Mitenköhän olet jaksellut tänään?
Sitä vain mietin. Vain ja ainoastaan.
Sun sydäntä en syö, vaan säästän
Laitan sen lippaaseen, pidän sen siellä
pienenä salaisuutena
Koska mitä jos tunteilleen ei valtaa saa antaa?
Ikävöin äänettömästi.
Ja niin toivon että sen ymmärrät.
Sitä vain mietin. Vain ja ainoastaan.
Sun sydäntä en syö, vaan säästän
Laitan sen lippaaseen, pidän sen siellä
pienenä salaisuutena
Koska mitä jos tunteilleen ei valtaa saa antaa?
Ikävöin äänettömästi.
Ja niin toivon että sen ymmärrät.
Vastaukset 22
Vanhimmat
öitä
Kukahan näin kauniisti kirjoittaa.
Jos hän olisit, sun valta olisi niin kuin sen joka omansa itselleen ottaa.
Tää oli tietenkin itkuiikalle. Tästäkin se itkee. :'(
Miksei tunteille saa valtaa antaa? Hyvin menee, herkistynyt vaan kaikkeen tunteisiin osuviin, surun jälkeen. Täällä taas. Tahtoisitko tavata?
Jaksaminen on tärkeää. Pidetään huoli jaksamisesta kaikki.
Mutta kyllä inflaatio iskee liukuhihnalta suollettuihin päivittäisiin anteeksipyyntöihin ja merkitystä on kuitenkin vain henkilölle itselleen osoitetulla anteeksipyynnöllä.
Mitä pahaa sillä saisit aikaan, jos pyytäisit anteeksi suoraan henkilöltä. Kamalia tämmöset tunteiden patoumat joita ei saa ulos päästää. Itsestä tuntuu että viikkoon en ole muuta saanut aikaiseksi kuin häntä ajateltua itku silmässä. Kaikki kappaleekin saavat uuden merkityksen mitä kuulee. Kyyneleet valuen tätäkin kirjoitan. Milloin minustakin näin herkkä tuli. Hänelle kun suoraan saisi nämäkin sanat sanoa, mutta ei halua kuulla. Ei tiedä mihin uskoa. Tuntuu että hän piti tunteensa sisällään eikä antanut niiden päästä ulos. Toisaalta en usko siihen sitten alkuunsa ja uskon että olin vain joku turha hänen elämänsä ohikulkumatkalla. En koskaan tietää saa.
Surkea hysteerinen itkuiita olet.
ja sä oot paska.
Kiitos. Sanon vaan että tässä ei tosin minkäänlaista hysteriaa ole ollut havaittavissa. Vain tunteiden patoutumia ja suurta vittuuntuneisuutta.
Ja kiitos tästä ;D osuva ilmaus oli.
Olen tullut siihen tulokseen, että rakkautta ei ole, on vain jano ja järjetön kaipuu johonkin mitä ei ole. Vastuu lapsista ja läheisistä on se juttu jota kadutaan kuolinvuoteella jos on se laiminlyöty.
No en ymmärrä "äänetöntä kaipailua", yhteydettömyyttä tai näkemättömyyttä eiköhän se enemmänkin merkitse sitä ettei halua olla enää tekemisissä.
Tai sitä että on tehnyt omien voimien verran sen eteen että kaksi ihmistä löytäisivät toisensa. On toisen vuoro jos vielä jotain meinaa.
En usko aapeen viittaavan nyt tähän.
No itselläni on tilanne ettei toinen tule enää missään vastaan ja jousta, ja ollaan seurusteltu jo muutama vuosi. Sellainen on vaan ikävää, että jätetään selityksittä ei anneta vastausta kysymykseen, kuten pari viikkoa sitten viimeksi kun kyselin, niitä sitä miksi tapaamisemme peruuntui. Eipä siihen muuta enää itse selitykseksi keksi valitettavasti.
Miksei ap kommentoi mitään?
Kalvava kaipuu.
Ei ymmärrä ei.
Aina keksii syitä
miksi ei näytä tunteita
ja miksi pelkää
mitä siitä seuraa
ja se kahlitsee ihmisen
lukkoon
On myös muistettava
että tunteet koskettaa
myös muita ihmisiä
joihin vaikutus voi olla
suuri ja rikkoa paljon
Lisäksi anonyymiys
särkee vain lisää.
Tunteet on aina puhuttava
asianomaisen kanssa halki
vaikka valitseekin oman
polkunsa sillä muuten se
jättää vaurioita joiden
jälkiä on vaikea korjata
Lisäksi anteeksipyyntö on syytä
kohdistaa asianomaiselle -
täällä se hukkuu-
sisimmälle on oltava rehellinen
ja tehtävä kuten se sanoo
Touche.
Rakennetaan korkeampi muuri. Toisten onni, on itseltä pois. Olisi itsekästä kertoa tunteistaan. Miksi pitää tuntea niin paljon. Ahdistaa, mutta sitten taas, aina on uusia seikkailuja mitä odottaa. Miksi pitää ihastua mieheen toisen omaan?
Toinen saisi siis luvan tunnustaa tunteensa, mutta itse ei viitsi vaivautua.
Juuri olisin niin tehnyt.