vahvistuisin niin vahvaksi, että jaksaisin laittaa
koko suhteen vanhempiini parodiaksi.
Tämä olisi minulle kenties luontevin ratkaisu,
jos voimat riittäisi.
Parasta olisi kun jaksisin nauraa heidän kauheudelleen
oikein hörönaurua.
koko suhteen vanhempiini parodiaksi.
Tämä olisi minulle kenties luontevin ratkaisu,
jos voimat riittäisi.
Parasta olisi kun jaksisin nauraa heidän kauheudelleen
oikein hörönaurua.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Parasta olisi kun jaksisin nauraa heidän kauheudelleen
oikein hörönaurua."
Niin, huumori on toki hyvä apuväline, mutta riippuunee varmaan kauheuksien laadusta, mitä voi parioida, ihan kaikelle ei mielestäni voi, saa, eikä pidä nauraa...
Tässä ny yksi tähän aiheeseen liittyvä artikkeli, joka ny käsittelee muunlaisia aiheita, kuin lapsen ja vanhemman suhdetta, mutta selittää osin mitä ny yritän tarkoittaa, että jos olet kokenut vanhempiesi taholta väkivaltaa,sadismia, julmuutta, vakavaa kaltoinkohtelua tms. niin en lähtisi sellaisia paroidioimaan, saati kokemuksille nauramaan...
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288464234448.html
Ymmärrän pointtisi.
Mutta toisaalta jos tilanne on hyvin vaikea,
eikä mitään ratkaisua näkyvissä,
nauraminen voi välittömästi vaikeuttaa alistamista.
Ja siten voi olla minusta ok sellaisessakin asiassa,
joka noin periaattessa ei ole naurun asia yhtään.
Ainoa ongelma on silloin mahdollisesti ulkopuolisten saama väärä käsitys
koko asiasta ja siinä mielessä nauraminen ei ehkä ole paikallaan, jos siinä on joku ulkopuolisten ratkottava ongelma, koska
apu voi jäädä sitten muilta saamatta (mikä on minusta sinällään pöhköä.)
Itse olen yleensä tyytyväinen naururatkaisuun,
mutta ongelma on ettei siihen aina pysty kaikissa oloissa,
koska sen tulee olla aitoa hörönaurua.
"Ja siten voi olla minusta ok sellaisessakin asiassa,
joka noin periaattessa ei ole naurun asia yhtään."
Niin itselle tuli tuosta mieleen vanha sanonta "itku pitkästä ilosta"
Itku ja nauru ovat loppujen lopuksi hyvin lähellä toistaan ja saattavat oven myös toinen toiselleen...
Tässä taas linkki mitä yritän selittää
http://naurujoogaopisto.fi/itku-pitkasta-ilosta/
Aika tosikko olet. Hyvä huumori ja nauru ovat auttaneet minua ja läheisiäni vaikeissa paikoissa. Oikeastaan juuri sen vuoksi olen selvitynyt eteenpäin.
"Aika tosikko olet. "
Jaa mene ja tiedä ja tuskin sinäkään tiedät...
Otin ny tässä kohtaa kantaa vain siltä pohjalta, että kyseessä olisi lapsen kokemat kauheudet vanhempien taholta ja jos kyse todella kauheuksista, esim. väkivallasta, julmuudelta yms. niin ei niitä ihan röhönaurulla voi kuitata, johon tuo kirjoittajakin viittasi tähän tapaan, "mutta ongelma on ettei siihen aina pysty kaikissa oloissa,"
Mutta joo on kauheuksia ja kauheuksia, joillekkin "vähemmän kauheuksille" kaiketi voi nauraakin, ja löytää huvittaviakin piirteitä siitä vaikkapa siitä narsistista, mutta tuskin kokemalleen väkivallalle, oli ny mun pointti tässä kohtaa...
kovin kummalliselta tuntuisi jos joku kertoisi nauraen miten vanhempi tai puoliso löi ja hakkasi, veikkaisin että moni siinä kohtaa hämmentyisi, eikä tietäisi miten suhtatua ko, röhönaurajaan...
Että katsellaan ny pikkusen eri kantilta tätä asiaa tässä kohtaa. Mutta siitä olen samaa mieltä että hurtti huumori kyllä on kyllä paikallaan ja hyvä on jos osaa nauraa myös itselleen...
Olen jo kauan ollut aikuinen :)
Minä en ollut sellainen lapsi, joka olisi lapsena pystynyt hörönauramaan vanhemien tahdolle tms. Mutta onhan sellaisia lapsiakin olemassa, jotka nauravat sitä riemukkaammin mitä tiukemmin heitä kommennetaan, eikä narsistivanhempi heistä ehkä saakaan niin täydellistä otetta.
Kuten edellinen kirjoittaja mainitsi, nauraminen vakaville asioille helposti kummastuttaa ulkopuolisia. Mutta minusta heillä on silloin vähän yksipuolinen käsitys nauramisen kaikista mahdollisista sisällöistä, ja heille tulee mieleen vain muutamia näkökulmia varmaankin.
Nauramisen ei tarvitse tarkoittaa vähättelyä tai välinpitämättömyyttä.
Itse en yleensä pahastu siitäkään, jos muut ihmiset hörönauravat jollekin omille raskaille kokemuksilleni. Sellanen peitelty hymyily tuntuu loukkaavalle.
Jotkut ihmiset myös nauravat järkytyksestä, ja minusta sellaistakin reaktiota olisi hyvä ymmärtää. Minusta se voi ikäänkuin edistää järkytyksestä toipumista laukaisten stressiä ja olla neurologisesti aivan hyvä "hoitokeino".
Eikö se vähän tuppaa olemaan niin, että mitä kovemmista oloista ihmiset ovat, sitä
helpommin nauravat vähän kaikelle.
Sen ei tarvitse estää asioiden vastuullista hoitamista.
Minusta se on tympeää kun ei saa siksi nauraa, että muut ihmiset ymmärtävät väärin.
Naaman pitäminen surkeassa ilmeessä "asianmukaisella" tavalla ei välttämättä tee hyvää voinnille. Kasvojen ilmeet voivat kai vaikuttaa aivoihin ja mielentilaan, siis niinkin päin, että kun vääntää jotakin ilmettä ihan ulkoisesti naamalle, sisiäinen olotila seuraa perässä.
Avun epääminen naurajalta on minusta väärin.
"Naaman pitäminen surkeassa ilmeessä "asianmukaisella" tavalla ei välttämättä tee hyvää voinnille. Kasvojen ilmeet voivat kai vaikuttaa aivoihin ja mielentilaan, siis niinkin päin, että kun vääntää jotakin ilmettä ihan ulkoisesti naamalle, sisiäinen olotila seuraa perässä."
Tässä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Tietyt peilin edessä opetellut ilmeet erilaisiin tarpeisiin on eräänlaista tunteiden patoamista. Ei ihme, että siis välillä poksuu, kun ei ilmeitä pysty pitämään, kuten on harjoiteltu. Siksikö olemme ahdistuneempia kuin koskaan, kun aina pitää näyttää yhtä hyvältä kuin parhaimmassa selfiessä. Itse olen huomannut, että nauru ja itselle nauraminen vakavassakin tilanteessa on lopulta auttanut kaikkein eniten asioiden kanssa eläessä. Ilo irti vaikka syvän märkänis.
"Jotkut ihmiset myös nauravat järkytyksestä, ja minusta sellaistakin reaktiota olisi hyvä ymmärtää. Minusta se voi ikäänkuin edistää järkytyksestä toipumista laukaisten stressiä ja olla neurologisesti aivan hyvä "hoitokeino".
Niin tuossa hieman sivuat sitä asiaa joka mainittiin tuossa laittamassani linkissäkin, että nauru voi johtaa myös itkuun ja useinhan voi käydäkkin niin spontaanistikin, nauraessa saattaa tulla vedet silmiin, että joutuu pyyhkimään kyyneleitä ja niistämään nenänsä nauramisen jälkeenkin...
"Ei tarvitse olla iso asia, joka joskus on jäänyt käsittelemättä, niin kun oikein purskahtaa naurun käkätykseen huomaakin itkevänsä. Nauru ja itku ovat sisarukset ja toinen avaa oven toiselle."
Tuokin on totta
"Kasvojen ilmeet voivat kai vaikuttaa aivoihin ja mielentilaan, siis niinkin päin, että kun vääntää jotakin ilmettä ihan ulkoisesti naamalle, sisiäinen olotila seuraa perässä."
Ja tavallaan voimme omilla naaman liikkeillämme vaikuttaa jopa toisenkin olotiloihin. Hymy ja nauru myös tarttuvat ihan sivullisten ihmisten toimesta. Itsekin hymyilee, nauraa mukana vaikka ei ihan tiedäkkään varsinaista asiaa mille nauretaan. Samoin vastaantulijan hymy voi saada itsenkin hymyilemään...
Mutta parasta se nauraminen kaiketi on silloin kun se tulee spontaanisti, on tilannekohtaista ja siitä tulee hyvä, rentoutunut mieli. Oli ny kyse mistä huumorin lajista tahansa...
Parodiaan liittyen, käsittääkseni se on jotain sellaista, että siinä pyritään ikäänkuin tietoisesti tekemään kohde naurunalaiseksi, tässä tapauksessa vanhemman ja lapsen suhde jos ny oikein ymmärsin...
En osaa ottaa kantaa onko se hyvä vaiko huono ratkaisu, tarkoitus ei ole tuomita ketään, kuhan ny yritän keskustella huumorista ja tässä kohtaa lajista parodia joka ny täällä esiin nostettu .
Itselle ny tuli mieleen tähän aiheeseen liittyen sellainenkin huumorin laji kuin musta huumori, jonka avulla voi käsitellä vaikeita asioita...
Että ihan kiinnostava aihe sinällään tämä huumori pohtia pelkästään aiheena ja onhan täälläkin toisinaan ollut tosi hauskojakin "heittoja" niin narsisteista kuin uhreistakin...
Minulle tämä huumori ei ole mustaa huumoria
tämä parodia siis.(en osaa mustaa huumoria)
Valoisampi vaikutelmahan hassusta ihmisestä tulee kuin ilkeästä.
Eli oikeastaan parempaan valoon laitan vanhempiani parodialla...
Minulla ei ehkä ole ihan nämä komiikan termit hallussa.
Voi olla, että sana satiiri olisi oikeampi.
Tai joku muu...
"Minulla ei ehkä ole ihan nämä komiikan termit hallussa.
Voi olla, että sana satiiri olisi oikeampi.
Tai joku muu..."
No ei mullakaan ja onko sekään niin vakavaa.
Itsekin noita huumorin lajin termejä vilkaisin, mitä mahdollisesti milläkin lajilla tarkoitetaan ja mihin niillä pyritään, että oppiihan tässäkin niistäkin jotain...
Olkoon huumori ny mitä lajia tahansa niin pääasia kai, että se jotenkin aidosti auttaa/helpottaa oloa, ainakin sillä hetkellä ja mahdollisesti pitempäänkin...
Tuos kun googlettelin tätä huumori aihetta törmäsin sellaiseenkin sanalaskuun , että "räkänokastakin tulee mies, muttei tyhjän naurajasta", jolla viitattiin siihen, että ihminen nauraa vähän kaikelle peittääkseen epävarmuuttaan tai saadakseen huomiota...
Vielä tähän lapsi vanhempi tai parisuhteisiin suhteeseen liittyen, tuli mieleen parikin sananlaskua, "joka vitsaa säästää, vihaa lastaan ja "rakkaudesta se hevonenkin potkii", että mitähän tyyli lajia nuo edustavat, kun tuskin niitäkään voi kirjaimellisesti ottaa...
Harva ihminen tuskin pitää fyysistä väkivaltaa, lyömistä ja potkimista rakkauden osoituksena ainakaan nykyään. Lasten fyysinen kurittaminen on lailla kielletty ja puolisonkin fyysinen pahoinpitely täyttää rikoksen tunnusmerkit...
Mutta täs kun näitä miettii, tulee vielä juurkin esiin tuo lapsen asema. Että sama vanhempi joka tukistaa/läimäyttää lastaan saattaa nostaa suuren haloon ja tehdä rikosilmoituksen jos häneen kohdistuu samanlaista toimintaa...
Että jonkinlainen parodia piilee tuossakin asetelmassa...
Ennen oli ennen, silloin varmasti narsistivanhemmilla oli kultakausi kun saivat lapsiaan pieksää mielin määrin ja sen kaikki vielä hyväksyivät. Lapsesta piestiin pois se osa joka juuri tekee ihmisestä itsenäisen ihmisen ja hänet pakotettiin väkisin alistumaan. Kuri on oikein, mutta sen kurin varjolla on tehty paljon pahaakin, on kuritettu kurittamisen ilosta.
Entäs narsistien mahdollinen kosto siitä että naurat. Kyllä he sen tajuaisivat. Narsisti ei ehkä oikein tunnetusti pidä siitä että HÄNTÄ väheksytään. Siinä tapauksessa onnistuu että itse olet sellaisessa asemassa etteivät he pääse sinulle kostamaan. Mutta jos vanhemmillasi on sinun ympärille luotuja verkostoja, joiden kautta he voivat kostaa, vahtia, manipuloida sinua, unohda koko juttu.
Siis joo. Totta tämäkin.
Mutta asettaudun siinä itse hölmöläisen rooliin (niinkuin olenkin)
en mitenkään yläpuolelle. Ja yritän muutenkin olla tyylistä tarkka.
Itseasiassa tämä huumori on ainoa aito ilmaisumuoto,
jota minulle jossain määrin sallitaan. Siitä on ehkä hupia heille.
Tuli mieleen hovinarri,
hehän ovat perinteisesti olleet ainoita, jotka ovat mahdollisesti voineet narrin roolissaan hieman "kritisoidakin" kuningasta pysyen kuninkaan lähipiirissä rangaistuksitta.
Hmm...
te varauksellakin suhtautujat olitte mielestäni puoliksi oikeassa.
Meinaa jo tulla "itku lyhyestä ilosta".
Niin, hyvä aihe tämäkin pohtia välillä...
Joku lapsistahan saattaa tosiaan valita tuon pellen roolin perheessä, hauskuuttaakseen vanhempia ja ympäristöä jolloin ne ikävät asiat siirretään sivummalle ja jos mahdollista yritetään unohtaa, haudata johonkin syvälle...
Taustalla saattaa olla myös häpeää
"Lapsuudessaan koulukiusattu Ben Malinen omaksui pellen roolin. Se teki hänestä luokan suosituimman, mistä syystä rooli jäi päälle vuosiksi. Pellen rooli onkin yksi salatun häpeän ilmenemismuoto."
http://www.voihyvin.fi/artikkeli/itsetuntemus-avain-hapeaan
Muutenkin voisin ajatella, että narrin roolikin on hyvin raskas, kiusattu tai heikomassa asemassa oleva huvittamassa kiusaajinsa/valtaapitäviä, vaikka asema tarjoaakin hänelle mahdollisuuden kritisoida valtaapitäviä niin se oiketettu kritiikki ei vie asiaa eteenpäin vaan koetaan valtaapitävien taholta vaan huvittavaksi ja mahdollisesti tärkeätkin asiat muuttuvat sen myötä pelkäksi huviksi yhä useamman ihmisen mielessä...
Muistikuvani mukaan entisaikojen pelleillä oli usein maalattuna kyynel silmäkulmaan muistutukseksi juurkin siitä toisesta puolesta, että itku ja nauru ovat hyvin lähellä toistaan...
Puhutaan myös koomikon kyyneleistä, että kun esitys päättyy, niin jäljelle jää tyhjyys tai ainakaan ongelmat eivät ole poistuneet kuin hetkeksi, että voisin ajatella että niitä paetakseen sitten täytyy jatkuvasti esittää/hauskuuttaa...
Vielä tulee mieleen tähän teemaan liittyen Jokeri sarjakuvahahmo, joka muistikuvani mukaan nauroi itsensä kuoliaaksi. En muista katkesko häneltä niska vai selkä...
Sekä tähän narsismi ja huumori aiheeseen liittyen muinainen tragikomediaksi luokiteltu näytelmä, "Gabriel tule takaisin"
"Näytelmässä esiin tuleva ihmiskäsitys ”ei ole kovin mairitteleva”, ja siinä on nähty ilkeilyä ja toisten kustannuksella naureskelua"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriel,_tule_takaisin
Mutta joo, nauraminen on tervehdyttävää, mutta nauramista voi käyttää myös aseena toista kohtaan, loukatakseen pilkatakseen ja ja väheksyäkseen...
Että taitolaji tuntuu olevan tuo huumorikin ja siinäkin kannattaa miettiä asioita monelta kannalta varsinkin jos sen kärki kohdistuu toiseen ihmiseen ...
Ohan olemassa sellainenkin sanonta sanonta, että vahingonilo on paras ilo, nauretaan toiselle sattuneen epäonnen vuoksi...
Parodia onnistuu jos itse ensin onnistut luomaan itsellesi täydellisesti uuden elämän. Muuta ulkomaille muutamaksi vuodeksi ja rupea elämään kuin vanhempasi olivat kuolleet eikä heitä olisi enää elämässäsi läsnä. Näin he vähitellen liukenevat pois elämästäsi ja voit suhtautua vanhempiisi kuin he olisivat joitakin sinulle vieraita ihmisiä. Ihminen vieraantuu vanhemmistaan väkisinkin jos antaa vain oman elämän asioiden viedä. Mutta pidä huoli ettei kontakteja ole eikä tule heidän kanssaan. Et varmaankaan halua pitää muutenkaan yhteyksiä sellaisiin henkilöihin, joiden touhu aiheuttaa sinulle röhönaurua.