Papillonien ärsyttävä temperamenttisyys

Siskolla on noita,hoitaa niitä kun kissoja, hemmottelee, sylittää ja silittää.Ei paljoa komentele, seuraavat siskoa kun jumalaa, eli oikein kohdeltuja ovat :)

Hah, Tämä papillon ei vain viihdy naisten sylissä vaan miesten sylissä :D Narttu koira kyseessä, joten saattaa ehkä vaikuttaa asiaan. Samoin viihtyy enemmän miesten jaloissa.
Miten sitten jos koira tekee jotain tosi toosi tuhmaa, niin eikö silloinkaan voi vähän nuhdella?

Joka tapauksessa väärä rotu tuli valittua, shelttia aluksi mietin, mutta papillonit ovat jotenkin niin kiehtovia. Paitsi nyt olen huomannut siitä sen hankalan puolen eli kovan temperamentin.

koira ei diivaile, eikä tempparamenttisyys ole paniikkikohtauksia, vaan paniikkikohtaukset johtuvat pelosta. Olet käsitellyt pientä koiraa liian kovalla kädellä ja se on kauhuissaan. Ota itseäsi niskasta kiinni, puhu koiralle rauhallisesti, anna selkeä käsky, istu, odota... ja joka kerta kun koira tekee oikein, aluksi sekunnin ajan, anna palkka, jamuista vapauttaa käsky, eli sano jokin sana jolla koira saa lopettaa tekemisensä. Mene KOIRAKOULUUN ja kysy ohjaalijta opetusta. Koirakoulussa opetetaan siis omistajaa toimimaan koiransa kanssa.
Aran ja pehmeän koiran, olipa koko mikä tahansa, opetus on vaikeampaakuin kovaluonteisen ja sellaisen tempperamenttisen joka vaikka haukahtaa vastaan joskus.
On ehkä parasta luovut koirasta, koiran parhaaksi.
Koiran luottamus voitetaan kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella puheella/ eleillä. ja se yhden sanan /käsimerkinopetus kestää viikon tai kuukauden koiran persoonasta riippuen.

Niin no... Mä olen sitä mieltä, että sulla ei ole siellä mitään ongelmakoiraa. On vain ongelmaomistaja, jolle ei koira taida sopia ollenkaan lemmikiksi, varsinkaan papillonin kaltainen rotu.

Se, että koira esim. viettää aikaansa mieluiten miesten jaloissa, saattaa selittyä ihan sillä, että miehet ovat usein naisia parempia auktoriteetteja olematta kuitenkaan epäreiluja ja tämän koirat tietysti vaistoavat. Taitaa koira olla vain vaille johtajaa, joka ei kuitenkaan niskavilloissa roiku, vaan osaa johtaa ihan muilla keinoin. Muussa tapauksessa se on sitten se "diiva", joka joutuu ottamaan pomon paikan ja siinähän sitten olet liemessä.

Myönnetään, että minulle vaikeaa olla johtaja enkä tule varmaan koskaan olemaan hyvä johttaja... Mutta koira tottelee minua sen verran hyvin, että varmasti pitää minua jo johtajanaan. Eikä diiva tarkoita johtajaa, sillä loppujen lopuksi se häviää. Mie saan aina tahtoni läpi ja jos ei, niin sitten vaikeamman kautta.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Myönnetään, että minulle vaikeaa olla johtaja enkä tule varmaan koskaan olemaan hyvä johttaja... Mutta koira tottelee minua sen verran hyvin, että varmasti pitää minua jo johtajanaan. Eikä diiva tarkoita johtajaa, sillä loppujen lopuksi se häviää. Mie saan aina tahtoni läpi ja jos ei, niin sitten vaikeamman kautta.

Lue lisää

Ymmärrä nyt edes sen verran, että totella siksi, että pitää johtajana ja totella siksi, että pelkää ovat kaksi aivan eri asiaa. Sinua ja koiraasi koskee jälkimmäinen. Tajua nyt oikeasti edes se yksi asia, kun sinulle kerrotaan, että teillä on siellä kertomasi perusteella aivan selvästi johtajuusongelma. Kaiken tuon kiukkuisuutesi jne. takia koirasi tietää erittäin hyvin, ettet ole kovin stabiili ja luotettava johtaja, joten se saattaa yrittää kokeilla johtajan pallin anastamista koko loppu elämänsä. Tällä hetkellä pidät sitäkin vähäistä johtajuutta, mikä sinulla on käytännössä voiman ja pelottelun voimalla, et siksi että koirasi oikeasti kunnioittaisi sinua johtajana. Siksi saat hampaastakin tarvittaessa.

Pentu tulee aina häntä heiluen vastaan, kun tulen töistä, ei se aina pelkää minua. Sitä patitsi se ei tottele silloin alkuunkaan, kun se pelkää. Koulutus hetkellä katsoo minua ihan luottavaisesti ( voi tosin johtua makupalasta, mutta tottelee myös ilman sitä ). Ja nyt viikon ajan meillä on nyt mennyt ihan hyvin, paitsi aamulla tuli sen pissahomman kanssa takapakkia. Tuohan vasta opettelee sisäsiistiksi... tosin minun vika sekin. Lisäksi minulla tippui aamulla vahingossa Kevyt levi- rasia sen päälle. Silittelin sitä, jotta rauhoittuisi ja lopulta nuoli käsiä. En tiedä... alkaa meidän suhde silti pikkuhiljaa rakentumaan. Tänään pari tuntia sitten nukkui myös minun sylissä, eikö se jo osoita jotain?

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Pentu tulee aina häntä heiluen vastaan, kun tulen töistä, ei se aina pelkää minua. Sitä patitsi se ei tottele silloin alkuunkaan, kun se pelkää. Koulutus hetkellä katsoo minua ihan luottavaisesti ( voi tosin johtua makupalasta, mutta tottelee myös ilman sitä ). Ja nyt viikon ajan meillä on nyt mennyt ihan hyvin, paitsi aamulla tuli sen pissahomman kanssa takapakkia. Tuohan vasta opettelee sisäsiistiksi... tosin minun vika sekin. Lisäksi minulla tippui aamulla vahingossa Kevyt levi- rasia sen päälle. Silittelin sitä, jotta rauhoittuisi ja lopulta nuoli käsiä. En tiedä... alkaa meidän suhde silti pikkuhiljaa rakentumaan. Tänään pari tuntia sitten nukkui myös minun sylissä, eikö se jo osoita jotain?

Lue lisää

Miksi tänne edes kirjoittelet? Jollei mene jakeluun mikään, vaan tekosyitä ja höpöhöpö perusteluita riittää, niin minä en aio ainuttakaan viestiä tänne enää kirjoittaa. Joko olet trolli tai sitten vain erityisen kovapäinen yksilö, joka melkein myönsi ongelman (muuten et varmaan olisi aloitusta keskustelulle tehnyt?), mutta neuvoja saadessa mitään ongelmaa ei sitten kuitenkaan ole vaan tiedät itse paremmin. Jos et ole trolli, vaan koira ja ongelmia tosiaan on, niin ota yhteyttä vaikka kasvattajaan, jonka kanssa keskustella henkilökohtaisesti. Näin puolin ja toisin kommenttien lähettely ei ainakaan kanssasi johda yhtään mihinkään, kun kaikkeen on aina seliselit valmiina.

Ymmärrän mitä tarkoitat. Aloitin tämän keskustelun, koska minulla on ongelmia pennun kanssa ja syy on oikeasti minussa. Puolustaudun kuitenkin siksi, että jotkut kommentit loukkaavat minua ( ehkä juuri siksi, kun ovat todellisuudessa totta ), mutta hieman rajaa kuitenkin. Minun on vain vaikea pyytää yleensä apua, vaikka uskalsinhan mie tännekin kirjoittaa. Ehkä juuri siksi, kun ei tarvitse kertoa henkilöllisyyttä. Mutta joo, otan kasvattajaan yhteyttä... jos otan. Sitä en voi täysin luvata eikä minun tarvitsekaan luvata.

Kyllä te olette antaneet hyviä neuvoja ainakin osa, mutta esimerkiksi johtajuus asiassa olette väärässä. Ja koira on diiva vain sen takia, koska pienestä kivusta ulvoo hengen hädässä ( kyllä papillonin omistajat ymmärtävät mitä tarkoitan ). Ja se,että koira yrittää purra on huono juttu. Jatkossa en kurita koiraa, en toru, joskus pienellä ei sanalla, katson koiraa rakkaudella. "Miksi tänne edes kirjoittelet? Okei, en kirjoita enää, jos ei tule tarvetta.
Toivottavasti ei ole trollallaajan tekstiä... pahoittelut jos on..

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Aloitin tämän keskustelun, koska minulla on ongelmia pennun kanssa ja syy on oikeasti minussa. Puolustaudun kuitenkin siksi, että jotkut kommentit loukkaavat minua ( ehkä juuri siksi, kun ovat todellisuudessa totta ), mutta hieman rajaa kuitenkin. Minun on vain vaikea pyytää yleensä apua, vaikka uskalsinhan mie tännekin kirjoittaa. Ehkä juuri siksi, kun ei tarvitse kertoa henkilöllisyyttä. Mutta joo, otan kasvattajaan yhteyttä... jos otan. Sitä en voi täysin luvata eikä minun tarvitsekaan luvata.

Kyllä te olette antaneet hyviä neuvoja ainakin osa, mutta esimerkiksi johtajuus asiassa olette väärässä. Ja koira on diiva vain sen takia, koska pienestä kivusta ulvoo hengen hädässä ( kyllä papillonin omistajat ymmärtävät mitä tarkoitan ). Ja se,että koira yrittää purra on huono juttu. Jatkossa en kurita koiraa, en toru, joskus pienellä ei sanalla, katson koiraa rakkaudella. "Miksi tänne edes kirjoittelet? Okei, en kirjoita enää, jos ei tule tarvetta.
Toivottavasti ei ole trollallaajan tekstiä... pahoittelut jos on..

Lue lisää

Ihan saletisti on johtajuusongelma, jos koira puree. Nimenomaan JOHTAJUUSongelma, ei pelkkä ongelma. Ei koira täysin luottamaansa johtajaa nakkaisi. Harmi, jos on hankalaa katsoa totuutta silmiin kun toiset yrittää auttaa. Johtaja ei myöskään harmittele kaikkea mahdollista, joten lopeta se silittely ja nyyhkyttely kun se margariinipaketti tippuu koiran päälle. Ihmisille esitetään suruvalittelut kun on aihetta, mutta koirat ei sen päälle ymmärrä. Pahennat vain tilannetta.

Ja sori nyt oikeesti, mutta väännetään rautalangasta: jotenkin tuntuu, että sun ei kannattaisi tehdä itsenäisesti päätöksiä siitä, mitkä ovat hyviä neuvoja ja mitkä ei. Jos olisit siinä hyvä, niin tuskin olisi alunperinkään ollut tarvetta kysyä täällä neuvoja, vai mitä?

Pennun kouluttaminen on vaikeaa ja enkä osaa kaikkea. Väärin olen tähän asti kouluttanut, mutta hei, vaikka olisinkin johtaja ja otan niskasta kiinni, niin varmasti yrittää purra. Koiralla täytyy olla johtaja ja sen olen minä, koska elän sen kaa kahdestaan.
No kerropa sitten milloin ihminen on koiralle se johtaja, jos olen vieläkin väärässä? Tai miten koiran saa ymmärtämään, että mie olen johtaja?

Kun rasia putosi päälle, pentu juoksi häntä koipien välissä omalle pedille. Pakkohan minun oli lohduttaa, muuten olisi murjottanut koko päivän. Eikä se nyt vakava asia ole jos lohduttaa. Jos näin pikku tarkkaa on, niin voi hitto soikoon.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Kun rasia putosi päälle, pentu juoksi häntä koipien välissä omalle pedille. Pakkohan minun oli lohduttaa, muuten olisi murjottanut koko päivän. Eikä se nyt vakava asia ole jos lohduttaa. Jos näin pikku tarkkaa on, niin voi hitto soikoon.

Lue lisää

Kyllä se on tarkkaa, mutta erittäin helppoa heti kun ymmärrät, että koiraa ei kohdella kuin ihmistä eikä se haluakaan tulla kohdelluksi siten. Silittely ja lepertely saa koiran luulemaan, että tilanteessa oli ihan oikeasti jotain kauheaa kun omistajakin meni sekaisin ja heikoksi. YMMÄRRÄ KUN JOTAIN SANOTAAN ÄLÄKÄ KYSEENALAISTA IHAN KAIKKEA MIETTIMÄTTÄ. Tuollaista ei tee enää edes mieli auttaa. Jos mitä tahansa ei-niin-toivottua käytöstä ilmaantuu, kuten se, että koira pahastuu margariinipakettivahingosta, niin et vain huomioi sitä ja olet niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koira ei ymmärrä anteeksipyyntöjen päälle ja olettaa, että vahva johtaja näyttää mallia siitä, miten toimitaan. Niin sinä tietysti näytitkin nyyhkyttelemällä, mutta pieleen meni, jos haluat, että koirasi lopettaa turhanpäiväisen säikkymisen ja nokkiinsa ottamisen.

Ja nyt jumankekka heräät: "...vaikka olisinkin johtaja ja otan niskasta kiinni, niin varmasti yrittää purra." NO ÄLÄ!!! Eikö sulle nyt ole jo kymmeneen kertaan eri kommentoijat sanonut, että itsensä hallitseva johtaja on koiralle mieleen, ei sellainen raivoraili tai -raimo, joka käy koiraan käsiksi joka töppäyksestä!? Tuolla ylempänä sulle jo sanottiin, että koira ei välitä seurata "johtajaa", joka yrittää pitää vallan itsellään pelottelun ja voiman avulla, ja juuri sitä teet, vaikka kovasti tykkään vängätä vastaan. Miten hemmetissä oletat sen koiran koskaan luottavan sinuun ja sanomiseesi, jos se ei voi edes olla varma siitä, ettet pura kiukkuasi fyysiseen väkivaltaan?

Koska vihan hillitseminen on minulle vaikeaa ja ei ihmekään, koska minusta melkein aina tuntuu kuin räjähtäisin. Pienetkin asiat ärsyttävät minua. Mutta niinhän se rokotuksen jälkeenkin e.lääkäri piti koiraa sylissä ja lohdutti. Ääh, ihan sama, eikä tarvitse enää vastata, en mie tajua mitään!!! Kaikki on ristiriidassa keskenään.

Mutta papillon ottaa kiinni!!!!!! Se temperamentti!!! SItä ei saa satuttaa!!!!

antaa-olla kirjoitti:

Kyllä se on tarkkaa, mutta erittäin helppoa heti kun ymmärrät, että koiraa ei kohdella kuin ihmistä eikä se haluakaan tulla kohdelluksi siten. Silittely ja lepertely saa koiran luulemaan, että tilanteessa oli ihan oikeasti jotain kauheaa kun omistajakin meni sekaisin ja heikoksi. YMMÄRRÄ KUN JOTAIN SANOTAAN ÄLÄKÄ KYSEENALAISTA IHAN KAIKKEA MIETTIMÄTTÄ. Tuollaista ei tee enää edes mieli auttaa. Jos mitä tahansa ei-niin-toivottua käytöstä ilmaantuu, kuten se, että koira pahastuu margariinipakettivahingosta, niin et vain huomioi sitä ja olet niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Koira ei ymmärrä anteeksipyyntöjen päälle ja olettaa, että vahva johtaja näyttää mallia siitä, miten toimitaan. Niin sinä tietysti näytitkin nyyhkyttelemällä, mutta pieleen meni, jos haluat, että koirasi lopettaa turhanpäiväisen säikkymisen ja nokkiinsa ottamisen.

Ja nyt jumankekka heräät: "...vaikka olisinkin johtaja ja otan niskasta kiinni, niin varmasti yrittää purra." NO ÄLÄ!!! Eikö sulle nyt ole jo kymmeneen kertaan eri kommentoijat sanonut, että itsensä hallitseva johtaja on koiralle mieleen, ei sellainen raivoraili tai -raimo, joka käy koiraan käsiksi joka töppäyksestä!? Tuolla ylempänä sulle jo sanottiin, että koira ei välitä seurata "johtajaa", joka yrittää pitää vallan itsellään pelottelun ja voiman avulla, ja juuri sitä teet, vaikka kovasti tykkään vängätä vastaan. Miten hemmetissä oletat sen koiran koskaan luottavan sinuun ja sanomiseesi, jos se ei voi edes olla varma siitä, ettet pura kiukkuasi fyysiseen väkivaltaan?

Lue lisää

Juuri näin. Koirat apinoivat käyttäytymismallinsa omistajalta, joten ei sitä turhaan sanota, että koirat peilaavat omistajansa käyttäytymistä ja koiraa katsomalla oppii paljon sen omistajastakin. Usein nämä aggressiiviset koirat omistaakin aggressiivinen ihminen. Tämäkin olisi selvinnyt koirakirjoista, kuten myös se miten sitten olla hyvä johtaja. Ja ne kirjat pitää lukea _aina_ ennen koiran tai minkä hyvänsä lemmikin hankkimista, niin monelta ongelmalta vältytään kun suunnilleen on teoriapuoli hallussa. Tässäkin tapauksessa tehtiin juuri toisinpäin ja sitä teoriaa yritetään huonolla sisäistämistaidolla katsella vasta ongelmien ilmaannuttua.

Niinmpä, tiesin sen, että ollaan samanlaisia, joten ei tullut uutena. Ei koirakirjoja tarvitse lukea, kun on hankkimassa koiraa. Niin tekevät vain, jotka haluavat oikeasti koiran kanssa harrastaa yms. Ei minun vanhemmat, ei siskoni, ei veljeni, ei ystäväni ole lukenut. Netin mie olen käynyt läpi. Mutta nuo vaikeimmat asiat olen hypännyt yli. Minulle riittää jos elän koiran kanssa sovussa.............

Tarviitsisin kuitenkin lisätietoja, miten olla johtaja koiralle. Nuo neuvot olivan yksinkertaisia. Luen netistä, jos täältä ei tule neuvoja..

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Niinmpä, tiesin sen, että ollaan samanlaisia, joten ei tullut uutena. Ei koirakirjoja tarvitse lukea, kun on hankkimassa koiraa. Niin tekevät vain, jotka haluavat oikeasti koiran kanssa harrastaa yms. Ei minun vanhemmat, ei siskoni, ei veljeni, ei ystäväni ole lukenut. Netin mie olen käynyt läpi. Mutta nuo vaikeimmat asiat olen hypännyt yli. Minulle riittää jos elän koiran kanssa sovussa.............

Lue lisää

Nyt alkaa olla entistäkin selvempää, että olet trolli, joka kalastelee näitä kommentteja tänne. Siis mitä sä selität?!? Koirakirjoja ei tarvitse lukea, jollei aio sen kanssa harrastaa?!? Ei sua pyydetty lukemaan agilitykirjoja, vaan koiran koulutusta ja käyttäytymistä käsitteleviä kirjoja! Mitä ihmettä?!?!? Niissä olisi ollut juuri näitä tarvitsemiasi neuvoja, jotka olisi nyt tiedossa, mutta pitää tietysti miettiä sitä vasta sitten kun on jo jööti housussa. KAIKKI vastuuntuntoiset ihmiset haluaa ottaa koirankoulutuksesta selvää ennen kuin harjoittelevat sillä elävällä olennolla, jonka ITSE halusivat. Se koira ei pyytänyt päästä leikkikaluksi ja testikappaleeksi, jolla tsekkaat onko susta koiraa omistamaan vai ei.

Mie olen lukenut neuvoja netistä ihan tarpeeksi. Ja löysin tuohon johtajuutenkin vyhiä neuvoja. Nyt minun pitää vain hankkia pennun luottamus takaisin. Huom. Ei tarvitse kommentoida. Ja itse olet päättänyt kommentoida, joten en ole silloin trolli.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Ymmärrän mitä tarkoitat. Aloitin tämän keskustelun, koska minulla on ongelmia pennun kanssa ja syy on oikeasti minussa. Puolustaudun kuitenkin siksi, että jotkut kommentit loukkaavat minua ( ehkä juuri siksi, kun ovat todellisuudessa totta ), mutta hieman rajaa kuitenkin. Minun on vain vaikea pyytää yleensä apua, vaikka uskalsinhan mie tännekin kirjoittaa. Ehkä juuri siksi, kun ei tarvitse kertoa henkilöllisyyttä. Mutta joo, otan kasvattajaan yhteyttä... jos otan. Sitä en voi täysin luvata eikä minun tarvitsekaan luvata.

Kyllä te olette antaneet hyviä neuvoja ainakin osa, mutta esimerkiksi johtajuus asiassa olette väärässä. Ja koira on diiva vain sen takia, koska pienestä kivusta ulvoo hengen hädässä ( kyllä papillonin omistajat ymmärtävät mitä tarkoitan ). Ja se,että koira yrittää purra on huono juttu. Jatkossa en kurita koiraa, en toru, joskus pienellä ei sanalla, katson koiraa rakkaudella. "Miksi tänne edes kirjoittelet? Okei, en kirjoita enää, jos ei tule tarvetta.
Toivottavasti ei ole trollallaajan tekstiä... pahoittelut jos on..

Lue lisää

Hakeudu ongelmakoira kouluttajan oppeihin. Täältä et saa kunnon neuvoja myöskin siitä syystä, ettei juttuja vaan voi pukea sanoiksi. Kouluttaja kertoo sinulle mitä virheitä teet: sanallisesti, kehollasi, eleilläsi ja äänelläsi. Ei kaikki tosiaan ole "cesar milanoja" eikä pidäkkään, mutta sinulla kun tuntuu olevan isohko ongelma (myös itsesi hillitsemisessä ym) tarvitset neuvoa kädestä pitäen. Jos koiraa vielä meinaat tämän jälkeen hankkia, muista varautua etukäteen siihen jo aikaisemmin mainittuun uhmaikään. En sano että myy koira vaan tosiaan hae fyysistä apua.

Wau! Pakko myöntää, että nyt tuli loistavia neuvoja, kiitos. :) Kyllä tuo hyvin tottelee ja oppii tosi nopeasti. Osaa istua, maata, antaa tassua, kahta tassua... Seuraavaksi pitäisi opettaa sisäsiistiksi ( joo tiedetään olisi pitänyt heti, kun pentu tuli taloon ). Suurin ongelma on kuitenkin varmasti minussa, kun en varmaankaan anna tarpeeksi selkeitä merkkejä pennulle. Se vaivautuu, kun katson sitä ( mikä lie katse minulla sitten onkin). No, jatkossa, kun on pentu vaivautunut, niin alan silittää sitä ja se nauttii pistäen silmät kiinni. Nämä hetket ovat niitä huippuhetkiä.

Nuo kuritushommat olen yrittänyt jättää pois, kun ne ovat selvästi tuoneet vain takapakkia. Aluksi se oli vaikeaa ja minun oli pakko mennä toiseen huoneeseen ja odottaa, että viha menee pois. Voihan se olla, ettei koiraa tarvitse nuhdella, kun se tekee jotain väärin, olen vain aina luullut niin. Kova kuri, oppii minkälaista elämä on...( sellainen elämä minulla on ollut ). Mutta näköjään koiraa pitää kohdella erilailla. Tuo kehuminen on aina ollut minulle vaikeaa :D Mutta voihan sitäkin harjoitella.

Ai niin, joskus kun harjaan pentua ja takku tulee vastaan, niin se näyttää hampaita. Varsinkin tällaisissa tilanteissa minulla vaikeaa pitää maltti, kun eihän se oikein ole, kun koira voi vaikka purra... Itse asiassa se on purrut minua jo kaksi kertaa, joten ei ihme, että minua oikeastaan hieman pelottaa ja koiraa on vaikea käsitellä itsevarmasti. Kyllä tässä on urakka edessä, sillä sitähän sanotaan, että koiran luottamusta on vaikea saada takaisin.

Koira näyttää takkua kammatessa hampaita sen vuoksi että siihen sattuu.
Tämä tarkoittaa sitä, että sinun tulee kammata sopivalla pyöriväpiikkisellä kammalla tosi usein koiraa, ettei niitä takkuja ehdi tulla. Ja jos takku on, todella hellävaroen avata se, tai jopa leikata saksilla. Harja ei ole paras takun aukaisuun.
Ja kannattaa hankkia kaupasta tai kirjastosta koulutuskirjoja, tai mennä perustottelevaisuuskurssille.
Ihmettelen vieläkin, että olet ottanut koiran tutustumatta sen luonteeseen etukäteen.

Pieni nami, rapsutus ja leikkihetki ovat hyviä kehumismuotoja. Parempi on palkita positiivista käytöstä kuin torua negatiivista. Ja toruminen on täysin turhaa, ellet juuri sillä sekunnilla ole asialla kuin se ikäva tapahtuu. Esimerkiksi jos puree johtoja, napakka EI on paras. Koira oppii EI sanan kyllä. Ainakin jotkut oppii. Se tarkoittaa keskeytä se mitä ikinä oletkin tekemässä. Ja kun koira keskeyttää, niin se palkitaan, vaikka siinä edessä olisi kännykkä tuhannen päreiksi pilkottuna. Ei koira ymmärrä syy ja seuraussuhdetta.
Ei se ymmärrä virhettä, vaikka pää punaisena huutaisit.

Tänään tein taas sen virheen, kun pentu oli lattialle pissannut, niin nakkasin ulos ( ei kirjaimellisesti ), vaikka pissa oli tullut aikaisemmin. Ei se varmaan enää ymmärtänyt rangaistusta, eikä olisi edes pitänyt rangaista. Mutta eipä ole enää pissannut lattialle... ainakaan vielä. Vähin ääninhän se pitäisi pyyhkiä pois, tosin uskon, että tällöin pentu vain jatkaa pissaamista lattialle.
Pakko myöntää, etten ole koskaan kuullut siitä, että kun koira lopettaa kieltosanasta, niin pitäisi palkita. Oikeastaan se kuulostaa näin jälkeepäin järkevältä... kait.

En muuten ole, että tiedoksi vaan!

Et olekaan mutta ihan järkyttävän kahjolta kuulostat.

Totta kai mie olen aina palkinnut hyvistä asioista. Ja aina koiran pelätessä minullakin on vaikeaa ja koira huomaa sen, niin pelkää enemmän... Tällöin jos olen itse voimissani rauhoitun ja silittelen sitä kunnes tilanne raukeaa.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Totta kai mie olen aina palkinnut hyvistä asioista. Ja aina koiran pelätessä minullakin on vaikeaa ja koira huomaa sen, niin pelkää enemmän... Tällöin jos olen itse voimissani rauhoitun ja silittelen sitä kunnes tilanne raukeaa.

Lue lisää

Siis,mitä koira pelkää??Sinua?Ja jotenkin en nyt tajunnut "jos olen itse voimissani rauhoitun....." Totta puhuakseni,pahaa tarkoittamatta,asiat ei todellakaan taida olla nyt hyvin?Itse olen kouluttanut sakut ja mittelit samalla periaatteella,ja vaikka itse nyt kehunkin,niin hyvällä menestyksellä.Olisikohan nyt niin,että tarvitsisit todella hiukan ulkopuolista apua sinun ja koiran suhteen?Ei ole häpeä pyytää apua,jos omat konstit ei riitä.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Totta kai mie olen aina palkinnut hyvistä asioista. Ja aina koiran pelätessä minullakin on vaikeaa ja koira huomaa sen, niin pelkää enemmän... Tällöin jos olen itse voimissani rauhoitun ja silittelen sitä kunnes tilanne raukeaa.

Lue lisää

juuri tämä kirjoitus paljastaa että olet kahjo.
Sun armoilla on pieni koira, joka yrittää pienin koiranajatuksin ymmärtää sinua, joku tunnut poukkoilevan raivosta johonkin muuhun. Tuo pennun pelkääminen tarkoittaa että olet kyllä muutakin kuin niskasta tarttunut. Ja koeta ymmärtää, että koiraankin sattuu.
Anna hyvä ihminen koira pois, et ole terve henkisesti.

Mitä tarkoitat?

En ole tuo rolli, mutta voi voi sentään. Jo sanat aina koiran pelätessä--kertoo kaiken.
Sinulla on ollut koiralapsi vasta muutaman kuukauden ja nyt on jo noin vaikeaa.
Sinun todellakin kannattaa palauttaa se kasvattajalle, osan maksamasta voit saada takaisin.
Jos koira puree sinua, siihen on todellakin syyt. Yleensä syy on ihmisessä. Koira on saattanut käyttää jo siihen mennessä puolustautumisen keinonsa läpi, ja pureminen on viimeinen keino. Hirveäsi säälin koiraasi, ja toivon, että päästät hänet takaisin kasvattajalle uutta kotia etsimään. Nyt kun koirasi ei vielä ole todellinen ongelmakoira, mutta kovaa kyytiä tulossa sellaiseksi, kiitos sinun.

No minkä mie sille voin, että olen sellainen ihminen kuin olen? Ja jos mie saisin valita, niin en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan. Minusta tuntuu, että tuon tähän maailmaan enemmän surua kuin iloa. Ja tämä koiranpentu on hyvä esimerkki siitä. Pentu syntyi tähän suureen maailmaan ja kenet hänet ostaakaan, kahjo mielipuoli!

Ihanaa, kun te vielä nostatte minun mielialaa ja kannustatte minua. Toivoisitte, että myisin koiran pois. En kuitenkaan pysty siihen enää, kaikki sukulaiseni ovat ihastuneet siihen, myös minä ( vaikka en aina osoitakaan sitä ). Minua myös nolottaa hirveästi, kun en pystynytkään antamaan pennulle parasta mahdollista kotia. Mutta yritän kovasti parantaa tilannetta, vaikka se onkin tosi vaikeaa. Vielä terve ihminen varmasti ymmärtäisikin antaa koiran takaisin kasvattajalle, mutta mie en luovuta helposti. Kyllä aika parantaa haavat, kunhan meidän suhde alkaisi kehittymään normaalisti.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

No minkä mie sille voin, että olen sellainen ihminen kuin olen? Ja jos mie saisin valita, niin en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan. Minusta tuntuu, että tuon tähän maailmaan enemmän surua kuin iloa. Ja tämä koiranpentu on hyvä esimerkki siitä. Pentu syntyi tähän suureen maailmaan ja kenet hänet ostaakaan, kahjo mielipuoli!

Ihanaa, kun te vielä nostatte minun mielialaa ja kannustatte minua. Toivoisitte, että myisin koiran pois. En kuitenkaan pysty siihen enää, kaikki sukulaiseni ovat ihastuneet siihen, myös minä ( vaikka en aina osoitakaan sitä ). Minua myös nolottaa hirveästi, kun en pystynytkään antamaan pennulle parasta mahdollista kotia. Mutta yritän kovasti parantaa tilannetta, vaikka se onkin tosi vaikeaa. Vielä terve ihminen varmasti ymmärtäisikin antaa koiran takaisin kasvattajalle, mutta mie en luovuta helposti. Kyllä aika parantaa haavat, kunhan meidän suhde alkaisi kehittymään normaalisti.

Lue lisää

Eli nyt aloitat todella hemmetinmoisen perehtymisen koiran psyykeeseen. Eli tsekkailet koirankoulutusohjelmia, luet kirjoja jne. Opettelet lisäksi hillitsemään itsesi ja kehumaan koiraa, kun tekee oikein!

Älä koskaan komenna koiraa vihaisena, turhautuneena, liian innokkaana, jännittyneenä tai surullisena. Ole rauhallinen ja itsevarma. Josset tähän pysty, mene hetkeksi potkimaan kiviä ja vetämään happea. Koira ei tottele/ymmärrä sinua jos olet hermostunut tai muuten epätasapainoisessa tilassa. Koira seuraa VAIN tasapainoisia johtajia, toisin kuin me ihmiset.

Lainaa kirjastosta Cesar Millanin kirjat ja lue niitä?

Ihan oikeasti: jos opettelet rauhallisuutta ja itsevarmuutta, niin pääsette todella pitkälle.

Tsekkaa, jos enkku taipuu: https://www.youtube.com/watch?v=mEjScxZepjo

Jos näin, lähdet ihan ammattilaisten avulla etsimään apua, etkä yritä mutu-menetelmällä ja näillä palstalaisten menetelmillä.
Silloin osoitat vastuullisuutesi koiranpennun suhteen ja olevasi tosissaan.
Koiran kanssa saa myös yksityistunteja kouluttajilta.
Ja nyt et sano, ettei ole rahaa. Keräät vaikka niiltä sukulaisilta rahat tunteihin.
Koska koiran olet ottanut, nyt siis alat aikuistua ja ottaa siitä vastuuta.
Ei tässä nyt mikään paijaus auta, ei koiran eikä sinun suhteen.
Nyt sinun tulee oppia laskemaan kymmeneen, sataan tai vaikka tuhanteen.
Sitä se ihmisen elämä on. Kaikennäköistä P***kaa on opittava kestämään ja sietämään.
Ei auta heittäytyä itkupotkuraivareihin kuten 4 vuotias uhmaikäinen, vaikka joskus siltä tuntuisikin
Olemalla jämpti, ja kiltti voitat pienen koirasi takaisin. Mutta tarvitset ehdottomasti ammattilaisen kouluttajan apua.

Olet oikeassa, olet liiankin oikeassa. Mie en vain ole valmis. :( Vihoviimeisenä mie ammattilaiselle kerron tilanteestani...

Hyvä kun tajusit! Sitten vaan koira myyntiin tai annat sen pois jollekin tutulle mahdollisimman pian.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Olet oikeassa, olet liiankin oikeassa. Mie en vain ole valmis. :( Vihoviimeisenä mie ammattilaiselle kerron tilanteestani...

Vastuun otto olisi kovat sanat. Jos tarvetta on, niin on vastuullista puhua nimenomaan ammattilaisen kanssa. Sitä varten sellaisia on. Oletko monenkin ammattilaisen nähnyt lällättelevän asiakkailleen vai mikä siinä on niin hankalaa olla sellaiseen yhteydessä?

Se, että puolustelee minkä kerkeää ja lakaisee vaan ongelman maton alle, ei ole vastuun ottamista nähnytkään. Ja se saa ihmiset täällä kirjoittelemaan, että koira pitäisi antaa pois. Mieti sitä.

No jos mie nyt otan ammattilaiseen yhteyttä. Teemme suunnitelman ja alamme totauttamaan sitä. Lopulta en jaksakaan ja jatkan itsenäisesti. Tai ammattilainen näkee, että otan niskasta kiinni. Voiko hän ilmiantaa minut kasvattajalle ja koira viedään minulta pois ja mie eläisin häpeässä. Näin mie ajattelenja ja en uskalla kokeilla, vaikka oikeinhan se olisi.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

No jos mie nyt otan ammattilaiseen yhteyttä. Teemme suunnitelman ja alamme totauttamaan sitä. Lopulta en jaksakaan ja jatkan itsenäisesti. Tai ammattilainen näkee, että otan niskasta kiinni. Voiko hän ilmiantaa minut kasvattajalle ja koira viedään minulta pois ja mie eläisin häpeässä. Näin mie ajattelenja ja en uskalla kokeilla, vaikka oikeinhan se olisi.

Lue lisää

Miten kehtaat kirjoitella tuollaista tänne edes nimimerkillä? Jos pelkäät, että koira vietäisiin sinulta pois aggressiivisen käytöksesi vuoksi, niin se taitaa mennä jo pidemmälle kuin mitä täällä kerrot. Ei ole millään lailla normaalia, että fyysinen väkivalta on niin herkässä, että turvaudut siihen kääpiökokoisenkin koiran kanssa. Ymmärrätkö mitä voi tapahtua, jos menet hitusenkin liian pitkälle? On päivänselvä asia, että sinulla on pääkoppapuolen ongelma ja tarvitset siihen apua. Tee siis itsellesi palvelus ja mene juttelemaan vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle - luottamuksellisesti. Luulen, että hankit koirankin etkä nyt voi luopua siitä ihan henkilökohtaisten ongelmiesi takia. Koiraa et ainakaan ajattele yhtään, etkä siihen pystykään ennen kuin olet selvittänyt ammattilaisten kanssa, mistä tuollainen käytös kumpuaa.

Käyn terapiassa, mutta en tiedä voinko hänelle puhua...

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Käyn terapiassa, mutta en tiedä voinko hänelle puhua...

Toki voit ja se on kannattavaakin. Varmasti sinullekin tulee parempi mieli kun pääset puhumaan jonkun kanssa tilanteesta ja pääsette yhdessä miettimään, mistä vihan tunteet kumpuavat noin voimakkaina.

Älä nyt enää tuota mieti kun olet jo todennut itse ettet ole valmis pitämään koiraa.

Vie koira paikkaan, mihin joku muukin on pissinyt. Yleensä koira merkkaa käyntinsä.
Vie koira ulos aina sen herättyä ja syötyä. Lenkkeile pieniä lenkkejä ja pidä mukana namipaloja palkitaksesi sen. Opeta pentu myös toisiin koiriin, ettei hauku niitä.
Nyt on vuosi aikaa opettaa sille tapoja, hyviä. Opit niitä itsekin... Koiran murkkuikä kestää reilun vuoden ikään. Sitten se rauhoittuu ja opit meni perille. Tuo rotu on ns. diiva. Ei jokainen, mutta voi olla aika päättäväinen. Mieti siis hyvin, miten opetat sen syömään erilaisia ruokia, toivottavasti. Se voi olla itsepintaisesti syömättäkin, kunnes saa tahtonsa läpi.
Kaikkein tärkeintä on oikeasti rakastaa sitä. Jos oma tunne-elämäsi ei ole kohdallaan, on oikeasti parempi luovuttaa pentu takaisin kenneliin ja niellä ylpeytensä. Sekin on rakkautta.

Miten tämä voi olla niin hankalaa? Ei koiran kieltäminen tai sanallinen toruminen ole kiellettyä vaan fyysinen kurittaminen. Sanallinenkaan ei tietenkään saa mennä jäkättämiseksi (koira kun ei ymmärrä puhetta) eikä se voi tapahtua milloinkaan muulloin kuin silloin, kun näet sen tekevän sillä hetkellä väärin. Jos koira on jo pissannut tai kakannut väärään paikkaan, niin korjaat vain hiljaisuuden vallitessa pois, muusta ei ole apua. Jos sen sijaan näet sen tekevän tarpeitaan väärään paikkaan, niin sitten keskeytät puuhan ja kiellät napakasti. Oikeassa paikassa tietysti päinvastoin lepertelet sydämesi kyllyydestä. Häpeäjäähystäkään (koirat ei sitten muuten osaa edelleenkään sen ihmeemmin hävetä, inhimillinen tunne!) ei ole apua, jollei koira tiedä, mistä jäähy tulee.

"Ja mites se kun, käskin napakasti, että " ei kerjää ". Häntä koipien välissä pois. Näytän kuppia, että nyt saat nuolla kupin. Ei, tärisee pelosta eikä susotu nuolemaan kuppia..." Jollei koira vielä tiedä, mitä "ei kerjää" tarkoittaa, niin ainoa, mitä se tietää, on että olet vihainen. Ja kun olet vihainen, niin tapanasi on ilmeisesti ollut kurittaa koiraa fyysisestikin. KOIRA PELKÄÄ SINUA JA SITÄ, MITEN AIOT REAGOIDA, siksi tärinä. Ei kait se nyt ole vaikeaa tajuta? Kyllä se ajan kanssa oppii luottamaan siihen, ettet satuta sitä enää ja oppii myöskin sen, ettei kerjätä saa. Ei siis tarvitse vetäistä heti hernettä nenään, jollei koira toimi kuten puhettasi ymmärtävä ihminen toimisi. Ja haittaako se sinua jotenkin, ettei se nuollut kuppia? Anna olla ja vie kuppi pois. Koska en tiedä, mitä siellä on tapahtunut, niin voin vain arvailla, mutta menikö homma niin, että kielsit kerjäämästä, mutta tarjosit kuppia heti perään nuoltavaksi? Mistä hemmetistä se koira voi silloin tietää, että saiko sitä pyytää vai ei? Olet kuin tuuliviiri! Jos koiraa on kielletty kerjäämästä ruokaa, niin sitä ei sitten heti perään tarjota. Helpottaa kun opetat, ettei koira tule jalkoihin ollenkaan kun käsittelet ruokaa.

Kyllä mie teidän nämä asiat, mutta ne ei vain jostain syystä mene kaaliin. :(

Apuva!

Minusta alkaa tuntua, että kohta pitää tehdä eläinsuojeluilmoitus ylläpidon kautta. Tämä "resumussa" tuntuu uskomattoman lapselliselta, uhmaikäiseltä tytöltä.
Tiedätkö, joskus on myös lapsia saanut tukistaa. Mutta niin ne ajat muuttuu.
Olis tämäkin resumussa tarvinnut muutaman tukistuksen. Olisko auttanut, häh?

vitsaasäästänyt kirjoitti:

Minusta alkaa tuntua, että kohta pitää tehdä eläinsuojeluilmoitus ylläpidon kautta. Tämä "resumussa" tuntuu uskomattoman lapselliselta, uhmaikäiseltä tytöltä.
Tiedätkö, joskus on myös lapsia saanut tukistaa. Mutta niin ne ajat muuttuu.
Olis tämäkin resumussa tarvinnut muutaman tukistuksen. Olisko auttanut, häh?

Lue lisää

Aika lapsellinen kommentti tuli itseltäsikin.

24 vuotias olen, että semmosta...

Tuli vähän huonosti kirjoitettua. Tarkoitin, että niin muuttuvat ajat, ei lapsia enää kuriteta ruumiillisesti eikä eläimiäkään. Ja tuon viimeisen lauseen olisi pitänyt olla :
Olisiko mukamas auttanut, jos olisit resumussa saanut muutaman tukistuksen aikanaan?.
Ei varmasti.
Voin ihan itse kertoa, ettei se auta (tukistettu, ja myös koivuvitsasta saanut).
Se mikä tässä resumussa ärsyttää on, että kovasti kyselee apua ja vinkkejä, ja kun niitä sitten tulee, asiallisiakin ja sitten niitä ei voi vaan noudattaa, kun ei taho.Kun ei viitsi, halua eikä taho.

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

24 vuotias olen, että semmosta...

Taitaa olla sellainen kuvitteellinen ketju tämä, kuten "enkelielisan ketju".

Jos tämä ei ole kuvitteellinen, laitat nyt juttuhanan tänne kiinni, otat googlesta selvää koirankoulutuskursseista ja lähdet sinne. Siellä on yleensä pentukursseja ja vastaavia.
Vaikutat tasapainottomalta lapselta, mutta nyt on hyvä mahdollisuus kasvaa ainakin tässä kohtaa aikuiseksi. Sinulla on käsissäsi koiralapsi. Sinä opetat sille kaiken.
Sä joko osaat tai et osaa. Jos et osaa, se on ihan sinun syysi, ja miksi laittaa viaton
eläin siitä kärsimään noinkin kovasti, kuten kertomasi perusteella kärsii.

Oikeasti nyt ajattelen, että tätä kuvitteellista ketjua vetää 2 12 v tyttöä. Tekstaamisen ahkeruus viittaa siihen. Tarina on fiktiota.
Ja oikeasti, ei tänne kirjoittaminen ole niin anonyymiä, ettei sitä saataisi selville.
Vaikkapa vain sitäkin kautta, että joku pilvi perhonen lukee tai kuulee netissä puhuttavan hänen koirastaan, tunnistaa omansa ja sopimuksen mukaan voi hakea pois kaltoin kohdellun koiransa. Sillä voin vakuuttaa, se lauseke siellä myyntisopparin lopussa ei ole turha. Myös arvokkaan rotukoiran/rotukissan omistaja voi kohdellla koiraansa/kissaansa kaltoin. Ammattistatukseen katsomatta. Koska kyse on silloin henkisestä vajavuudesta, ei ole ihan kaikki intiaanit kanootissa.

Otan tuon kohteliaisuutena, että minulta tulee niin paljon tekstiä, että pidetään kahtena ihmisenä. Kaikki mitä tänne olen kirjoittanut on totta ja jos et usko, niin ei se haittaa. Mie kirjoitin aikaisemmin, että aion hakea apua ja olen jo hakenutkin.

vitsaasäästänyt kirjoitti:

Tuli vähän huonosti kirjoitettua. Tarkoitin, että niin muuttuvat ajat, ei lapsia enää kuriteta ruumiillisesti eikä eläimiäkään. Ja tuon viimeisen lauseen olisi pitänyt olla :
Olisiko mukamas auttanut, jos olisit resumussa saanut muutaman tukistuksen aikanaan?.
Ei varmasti.
Voin ihan itse kertoa, ettei se auta (tukistettu, ja myös koivuvitsasta saanut).
Se mikä tässä resumussa ärsyttää on, että kovasti kyselee apua ja vinkkejä, ja kun niitä sitten tulee, asiallisiakin ja sitten niitä ei voi vaan noudattaa, kun ei taho.Kun ei viitsi, halua eikä taho.

Lue lisää

En mie semmosia neuvoja noudata, jotka tuntuvat minusta vääriltä. Esim. Anna koira pois on näistä neuvoista se pahin neuvo. Olette käskeneet lukea kirjoja, ei ole kirjoja, netistä löytää tietoa jos löytää. Pyydä apua, noh, sitä olen nyt pyytänyt. Kasvattajaankin otan kyllä jossain välissä yhteyttä.

vitsaasäästänyt kirjoitti:

Tuli vähän huonosti kirjoitettua. Tarkoitin, että niin muuttuvat ajat, ei lapsia enää kuriteta ruumiillisesti eikä eläimiäkään. Ja tuon viimeisen lauseen olisi pitänyt olla :
Olisiko mukamas auttanut, jos olisit resumussa saanut muutaman tukistuksen aikanaan?.
Ei varmasti.
Voin ihan itse kertoa, ettei se auta (tukistettu, ja myös koivuvitsasta saanut).
Se mikä tässä resumussa ärsyttää on, että kovasti kyselee apua ja vinkkejä, ja kun niitä sitten tulee, asiallisiakin ja sitten niitä ei voi vaan noudattaa, kun ei taho.Kun ei viitsi, halua eikä taho.

Lue lisää

Ai niin olen mie saanut tukkapöllyä, ollut paskaraudoissa ja kun olin vauva täti potki minua mahaan.

Sinun mielipiteesi kyseisestä rodusta ei täällä kiinnosta ketään eikä täällä todellakaan ole muiden mielipiteitä papilloneista kyseltykään. Joka paikkaan typerät ja asiattomat mielipiteensä tunkevat letukat ovat erittäin ärsyttäviä räksyttäjiä. Ei ole pakko tykätä, mutta älä kerro sitä jokaiselle, joka "minihurtan" omistaa.

SuuKiinniDorka kirjoitti:

Sinun mielipiteesi kyseisestä rodusta ei täällä kiinnosta ketään eikä täällä todellakaan ole muiden mielipiteitä papilloneista kyseltykään. Joka paikkaan typerät ja asiattomat mielipiteensä tunkevat letukat ovat erittäin ärsyttäviä räksyttäjiä. Ei ole pakko tykätä, mutta älä kerro sitä jokaiselle, joka "minihurtan" omistaa.

Lue lisää

Kiinnostihan se sinuakin, kun se luit :D

Kaupassa myydään koiranpennun kasvatusoppaita. Pyydä rakastavilta sukulaisilta lahjaksi.
Tai lainaa kirjastosta.
Tai ota kasvattajaan yhteys ja pyydä neuvoja.
Ja ilmoittaudu koiranpennun kursseille. Niitä on kaikkialla Suomenmaassa, myös Lapissa.
Koiran pennun kuivaksi opiskelu voi kestää jopa puoli vuotta, varsinkin jos olet epätäsmällinen, poukkoleva ja myöhästyt koiran tarkkailusta. Ja olet auttamatta myöhässä, joten aikaa menee vielä paljon kauemmin, kun on jo opittu väärää käytöstä.

Ei, kyllä vika on ihan minussa.

Kumpi voittaa Suomi vai USA? Veikkaan 3-1 Suomelle. Saas nähdä miten käy...

Reesuumuusaa157 kirjoitti:

Ei, kyllä vika on ihan minussa.

Nyt menet pentukursseille, ja muutenkin kehität lehmän hermot.
Vieras näkee, missä teet väärin. Ei sun tartte kaikkea kertoa.
Itse ostin kaksi tuntia ongelmakoirakouluttajalta, ja oli todella hyviä. ajoin niiden vuoksi useamman sata kilometria.
Jokaisesta hermostumisesta teet parikymmentä punnerrusta. Ehdit tehdä ne hyvin, koska olet auttamatta myöhässä koulutuksellisesti.

Toivon todella tätä. Fiktiota on hyvä. Mutta pikkuisen pelkään, että olisi oikea koira huonolla omistajalla.
Kuitenkin eukko väistelee siihen tyyliin, että ei ole koiraa talossa.
Mutta ajattelen silti, että Papillon yhdistys voisi saada tietää tällaisesta ketjusta.
Jos koira on oikea, tässä on tullut tarpeeksi tietoa tunnistaa koira.

Ei kukaan usko. Turhaan meuhkaat. Olet trolli kaikkien silmissä. AINOA asia mitä voit tehdä on linkittää kuva koirastasi tänne ja laittaa sen kaulaan lappu missä lukee nimimerkkisi sekä päivämäärä. Video käy myös.

No ei tarvitsekaan uskoa, kunhan ette enää kommentoi tänne. Mie sain teiltä jo tarvitsemani neuvot, joten kiitos siitä.

Asia ei ole kunnossa, vaikka olet apua hankkinut.
En tahdo jaksaa uskoa, että koirasi voi hyvin.
Töissä käyväksi olet uskomattoman lapsellinen.

Koirasi ei ole kunnossa.

Tiäks mitä, meillä menee nyt paljon paremmin. Pentu tottelee ja tulee minun luo, kun kutsun, nukkuu pään vieressä, meille on syntynyt jo yhteys. Kaiken tämän olen saanut aikaan avustuksella. Pentu on myös pissannut ja kakannut ulos sekä on innokas uloslähtijä. Teidän, ettet usko. Kaikki tämä on kuitenkin totta.

Tarkkana pitää olla kelle antaa.Toivottavasti aloittaja tajuaa olla pennulleen rauhallinen ja luotettava omistaja.Pentu ei luota helposti repeävään ja kurittavaan omistajaan.
Jokaista koiraa on kohdeltava aina oikeudenmukaisesti, koskaan ei saa satuttaa koiraa mitenkään.
Niin se luja luottamus ja yhteisymmärrys syntyy kuin itsestään.
Koiraa on helppo motivoida oppimaan ja tottelemaan herkuilla ja runsailla kehuilla.Koira on itsekkin iloinen ja onnellinen kun sitä kehutaan oikeasta suorituksesta.Perhoset ovat innokkaita oppimaan uusia temppuja ja viettämään aikaa omistajansa kanssa.
Mutta myös herkkiä loukkaantumaan liian kovakouraisesta kohtelusta, ja tarvittaessa puolustavat itseään.Silloin omistaja tietää että nyt on koiraa kohdeltu täysin väärin.
Kouluttajilta saa apua, kasvattajalla on myös tietotaitoa joten häneltä kannattaa ensin kysyä neuvoja.Kasvattajalla voi olla vinkit ongelmiin valmiina, hänellä on kokemusta rodusta.Joten kasvattaja on se jolta ensin kannattaa kysyä .