uskokaaitseenne jarakastaaihmisiä.eiole helppoa tuhota itseään ja aiheuttaa tuskaa itselleen ja vetää muita mukaan siihen mutta uskoitsesensä pelastaa. rakkaus on voima voittamaton. sitä me kaikki sisimmissä etsimme. vuosien kierre alkaa olla ohi ja olen oppinut rakastaa itseänivähän. narsisimin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä vaan se olemassaolon tarkoitus löytää rakkaus sisimmistään ja antaa anteeksi unohtaa. rakkauden kerjäläinen onkaikista onnettomin.
voittokotiin
exbeggar
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on sitten asiat paremmin kuin mulla. Itseäni en pysty rakastamaan, vihaan itseäni, en osannut ikinä olla sellainen kuin muut. Ehkä olen oppinut hyväksymään omat puutteeni ja virheeni, mä olin alusta alkaen sekundakappale, ilmankos en muille koskaan kelvannut. Enää en odota elämältä tai muilta ihmisiltä mitään hyvää, aina olen pettynyt toisiin ihmisiin. Kun olen ikuinen epäonnistuja, niin en enää edes yritä mitään, en mä ennenkään onnistunut missään. Rakkautta ei mun kohdalle tullut, kai sekin on kohtaloon merkitty etukäteen, ketä onnistaa ja ketä ei onnista. Anteeksi voin antaa muille, mutt mun ei tarvi unohtaa kokemaani vääryyttä ja huonoa kohtelua, pitäähän niistä opiksi ottaa ettei tee samoja mokia uudestaan. Mun ei hyödytä edes kerjätä rakkautta tällä ulkonäölläni :). Jos teenkin itselleni jotain, niin sillä ei ole merkitystä kellekään, ei ole ketään jolle merkitsisin jotain, olisin tärkeä. Kukaan ei edes muista mun olevan olemassa :D, olin ilmaa muille ihmisille.
Et ole ilmaa. Ei kannata sellaista itselle uskotella.
Samat tunteet, kaduilla tuulee! apkanssa