Vauva lähenee 2kk ikää ja huolen sen herätti hymyilemättömyys ja katsekontaktin saaminen. Hymyilee unissaan tai vatsanväänteitä. Hereillä ollessa jokunen tahaton hymy mutta hän ei vastaa aikuisen hymyyn hymyllä.
Vauvamme välttelee katsekontaktia esim.vaipanvaihtotilanteessa kääntyy mielummin katsomaan seinällä olevia kuvia. seurusteluasennossa ja sylissä katse tuntuu menevän jotenkin ohi tai läpi. Kääntelee päätään puolelta toiselle mutta ei katso silmiin. Kattovalot kiinnostavat. Poika ei juurikaan itke tai valita oloistaan. Parhaimmillaan korkeentaan yhteensä 15min itkua päivässä. Säpsähtelee vieraita tai kovia ääniä. Viihtyy sylissä ja lähellä, sekä itsekseen. Ilmaisee kyllä myös jos on nälkä tai märkä vaippa ja viihtyy kylvyssä. Näyttelee paljon kieltä ja pyörittelee sitä. Huitoo myös paljon käsillään ja jaloillaan sekä haluaa nukkua todella leveissä asennoissa. Täysin vierasta ihmistä katsoo. Huoli ja hätä on suuri. Poika esikoinen. Kiitos jo valmiiksi vastauksista ja kokemuksistanne.
Vauvamme välttelee katsekontaktia esim.vaipanvaihtotilanteessa kääntyy mielummin katsomaan seinällä olevia kuvia. seurusteluasennossa ja sylissä katse tuntuu menevän jotenkin ohi tai läpi. Kääntelee päätään puolelta toiselle mutta ei katso silmiin. Kattovalot kiinnostavat. Poika ei juurikaan itke tai valita oloistaan. Parhaimmillaan korkeentaan yhteensä 15min itkua päivässä. Säpsähtelee vieraita tai kovia ääniä. Viihtyy sylissä ja lähellä, sekä itsekseen. Ilmaisee kyllä myös jos on nälkä tai märkä vaippa ja viihtyy kylvyssä. Näyttelee paljon kieltä ja pyörittelee sitä. Huitoo myös paljon käsillään ja jaloillaan sekä haluaa nukkua todella leveissä asennoissa. Täysin vierasta ihmistä katsoo. Huoli ja hätä on suuri. Poika esikoinen. Kiitos jo valmiiksi vastauksista ja kokemuksistanne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaikuttaa normaalilta 2kk käytökseltä
Huolesi kuullostaa tutulta! Itselläni oli samanlaisia pelkoja kun lapseni oli 2 kk.
Hymyt oli juuri itsekseen ja vaikuttivat tahattomilta. Hyvällä mielikuvituksella sain joskus pari pientä hymyä, siinä missä muiden samanikäiset jo hymyilivät aina kun heitä katsoi tai heille puhui. Myös katsekontaktin saaminen oli vaikeaa, katseli samoin sivulle kun teidänkin vauva. Silmät olivat myös usein kierossa ja kieli pihalla. Itseasiassa olin täysin varma ettei lapseni ole ihan terve. Pelkäsin paljon erilaisia kehitysvammoja. Taisin jopa masentua pelkoni takia, kaikki yöt vietin netissä googlaten, mikä nyt vain lisäsi pelkojani:(.
Nyt lapsi on jo siis 3 v ja kehittynyt normaalisti. Iloinen ja sosiaalinen.
Meillä lapsi selvästi " heräsi" pikkuhiljaa noin 3 kk eteenpäin. Alkoi hymyillä aina vain enemmän ja hyvän katsekontaktinkin sai useammin. Siitä ne kokoajan pikkuhiljaa lisääntyivät. Tietynlainen huoli minulla on ollut kuitenkin kokoajan lapseni kehityksestä, ehkä hieman edelleen vaikka huoli lienee täysin turha jo.
Vieläkin hirvittää kun muistelen noita aikoja, jäi kyllä epäselväksi miksi alku oli niin "hidas".
Ymmärrän siis hyvin huolesi, mutta neuvon kuitenkin rauhoittumaan.
Jos 2 kk päästö tilanne vielä sama niin huolestu vasta sitten.
Yritä höpötellä ja lauleskella rennosti vauvallesi, vauvat nimittäin aistii äidin ahdingon. Olenkin miettinyt johtuiko meille tämä siitä.
Tulethan kertomaan myöhemmin vauvasi kehityksestä?