Muutettuani yhteen poikaystäväni kanssa noin vuosi sitten, voin vain todeta että hän on ohittanut minut suosiossa 10-0. Johtuisiko tämä osittain siitä että tyttökoirat tuntevat miehet jotenkin luonnollisesti "kingeiksi" vai olenko totaalisen epäonnistunut "mamina" 2-vuotiaalle aarteelleni? Kyllä hän minutkin toki aina ottaa vastaan iloiten, mutta poikaystäväni jälkeen ja jotenkin "ai sinäkin tulit" -tyyliin. Tämä voi kuulostaa vähän lapselliselta ja sitä onkin, enkä ole (vielä) mitenkään kriisissä tämän asian kanssa, mutta mietin vain mistä johtuu että näin on käynyt. Viisaammat, kertokaa näkemyksistänne!
rakastaa,ei rakasta....
didon äiti
5451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koira ottaa itselleen yleensä yhden "johtjan", mutta se ei tarkoita sitä ettei se kunnioittaisi tai rakastaisi myös sinua. Meidänkin koiramme pitää miestäni johtajana,ja minä olen sitten "se ruuan antaja"..=).
koira tervehtii alempi/samanarvoisiaan innokkaasti, mutta johtajaa kunnioittavan "viileästi"
Meillä on 1,5-vuotias seropi uros. Se tykkää miehestäni paljon enemmän kun minusta.. se on innoissaan kun tullaan kotiin, hyppii ja pomppii, mutta minut kiertää kaukaa. Se vaan luimuilee minut nähdessään. Ja aamulla se hyppää mieheni kainaloon kun huomaa, että ollaan hereillä ja minua se ei huomaakkaan.. Mustasukkaisuutta? =D Ehkä olen niin pahis, ettei koirani tykkää minusta..nyyh. No kohta tulee toinen hauva, ehkä se tykkää minustakin sitten.
Meillä myös näin.. Paitsi että rakas "poikamme" ottaa minut aina iloisemmin vastaan, tottelee minua aina paremmin ja vaatii minulta aina enemmän huomiota=)(isännän sanoin..=) Isä kelpaa vain sillon kun äiti ei ehdi... Isäntä on myöskin kovin mustasukkainen minun nauttimastani huomiosta=/ Sanoo ettei malta odottaa että tulee tyttökoira taloon,kuulemma joku sitten rakastaa sitäkin=) Kummallista sinänsä. Kummatkin kohdellaan koiraa samalla tavalla, minä jopa joskus ehkä ankarammin. Tosin minä olen myös se joka ruokkii ja lenkittää. Isännän tehtävä on jaella makupaloja ja leikittää=)
Meillä myös näin.. Paitsi että rakas "poikamme" ottaa minut aina iloisemmin vastaan, tottelee minua aina paremmin ja vaatii minulta aina enemmän huomiota=)(isännän sanoin..=) Isä kelpaa vain sillon kun äiti ei ehdi... Isäntä on myöskin kovin mustasukkainen minun nauttimastani huomiosta=/ Sanoo ettei malta odottaa että tulee tyttökoira taloon,kuulemma joku sitten rakastaa sitäkin=) Kummallista sinänsä. Kummatkin kohdellaan koiraa samalla tavalla, minä jopa joskus ehkä ankarammin. Tosin minä olen myös se joka ruokkii ja lenkittää. Isännän tehtävä on jaella makupaloja ja leikittää=)