Onko isompi koira vaikeampi?

Kaikilla roduilla on rotukohtaiset käyttäytymisominaisuudet minkä lisäksi jokainen koira on oma persoona eli kysymyksiisi on aika mahdotonta vastata. Oikein koulutettuna koira kuin koira oppii hyville tavoille koosta riippumatta eli kouluttajan taidoista se on kiinni. Hanki koirakirjoja ja selvitä sieltä eri rotujen käyttäytymisominaisuudet. Näin saat selville rodun haukkuherkkyydestä alkaen kaikki mieltäsi askarruttavat asiat.

Koiran hankintaa kannattaa todella tarkkaan miettiä puolelta jos toiselta ja olla kärsivällinen rotua valitessa. Itse luin aikoinaan kaikenlaisia koirakirjoja intensiivisesti ainakin vuoden ajan ja kävin kenneleissä tutustumassa ennen kuin päädyin nykyiseen rotuuni.

Eli eipä nuo isot koirat yleisesti varmaan hauku yhtään sen vähempää kuin pikkukoiratkaan, riippuu sekä rodusta, että koulutuksesta. Kyllä esim.saksanpaimenkoira syö todella paljon enemmän kuin esim.chihuahua. Ja se varmasti tulee silloin kalliimmaksikin. Mielestäni isot koirat eivät ole rauhallisempia, mutta huonona puolena on se, että siinä on suuri ero riehaantuuko rottweiler kämpässä leikkimään vai se pieni jaloissa pyörivä chihuahua. Rottweiler kun saattaa saada voimakkaalla hännällään paljon tuhoa aikaiseksi. Ja pienen koiran saa helposti otettua syliin ja rauhoitettua, mutta entäs ison koiran.

Mielestäni isoja koiria ei ole sen vaikeampi kouluttaa kuin pieniäkään, noin periaatteessa. Mutta tässä se koko tekee sen eron. Jos chihuahua alkaa murisemaan toisille koirille ja niitä päin hyökimään niin on helppo ottaa se syliin ja torua tai jotain, mutta voi olla, että rotikka päättää hyökätä jonkun kimppuun niin se myös menee, ellei ole todella paljon voimaa ja ellei ole koiraa kunnolla kouluttanut.

Eli kyllä iso koira on omalla tavallaan vaativampi, mutta sekin riippuu monista asioista ja vaativuus tulee yleensä koosta. Eikä se suuri koira ole minulle ainakaan ollut yhtään sen enempää perheenjäsen kuin pienetkään rodut.

Sulla oli paljon kysynyksiä mutta vastaan tässä nyt joihinkin niistä.
- isot koirat eivät aina välttämättä vaadi enempää liikuntaa kuin pienemmät, joskus jopa päinvastoin, etenkin kaikkein suurimpien rotujen kohdalla. Mieluummin kaksi lyhyempää kuin yksi pitkä lenkki. Toki esim. sakemannit ja muut palveluskoirarodut tarvitsevat enemmän liikuntaa ja muutakin aktiviteettia kuin vaikkapa berninpaimenkoira.
- Usein isommat koirat ovat rauhallisempia ja hiljaisempia kuin pienet koirat. Riippuu kuitenkin palon rodusta; vartiointiviettiset rodut ja monet pystykorvatluonnollisesti haukkuvat enemmän kuin puhtaasti seurakoirat, mutta useimmiten ne pahimmat räkyttäjät löytyvät pienimmistä roduista. Koulutuksella voi toki siihenkin jonkin verran vaikuttaa mutta esim. pystykorvat on nimenomaan jalostettu käyttämään ääntään.
- Kaikki koirat pitää kouluttaa ainakin perustottelevaiseksi, oli sitten kyseessä iso tai pieni koira. Pieni koira on tietysti fyysisesti helpommin hallittavissa, iso koira pitää pystyä hallitsemaan henkisesti, eli kyllä johtajuuden on oltava kunnossa. Siinä on isokin mies helisemässä jos huonosti koulutettu bernhardilainen lähtee jahtaamaan kissaa...
- Ruokinta onkin oikeastaan ainoa asia josta voi sanoa että iso koira vaatii enemmän, mutta jättirotujen ruokinta on kasvuiässä tarkempaa kuin pienempien.
- Koira on myös kokoon katsomatta ihan yhtä paljon perheenjäsen.

Ainakaan mun mielestä isompi koira ei ole sen vaikeampi tai vaativampi, kun pieni. Paljon olen koiria nähnyt, ja ihan koulutettuja ja kouluttamattomia, eipä niissä koosta riippumatta ole paljonkaan eroja. Suurta koiraa on tietysti ikävämpi ottaa syliin sen painon vuoksi, jos sitä haluaa helliä tai koira on itse tulossa syliin. Eli sen voisi muotoilla näin: Kun koira illalla hyppää sänkyyn, suoraa mahasi päälle, haluatko katkenneet kylkiluut vai pientä kutinaa? (ja tämäkin on maku asia, kuka haluaa koiran sänkyynsä ja kuka ei, meillä koirat saa tehdä melkein kaikkea)

Jos ekaa koiraa olet hankkimassa, ja olet nainen, niin suosittelisin kyllä aloittamaan rodusta joka ei ole hirvittävän iso, ja varsinkaan siinä tapauksessa uros. Tietysti riippuu luonteestasi kuinka napakka olet koiran kasvattajana.

Itselläni on tällä hetkellä menossa toinen oma koira, vaikkakin koko elämäni minulla on ollut aina koira. Edellinen oli keskikokoinen ja narttu, nykyinen vanha pappani on iso ja uros. Eroa on ja paljon. Ensinnäkin isokokoiset urokset ottavat aikuisuuden kynnyksellä mittaa siitä, kuka täällä johtaa- ja se voi olla aika rajunkin oloista. Niin teki minunkin pappa (n. 65 kg) aikoinaan, ensin en edes tajunnut mistä oli kyse, kun herra irvisteli ja rähisi ruokakupistaan. Otin niskasta kiinni ja rähisin takaisin, pari kertaa se vielä kokeili sitä jälestä päinkin, kunnes tuli siihen tulokseen, että tämä muija on ihan hullu, ettei sille kannata ryppyillä.

Isännän, joka tuli myöhempään kuin pappa, se puri isännyyttä kokeillessaan kädestä melko pahasti luuhun asti. Sen lisäksi merkkasi sisällä paikkoja, kun lähdin töihin ja mies jäi kotiin.Varmisti tällä, että kun se OIKEA isäntä jonnekkin lähti, niin hän on nyt talon herra. No mies kuitenkin osoitti papalle paikkansa, ja siitä se yhteiselo alkoi sujumaan.

Pentuaikoina tämä iso pappa tuhosi asuntoakin ihan kiitettävästi - ainahan ne pennut tietysti jotain tuhoaa. Mutta pienempi tuhoaa kyllä vähemmän kuin tällainen jättitornaado, jonka hännän huiskautus saa vaikka mustan silmän aikaiseksi niin kuin minulle.

Ruokaa menee ja paljon. Pentuaikoina on oltava tarkka ruokinnasta (ja lenkkeilystä)ettei luusto pääse kasvamaan liian nopeasti - sitten on taas varottava vatsalaukun kiertymistä, kun isosta koirasta on kyse.

Ison koiran kanssa on vaikeaa reissata, koska autossa se vie yhden tilan, ja joskus enemmänkin. Ja hoitajaa, eli lenkkeilyttäjää sille on vaikea saada jos sellaista joskus tarvitsee, koska koiraa ei voi kaikille luottaa, vaikkakin se olisi hyvin peruskoulutettu.

Ja sitten se ikävin juttu, mitä isommasta koirasta kyse, sitä lyhyempi elämänkaari. Minun pappani on 9,5 vuotta - tämän rodun edustajat elävät keskimääräisesti 7 - 8 v.

Me olemme lenkkeilleet päivittäin 10 - 15 km yhteensä, nykyisin lenkit päivässä ovat huomattavasti lyhyempiä - annan papan itse päättää lenkkinsä pituudesta mitä haluaa. Isot koirat eivät muita koiria tavatessaan ole kovia rähisemään (jos kaikki on korvien välissä ok), koska ne eivät koe pienemmistä koirista uhkaa (eri asia on sitten se, jos kyse on toisesta isosta uroksesta).

Ihanahan tämä minun pappani on, mutta kun pappa lähtee enkeliksi, niin kyllä minä pienemmän koiran itselleni otan. Olisi niin kiva ottaa koira syliin (eikä litistyä sen alle, tai joutua päältä juoksetuksi), ja reissaamistakin se pienempi koira helpottaisi rahakukkaroa.

Tässäpä tätä tietoa jo jonkin verran - juttuahan olisi vaikka kuinka kun lempiaiheestaan puhuu. No sen verran kuitenkin vielä, että iso koira on kasvatettava lempeydellä, mutta päättäväisyydellä, ei pakottamisella, kovalla kurilla, muuten siitä saa vihaisen ja arvaamattoman ärhentelijän.

ihmisen kokoinen koira. Voi tarkoittaa henkistä ja ruumillista kokoa.

Hanki rotukoira, tiedät mitä saat,etkä tue pentutehtailua.
Kasvattaja on sun helpdesk,aina saat apua, toisin kun ehkä paperittoman koiran kanssa.
Myöhemmin jos innostut nly tai käyttö puolesta,niin pääset vaivattomasti mukaan.

Niin ja vielä,rotukoirasta tiedät minkä kokonen siitä tulee, ei tule yllätyksiä.

Mulla on ollut aina sakemanneja, se on sopivan kokonen koira,ei iso eikä pieni,hyvin sopiva.

Ei siihen kokoon kannata tuijottaa,pieni voi olla todella suuri luonteeltaan. Tutustu eri rotujen luonteeseen,se on minusta ratkaiseva tekijä kun harkitsee koiraa, miksi ja mihin tarkoitukseen.

"Olen koiran hankinta aikeissa ja sekarotuista metsästelen, myös rotukoirat tietysti mahdollisia mutta yleensä hinnat aika kovia."

Jos raha on esteenä koiran hankintaan, kannattaa miettiä vielä kerran koiran ottamista. Vaikka sekarotuisesi olisi ilmainen ostohetkellä, se saattaa tulla hyvinkin kalliksi, esim. krooniset sairaudet. Puhdasrotuisen koiran ottamalla tiedät kotain koiran luonteesta, ja sukutaustoja tutkimalla ja kasvattajilta/koiraihmisiltä kyselemällä voit ottaa selville sairauksista, ym..

Niin, sekarotuisesta ei aina sitten tiedä että minkä kokoinen siitä tasantarkkaan tulee. Luonteesta puhumattakaan. Pieni energinen "joka paikassa yhtäaikaa" räksyttäjä vie varmasti enemmän tilaa kuin iso rauhallinen sohvalla makaava tössyttelijä.

Pomona täytyy pikkukoirallekin olla, kyllä nekin johtajanpaikan osaavat ottaa.

Tunnut olevan todella alussa koirapohdiskelusi kanssa. Suosittelen, että mietit vielä ainakin vuoden verran. Säästät rahaa ja lueskelet koirakirjoja. Kuukaudessa laitat muutaman kymmenen euroa säästöön ja kas kummaa kohta on rahat rotukoiraa varten :) Nimim. Kokemusta on

Yleensä isot koirat ovat rauhallisempia kuin pienet (siis kaikenlaisia tapauksiahan löytyy). Mutta toisaalta pienen koiran riehuminen ja jaloissa pyöriminen ei ehkä ole niin häiritsevää (eikä sitä pakosti huomaa yhtä helposti kuin jos tanskandoggi pyörisi ympärillä).
Ison koiran kouluttaminen ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin pienen (ehkä jopa helpompaa; koska on lyhyempi matka napata koira kiinni, jos se on esim. singahtamassa jonkin perään). Mutta toisaalta, jos koiran koulutus menee hieman hakoteille, on pienempi riekkuja helpompi hallita kuin iso. Ison koiran pomoksi pääseminen ei ole vaikeampaa kuin pienen (useammin näkee pieniä koiria, jotka pompottavat omistajaansa 10-0, kuin isoja).
Oli koira iso tai pieni, samanlailla se on perheenjäsen.