Kaikki vaan pyörii mielessä. Sitten kun harvoin osut kohdalle, niin ei tule suusta mitään ulos. Ei mitään semmoista mitä haluaisi sanoa. Ja kynnys sanoa mitään on kasvanut niin isoksi, kun en ole tänä aikana osannut tehdä mitään. Eikä siellä mistään henkilökohtaisista voi edes puhua kun muitakin ihmisiä siinä.
Tuntuu kuin umpikujassa olisi
hymynkadottanut
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
voisko jutella jossain muualla jos haluat
Paikka on mahdollisimman huono mutta olisi niin paljon sanomista. Elän toiveessa että tulee luonteva hetki tavalla tai toisella vielä avautua. Tämä on saatava ulos.
pelkäämään toista ihmistä. Lyödään niin kovat panokset ja odotukset toiseen ettei oma järki eivätkä omatkaan kriteerit pysty täyttämään. Ehdottomuus, kaikki tai ei mitään. Omien tavoitteiden epämääräisyys tai puuttuminen. Jos ihminen priorisoi oman elämänsä ja on tietoinen tärkeysjärjestyksestään, ei silloin tuhlaa aikaa epäoleelliseen. Jossitelkaa, hymistelkää, selittäkää kaikenkaikkiaan tuhlaatte vain aikaanne. No sille ei ole muuta käyttöä.
Itse olen päättänyt edetä rauhallisen määrätietoisesti erään kiinnostavan naisen suhteen, vaikka itsellänikin on joskus vaikeuksia puhua. Ihailen häntä valtavasti, mutta pyrin silti olemaan asettamatta vaatimuksia tai odotuksia. Toiveita tietysti on ja niin pitääkin.
Teen itseni ja asemani hänelle selväksi siten, että hän voi edetä oman halunsa mukaan suhteeni. En siis aio asettaa häntä mihinkään hankalaan asemaan minun suhteeni töksäyttelemällä peruuttamattomia. Suoruudelle on hetkensä, kuten myös hienovaraisemmalle toiminnalle. Tärkeää on tunnistaa nämä hetket ja osata reagoida, mieluiten oikein.
Ehkä onnistun, ehkä en. Kaikkihan riippuu viime kädessä hänen tunteistaan.
Miten ja milloin ajattelit tehdä itsesi ja asemasi ihan konkreettisesti selväksi tälle naiselle?
Toivottavasti onnistuu.
Ensinnä nyt järjestämällä yhteisiä hetkiä. Näissä hetkissä sitten toista kuunnellen ja tulkiten kuljettaa keskustelua sellaiseen suuntaan, että voin tehdä omat toiveeni tiettäväksi.
Milloin on tietysti suhteellista, koska se ei riipu täysin itsestäni. Olen kuitenkin jo ollut jollain tapaa aloitteellinen ja aion jatkaa myös tällä linjalla. Jotenkin tämä on yllättänyt itsenikin, miten avoin henkisellä tasolla olen pystynyt olemaan hänen suhteensa. Rauhassa, toista kunnioittaen ja antaen hänelle myös mahdollisuus toimia haluamallaan tavalla.
Liekö sitten kasvamista ihmisenä, mutta aikaisempiin suhteisiin olen lähtenyt tai ajautunut huomattavasti ehdottomampia polkuja. Mikä ei varmaan sitten lopulta ole ollut kovin hyvä asia.
Tutustuminen syvemmin tähän naiseen olisi minulle suuri kunnia ja etuoikeus. Tapahtui se sitten ystävänä tai rakkaana.
Olipa ihan kuin oma kirjoitus.. Näen hänet niin harvoin ja tunteet ovat kasvaneet koko ajan ainakin omalta osaltani. Lisäksi se paikka missä nähdään on kyllä mahdoton alkaa mitään henkilökohtaista juttelemaan. Olisi kai joskus ollut pieni hetki, mutta silloinkaan en saanut kuin muutaman sanan soperrettua. Jotain pitäisi keksiä kun tuo nainen täyttää ajatukseni aina vaan..
Niin. Omalla kohdallani tunteita on jonkun verran kasvattanut varmaankin se, kun on huomannut kuinka paljon toista kaipaa. Vaikka monella voisi käydä tässä toisinpäin: kulunut aika saisi tunteet laantumaan. Jos vastapuolella jotain kiinnostusta oli, onko se jo kaikonnut pois? Tuota olen miettinyt, ja se on saanut minut varovaiseksi.
https://youtu.be/aGSKrC7dGcY
https://www.youtube.com/watch?v=xqCKvUSik-I
Vieläkin tuntuu, että kirjoitat minun ajatuksiani tänne. Aika mielenkiintoinen tunne kun joku voi ajatella noin samalla tavalla. Minunkaan tunteet eivät ole laimenneet vaan päinvastoin. Itse taas pelkään, että se oli kuitenkin yksipuolista. Tähän liittyy vielä muutama sellainen seikka mitkä nostaa kynnystä selvittää asiaa suoraan. Hän on kuitenkin onnistunut valloittamaan olemuksellaan sydämeni..
Olen miettinyt, teinkö kiinnostukseni tarpeeksi selväksi aikoinaan. Hänkin voisi epäillä kiinnostustani, sillä en ehkä kuitenkaan sitä silloin niin hyvin tuonut ilmi kuin olisin voinut. Täytyy vain toivoa, että asian saisi vielä selville. Kaksi viimeistä lausettasi sopii ajatuksiini.
Aika paljon on samaa näissä jutuissa. Erilaiseksi varmaan muuttuu jos kerron, että olen häntä tavannut erään harrastuksen merkeissä ja on meillä muutakin yhteistä.
Mun mielestä haparointi ja takeltelu sanoissa on tosi suloista miehelle :) Kannattaa vaan mennä tekemään tuttavuutta.
Yritä tehdä se kaikki yksinkertaiseksi. Ja sä voit luottaa muhun. Olen jo huomannut asenteesi
minuun. Dont give up.
Tiedän ton tunteen, itelläkin menee kieli solmuun tietyissä ihmisjoukoissa, sitä on niinku epävarma itsestään ja muiden reaktioista. Mutta olen oppinu faijalta että kannatta puhua asioista niinku ne on turhia kiertelemättä ja kaunistelematta, mutta liiallinen suorapuheisuus ei oo hyvästä, silloin tulee loukatuksi toisen tunteita, itsekin olen tähän pienen elämäni aikana syyllistynyt, mutta yritän aina olla totuudenmukainen puhuessani ja puolustan kyllä omia ideologisia periaatteita, kuten että en tupakoi, saatan ottaa lasillisen alkoholia jossain juhlatilanteissa mutta se ei tee vielä minusta alkkista ja en käytä huumeita ja noi kaikki pilaa elämän kun niihin jää koukkuun. mut tsemppiä sulle! :)
Kuulostaa niin tutulta, minullakin on samanlaiset ajatukset. Sitä menee niin sanotusti " puihin".
En tiedä miten siitä selviäisi kun on muita ympärillä. Hankala tilanne. Toivoa on vielä jäljellä.
Koska tunteita on edelleen.