hankalasti käyttäytyvä 6v poika

Onko jollain antaa tukea tai neuvoja tai jotain vinkkiä edes...
Minulla on viikon päästä 6v täyttävä poika, joka oireilee huolestuttavasti.

Päiväkodissa hän on mm. Kaatanut toisen pojan maahan ja jäänyt potkimaan häntä, lyönyt toista poikaa ison leikkikuorma-auton auralla päähän niin että aura meni kahtia, töninyt, lyönyt, huitonut ja joka tavalla kiusannut muita lapsia, huijaa aikuisia, ei näytä katuvan tai olevansa pahoillaan toimittuaan väärin, on poikkeava katsekontakti, ei puhu tunteistaan eikä juurikaan ilmaise niitä.

Päiväkodin henkilökunnan mielestä lapseni on salakavala luonne.
Hän huijaa ja petkuttaa, hän ei osoita kiintymystään, hän ei ole innostunut eikä iloinen, jne.

Kotona poika katoaa kontaktista aika-ajoin, häneen ei meinaa saada yhteyttä...

Kerran rappukäytävässä poika ohitti minut ja siskonsa, olimme kiipeämässä ylöspäin. Kun pääsimme kotiovelle, poikani ei ollutkaan siellä. Juoksin nuorempi lapsi sylissäni portaat alas ja huutelin ja etsin poikaani. Lopulta hän tuli talon etuovesta sisälle ja kertoi olleensa autotiellä ja tahtoneensa kuolla...

Yhtenä päivänä poika sai kuorimaveitsen käsiinsä, painoi sen otsalleen ja kysyi kuoleeko jos kuorii tästä...

Hän väittää jatkuvasti olevansa hullu...

Hän pyrkii tuuletusikkunoista ulos, yrittää pudota tai kaatua rappusissa, yrittää tukehtua purukumiin, puhuu kuolemasta ja itsensä vahingoittamisesta...

Poikani on melko paljon omissa oloissaan ja näyttää usein viihtyvän yksin. Hermostuu jos pyydän syliin... Hän kokee kosketuksen satuttavan, esim. Kun välillä otan hänet syliin rauhoittaakseni tilanteen ( saa raivokohtauksia jotka saattavat kestää jopa 2h), hän kokee että sylissä oleminen sattuu...

Lisäksi poikani kiusaa pikkusisartaan ja on häntä kohtaan todella raju, myös sukulaisten eläimiä hän lyö ja potkii...

Hän puree omat käsivartensa välillä mustelmille eikä näyyä tuntevan kipua lainkaan...

Myös minua, äitiänsä hän yrittää välillä lyödä tai purra tai muulla tavoin satuttaa...

Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen:

En voi laskea poikaani silmistäni hetkeksikään, mutta kuitenkaan en tee siitä hänelle suurta numeroa. Yritän kehua häntä aina välittömästi toimittuaan oikein.
Pyrin estämään vaaratilanteet ja karkaamiset yms. Pitämällä hänet lähelläni. Kuitenkaan en painostavan lähellä koska hän muuten ahdistuu...

Poikani käy edelleen päiväkodissa.

Olemme käyneet kerran lastenpsykiatrian polilla ja seuraava käynti on vajaan viikon kuluttua.

Pojalle on annettu ajat sydänfilmiin, verikokeisiin ja pään magneettikuviin.

Toivon todella että jotain selviää ja pian...

Onko kenelläkään tietoa tai arveluita tai jotain tällaisesta käyttäytymisestä? Tämä on minulle aivan uutta...
Perhetilanteemme on tällä hetkellä vakaa. On säännöllinen rytmi ja perusasiat kunnossa.
Poikani alkuelämä on ollut haasteellinen, varmasti jättänyt jälkensä häneen...