Olenko siis hieman kuntoutunut? Nyt minulla on jotain tekemistä, ehkä se auttaa hieman. Mikään minua ei silti enää kiinnosta eikä mikään tunnu miltään. Joka aamu kun herään niin toivon että tapahtuisipa jotain sellaista että ei tarvisi enää tässä stressaavassa maailmassa elää.
Enää en itke joka yö
pääsis_jo_pois
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jonkinlainen hirveä luonnonkatastrofi, kolmas maailmansota, miljoonia tuhoava maanjäristys/tsunami jne.. tai oikeastaan maailmanlopun elkeet olisi tervetulleita ja saisi ainakin mulla ainakin jonkinlaista elämänhalua aikaan.
Siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa elämä rullaamaan. Välillä saattaa tulla hetkiä, että suru ja epätoivo saartaa ja putoaa totaalisesti monttuun, mutta helpommat jaksot astuvat peliin, pitenevät, ym. Monelle se ensimmäinen vuosi on vaikein. Sitä kun miettii, että mitä tehtiin vuosi sitten, ym.
Olen nähnyt monta painajaisunta tsunameista vuosien mittaan. Alitajuisia toiveunia?