päästää ketään luokseni henkisellätasolla. Se on minun autiosaareni,jossa asuu vain minä ja mielikuvitukseni.
En vaan osaa
Mieseiosaa
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos joku rantautuu saarellesi, pidät hänet vedessä, vai?
Menen piiloon metsikköön ja olen piilossa niin kauvan, että lähtee,kun luulee ettei siellä olekaan ketään.
Mielikuvitus on tärkeä henkisellä tasolla.
Älä vähättele itseäsi hyvä ihminen.
Tunnetko olevasi lukossa? Jos pelkäät avautua niin kertooko se sinun herkkyydestäsi jotain?
Ajattelen siis olen!
olen todella haavoittuvainen, etenkin rakkausasioissa.
Kaikki ovat rakkaudessa haavoittuvaisia.
niinkuin muka muut ei olis, mikä sä sen kummempi oot ku muutkaan.
En ole sen enempää ku kukaan muukaan, mutta herkempi olen kuin moni muu. Elät muumilaaksossa etkä ole poistunut sieltä jos mielestäsi maailmassa kaikki on yhtä haavoittuvaisia.
Tiedätkö mies että tuolla tavalla satutat muita ihmisiä? Olet itse ehkä haavoittuvainen ehkä et, mutta teet pahaa sille joka sinusta mahdollisesti tykkää. Jos oikeasti olisit haavoittuvainen, ymmärtäisit asiaa sen toisenkin kannalta etkä piilottelisi metsässä.
Samaa mieltä.
Osaat varmaan lukea, en osaa! Mua ei ole eläessäni kukaan kohdannut tunnetasolla. Vähiten kaipaan syyttelyä ja väheksyntää.
Itse aloitat syyttelyn heti? Mieti nyt vähän enemmän kun luulisi olevan kapsiteettia. Ei kukaan voi, jos et päästä lähelle.
Onko sua loukattu lapsuudessa niin perusteellisesti että vaikutukset näkyvät yhä? Mitä jos aloittaisit pienin askelin. Ei koko eväspakkia tarvitse läväyttää pöydälle kerralla. Tarjoat ensin omenan ja säästät muut eväät myöhempään ajankohtaan.
Aina on olemassa "wilson"
Minut olet jo tainnut päästää.
Jospa joku tulee istumaan saarellesi rantahiekkaan ja teeskentelee ettei näe sinua... Olet kuitenkin utelias ja kurkistelet puiden takaa. Ei se mitään, sen jonkun täytyy olla tosi sinnikäs ja rauhallisesti odottaa että tulet esiin.
Toinen näkee haavoittuvuuden ja ehkä jopa pelkää omaa haavoittuvuuttaan, jonka takia lähestymistä ei tapahdu koskaan. Mutta jos toinen on sinnikäs, ei pakene ja pysyy aina lähellä...niin kaikki on mahdollista. :)
Tuossa on perää.
Ymmärryksen ja molemminpuolisen luottamuksen kautta onnistuu. Halusta hyväksyä ja rakastaa.
Mitä suuremmat tunteet, sen haavoittuvammaksi tulee. Pelko kaiken päättymisestä alkuunsa johonkin omaan epäkohtaan voi tehdä varovaiseksi. Itselle asetetut korkeat vaatimukset, kun haluaisi antaa toiselle parasta ja kaikkensa, mutta pelkää olevansa pettymys. Vaikka mitään vaatimuksia ei kannattaisi asettaa. Nopeasti rustasin jotain.
Täytyy olla todella sinnikäs ja tykätä paljon.
Ymmärrän, en osaa minäkään.
Näennäisesti avoin, ei kerro kaikista niistä suojapanssareista, jotka minuuden ympärille on vuosien saatossa rakennettu.
Tositilanteessa sitä vain helposti jähmettyy, aivot lyö tyhjää, aika kuluu, nielaiset, kädet hikoilee... Eihän se koskaan mielikuvituksessa niin mene. Päiväunelmissa kävelet toisen luo, kuiskaat korvaan jotain kaipauksesta ja siitä, miten hyvältä toinen näyttää. Itsevarmana pyöräytät toisen hymyhuulin itsesi lähelle....
Ja -poks- takaisin todellisuuteen: Tuijotat hölmistynyt ilme päällä toisen lähestymiselettä ja yrität näyttää kiireiseltä, puna tosin saattaa paljastaa kiihtyneen tilasi ja silmätkin jos lattiasta uskallat ne kohdistaa muualle kuin vastapäiseen seinään....
Hyvin kirjoitettu, tulee eilinen mieleen;) sisälläni kuohui, vaikka näytti ehkä muulta.
carry a Watermelon :)
eikö tuota läheisyyttä vois harjoitella ja opetella yhdessä toisen kanssa pikkuhiljaa? jos on rakkautta, luottamusta ja halua...
Haaksirikkoutunut ilmaisi asian tosi hienosti. "Jospa joku tulee saarellesi rantahiekkaan istumaan ja teeskentelee, ettei näe sinua."
Tuo taktiikka toimii, varovasti lähestyen, pikkuhiljaa tutustuen, ilman odotuksia.
Hienostihan tuo on onnistunut jos minulta kysytään :D