputa
oveen
joka aamu
katson ikkunasta
Olen vapaa
olemaan
-
silti istun
ja mietin
katan pöytään
kaksi lautasta.
Joka ilta
sänkyyn
kaksi tyynyä.
En odota
ketään.
Kukaan ei koputa
oveen
joka aamu
katson ikkunasta
Olen vapaa
olemaan
-
silti istun
ja mietin
Vastaukset 16
Vanhimmat
Surullista ja elämän ristiriita, eikö vain. Mitä, jos uskaltaisit.
Se vaatii kaksi rohkeaa
Yksi ei riitä <3
Ovi ei aukea
jos sitä ei avaa
vaikka joku kolkuttaakin
hienosti sanottu, siinä mietettä meille monille.
Seitsemäs asema aukeaa sinulle kuin minulle seitsemäs taivas. Sieltä mistä lähdettiin sinun suuntaasi.
Perjantaisin on onnenpäivä. Hetki lyö neljättä kertaa. Tartu matkantekoon ja näe ystävä laiturilla.
Mitenhän tuo seitsämäs taivas on auennut?-
ei ollut ketään laiturilla mutta näinhän tää on
jatkunut kuusi vuotta ja onnenpäivä olikin
kakkua naamalle päivä mutta sitä onnea ootellessa
ja uutta sydäntä sillä vanha ei kestä tätä tahtia.
Molemmat rakastaa mut satuttaa toista vaikka haluaisi
toiselle parasta ja kumpikaan ei anna periksi.
Matkoja oon kyllä kulkenut enemmän kuin neljä kertaa
pitäis puhua kymmenistä. Kertokaa miten toisen kipsi
saadaan poistettua ? Kait nuo miun tekstit tuntuu
epäuskottavilta ja muusan on vaikea uskoa niiden olevan
hänelle!!!!
Ei ehkä kannata välittää niin kovasti siitä kipsistä vaan yrittää mennä juttusille ja olla hieman sinnikäs. Saattaa auttaa uskomattoman paljon.
Ei auta sinnikkyys jos toinen ei tee sitä mahdolliseksi.
Muuten hyvä neuvo!
Eli jos toinen koputtaa oveen
ja toinen ei aukaise on koputtaminen turhaa.
Asiat vaatii kaksi jotka toimii ja ei vain odota.
Kummia yhteensattumia. Kappale seitsemäs taivas
ja neljäs kerta ja laituri ja asianomainen väittää että olen käsittänyt
jotain väärin.....on oikeassa elämässä sitä mieltä että rehellisyys on
hänen periaatteensa.näinhän tuo elämä menee kun polttaa että
jäänyt kiinni vain kuuden vuoden nimimerkkeilystä nimettömänä
ja paljon muunneltua totuutta kertoen mutta onneksi on tuo
ruumiinkieli ja useampi sattuma vuosien varrella
ja oma tunnustus muutamaan kertaan. Mutta toivon
että uskallatte tosielämässä tulla ulos ja kertoa asioiden oikean
laidan ettekä aiheuta tälläisiä ongelmia toiselle joka uskoen ja
sinisilmäisesti hyppää peliin ja kertoo itse toiselle kaiken itsestään.
Tätähän elämä on että tyhmyydestä sakotetaan....ja ne joilta sitä
vähitenodotat......tais koko kuusi vuottakin olla sattumaa.......
Ehkäpä se on ihan tavallinen taivas, ihan niin kuin Pasila laitureineen klo 16 aikaan ihmisvilinässä arjen päätteeksi perjantaisin. Toiset liitelee pilvissä ja maalaa kaiken niin runomuotoon. Kuka tykkää mistäkin. Itsellä jalat tukevasti maan pinnalla.
Pasilassakin ne jalat on laiturilla tai junan lattialla eli se jalkojen tukevuudesta.
Ylhäältä asiat näkee eri kulmasta kuin junassa ja ihmisvilinässä ja molemmat
näkökulmat rikastuttaa ajatusmaailmaa ja molempia tarvitaan.
Näin moni ajattelee, että liukuportaita pitkin suoraan taivaaseen ja kyllä se tuppaa joskus niin menemäänkin. Istuskellessa ja odotellessa tulee mieleen kaikenlaista. Ylhäältä käsin, lintuperspektiivissä saa ihminen vaipua mietteisiinsä ja odottaa vaikka laiturin vieressä. Ei haittaa siinä hetkessä vaikka junat viheltää ohitse ja ihmiset vilisee. Olet vain siinä mietteissäsi -siinä hetkessä.
En kiistä, eikö asiaa voisi tarkastella toisinkin, ihan runomuodossa ja uudella tavalla.
Muurahaisen tie
Heinänkorsi
Maissintähkä
Ihmiskasvojen ilme
Kun läheltä katsoo
näkee viat ja kolhut
kun katselee kaukaa
miten esimerkiksi patsas
muotoutuu upeaksi
luomukseksi
läheltä virheet
häiritsevät
Samoin rakkaudessa
jos viat ja virheet
hallitsee
ei mikään toimi
vaikka kaukaa katsoen
näyttäisi
kuinka hyvältä.
*hymy*
Ok, if you don`t get it. You don`t get it.
Sadly but true. Joskus toinen ei uskalla sitä tehdä
ja elää kipuna lopun ikäänsä ja koteloituna tuo
ettei pyydä anteeksi tai kerro tunteita aiheuttaa monta murhetta
ja koituu lisäksi monelle murheeksi joten se kumuloituu.
Tosiasiat kannattaa aina tunnustaa ja myös tunteet
puhua. Ei se vielä johda mihinkään että ne kertoo
*hymy*
Puhutkohan nyt itsestäsi vai hänestä, jota ajattelet. Minä haluan tutustua häneen, haluan hänet mun elämään, haluan olla hänen kanssaan, haluan jakaa ystävyyden, haluaisin jakaa ehkä enemmänkin. Minä haluan.
Ehkäpä kaikki on mahdollista kun puhuu tai puhuisi.
Jos sisällä on möykkyjä - ei kykene vilpittömään aitoon rakkauteen
vaan se jää rakkaudeksi möykkyineen ja niiden kanssa on vain
pärjättävä mutta silloin rakkaudesta puuttuu jotain tai oikeastaan
aika paljon ja niitä kokemuksia olen oppinut viimeisen kuuden vuoden
aikana tosi paljon tai kiitos yhden....on asioita joita en uskonut olevan
olemassa tunne puolella....olen myös oppinut paljon noista möykyistä...
olen myös oppinut paljon esteistä ja niiden ylittämisestä ja mikä on
mahdollista mikä ei- Toivon sinulle parhainta onnea jotta toiveesi toteutuu.
Minun osalta pelkkä ystävyyskin tuntuu jäävän haaveeksi ja sekin on
hyväksyttävä....*hymy*