olen tämmöinen seiskaluokkalainen tyttö vastauksia vailla. Olen ennen ollut itsevarma, rento ja kaikkien kanssa tekemisissä. noh, kun yläaste alkoi, olin tietenkin hieman jännittynyt kaikki on nyt saanu musta semmosen kuvan että oon tosikko ja outo ja hiljanen jne. vaikka oon pohjimmiltani oikeesti rento tyyppi. :D nykyään se mun maine on iskostunut itteeni niin syvälle että en vaa uskalla esim. laulaa musiikintunnilla koska pelkään heti katotaan oudosti. Enkä uskalla pitää esitelmiä saati kävellä enää luokan edestä. Eli siis musta on tulossa oikeesti semmonen ihminen minkälaisena mua pidetään! Miten saan mun elämänilon ja itsevarmuuden takas? :(
itsevarmuus hukassa
voivoi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon ite vähä samas tilanteessa, mut tää on vaa menny jo tosi pahaks:(.. Yritä olla välittämättä niitte muitte mielipiteistä ja oo sellane ku oot oikeesti! Tuskin muut sust mitää pahaa aattelee, jos alat käyttäytyy normaalimmi ni tuskin kukaa mitää pahaa sust alkaa ajattelee:). Sun pitää oikeesti lopettaa muitte mielipiteistä välittäminen ja olla omaittes! En haluu et sulle käy samal taval ku mulle:(!
Koulunkäynnistä ja sosiaalisista tilanteista on tullu liian ahdistavia ja oon iha hukas itteni kaa. Mul ei oo yhtää oikeita kavereita. Oon välkäl aina vaa sen yhen tytön kaa, kuka ei oikeesti välitä miten mul menee, eikä olla yhtää samanlaisii luonteeltaa. Oisin mieluummin yksin mut siihenki on tietyt syyt miksen pysty..:/
En osaa sanoo kellekkää yhtää mitää vastaa ja tuntuu et ei oo ketää kuka ymmärtää mua. Tunneil olo on ahistavaa ja mul tunnil aina kirvelee silmiä, kädet hikoo eikä ääni tuu kunnolla. Tää estää tunnil keskittymisen ja viittailun.
Tunnen itteni oikeesti ihan eri ihmiseks ja tosi rumaks ja oudoks. YRITÄN _KOKO AJAN_ IHAN TÄYSILLÄ MIELLYTTÄÄ MUITA, MUT SILTI OLETAN, ETTÄ KÄYTTÄYDYN _KAIKKEIN_ OUDOITEN JA KAIKKI VIHAA MUA.
En pysty kattoo ketää silmii, ku must tuntuu et näytän niin rumalt ettei kukaa haluu olla mun kaa.
Must tuntuu etten osaa tehä mitää oikein ja ku kävelen esim käytävil ni tuntuu etten osaa kävellä oikein, näytän iha hirveeltä, silmii kirvelee, en kato ketää päin jne.
En jaksa kirjottaa enää enempää muute tulee liia pitkä avautuminen. En haluu et kenestäkää tuntuu samalta koulussa tai et kenenkää itsetunto ois näin alhaalla:(! Mee puhuu vaikka koulun terkalle ja sano ettet haluu et menee pahemmaks.
P.S. Oon koht 15-v tyttö Etelä-Suomesta.
Ja siis ala-asteel olin ihan mykkä, mut nyt on sit kai asiat paremmi:)! Vaiks toi kyl omastaki mielestä kuulostaa aika kauheelta, mut sellasta mul on joka päivä on koulussa joten on vaa elettävä sen asian kaa:/..
En kyl kotona tai muual pidä itteeni yhtäö outona, enkä rumana ja tiiän kyl et oon oikeesti samal tasol ku muutki ja et muitte mielipiteil on yhtä paljo välii ku mun. Mutta koulussa..en mä tiedä mikä muhun menee:'(.
Mut oikeesti koita ees koita tehä asioille jotai ja kerro jollekki millasta sul on koulus, jos sul on joku kelle voit puhuu!!
Tsemppii:)♡♡♡
Kiittii vastauksista ja tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville ♡
Murrosiän jälkee menee kyl ohi, saman vaiheen on käyny läpi moni. Tutustu ihmisiin kahen kesken, se auttaa melko varmasti.