Mietin tässä että riittääkö kiitokseksi pelkkä silmiin katsominen ja hymy joissain arkisissa tilanteissa. Kun yksi päivä puolituttuni avasi minulle oven, ja olen ollut aina todella ujo, enkä oikeen saanut sitä kiitosta sanottua (tiedän kyllä että tuossa tilanteessa se olisi ollut suotava), päätin sitten vain hymyillä ja katsoa silmiin. No huomautti sitten vihaisesti, että etkö sinä kiittää osaa. Tuli jotenkin tosi paha mieli ja sellainen sivistymätön olo. Olen kuitenkin aina yleensä tosi esimerkillinen ja hyväkäutöksinen ihminen ja aina kiltti kaikille. En esimerkiksi ikinä sano mitään töykeää ja yleensä se kiitos ja varsinkin anteeksi tulee kuin apteekin hyllyltä. Tuossa tilanteessa kuitenkin jotenkin häkellyin enkä vaan saanut sitä sanotuksi. Jäin heti miettimään, että mitähän mahtaa ajatella musta nyt ja että olisiko pitänyt toimia jotenkin toisin. Mutta mä oon aina kylla ollu tällänen murehtia ja aina yli-analysoinu muoden miettimisiä, mutta kun en vaan meinaa päästä yli asiasta ja vaan painaa mieltä koko ajan :/
Apua olenko huonokäytöksinen!?!?
murehtija
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itekki oon aika samanlainen :/ käytös kymppi enkä oo ikinä ollu ongelmissa kenenkää kaa mutta välillä jos joku aukasee oven ni mäen vaan aina saa sanottua sitä kiitosta. Välillä jos saan ni sitmenee sanat solmuun ja sokellan vaan jotain jatkan matkaa. Ja mäkin myös mietin tosi paljon mitä muut musta miettii. Mutta eikai siinä mitään pahaa ole ;)