muilla samankaltaisia pakkooireita??

Lopeta pikkuhiljaa pakkotoiminnot. Progressiivisesti, totuttaudu olemaan ilman pakkoja, hyväksy "halu" tehdä niitä, ajan myötä helpottuu. Edna foen kirja loistava sinulle.

Muista,, että mitä enemmän teet noit toimintoja, sitä pahemmaksi ne menevät ja enemmän aivosi vaativat niitä.

älä anna ajatuksillesi valtaa. ignoraa ne siis.

aikaa vie,mut lopulta oot voittaja..ja
pakko-oireet pois.

Hei! Ja ei, et ole ainoa. Olen kärsinyt pakkoajatuksista ja pakkotoiminnoista jo vuosia. En ole hakenut apua enkä kertonut kuin muutamalle ystävälle, tosin en kaikkia yksityiskohtia, koska hävettää. Eivät olleet huomanneet oikeastaan mitään; väsyneen olemuksen joskus, nopean hermostuneen puheen, "omiin maailmoihini uppoamisen" jne pikkujuttuja. Salaan oireet hyvin, siis aivan liian hyvin. Viime aikoina on vaivannut ajatus vatsataudista, lähes jatkuvasti ajattelen esimerkiksi seuraavia: "jos mä en juo tätä kolmella kulauksella, mä saan vatsataudin" tai "vielä kerran valot pois, tai herään oksentamaan" .. Jaaa mitä *****. En ymmärrä, älytöntä. Sitten on nämä perus laitantässäviidettätoistakertaaherätyksenpäällepuhelimeen-jutut, papereiden laskeminen vessassa ja vaatteiden vaihto uudestaan.. Tarkistelen onko avaimet mukana, hella päällä vaikken olisi siihen koko päivänä koskenut.. Tuo jatkuva peseytyminen taitaa olla niitä harvoja, joista en ole kärsinyt. Paitsi joskus kun tiskaan, pelkään astioiden jäävän saippuaisiksi ja huuhtelen ne viides... No niin. Myönnän, olen paha tapaus ja kattava kirjo erilaisia oireita on käyty läpi. Ajattelin vihdoin lainata aiheesta kirjoja ja saada myös aikaiseksi käydä juttelemassa terkkarissa. Jos vaikka alkais kelaamaan et jos en käy puhumassa, syttyy tulipaloja tai jotain hekoheko. Kamalaa tää on. Välillä oireet vähenee ja tavallaan on niin huomaamattomia itellenkin, et ei niistä ahdistu. Kai kaikkeen tottuu? Aiemmin ajattelin, että stressi ja alkoholi pahentaa oloa.. Ja tunsin että kun liikun ja oon selvinpäin, teen kivoja asioita ja vähemmän töitä (kaksi duunia tällä hetkellä) niin oon ok. Toki helpottaa kun ei ole niitä "darrapelkotiloja", mut taitaa olla niin et tää vaihtelu fiiliksessä ja oireiden määrässä kuuluu vaan asiaan.. Pitäis vaan päättää että saatana en tee. Mut en pysty. Vetää hiljaiseksi ja tunnen valehtelevani koko ajan, kun elän ns. normaalia nuoren naisen elämää mut pään sisällä kaaos. Joskus melkeen jo naurattaa, kun istuu muina naisina bussissa ja kenenkään tietämättä laskee penkkejä uudestaan ja uudestaan.. Ja vielä pakko palata tähän vatsatautiin, eikö mun pitäis pestä just käsiä ihan hulluna etten tuu kipeeks? Mut kun en pese sen enempää kuin muutkaan.. Ei siis mitään järkeä tässä touhussa! :D

Olen veljelläni seurannut pakko-oireista häiriötä, useilla ihmisillä on jonkinlaisia pakkomielteitä, uskomuksia ja muita, ne saattaa pysyä normaalin rajoissa (kuten pitää aina lonksuttaa kolme kertaa ulko-ovea kun lähtee kotoa). Joillakin niitä on enemmän ja toisilla tosi pahoja. Veljelläni jo aika invalidisoivia, kun alkaa lukemaan kokeeseen, juuttuu ensimmäiseen lauseeseen, jankkaa sitä läpi monta tuntia.....suihkussa viettää joka ilta 2 tuntia, hampaita pesee tunnin. Sitä on ollut hyvin vaikeaa seurata, hän kärsii siitä tosi paljon. Joillakin auttaa ratkaisukeskeinen terapia, jossa voi käydä vaikka 10-15 kertaa, siellä mietitään yhdessä ihan konkreettisia tapoja päästä irti pakkotoiminnoista ja pohditaan vähän sitä mistä ne syntyyy. Ratkaisukeskeisesä terapiassa ei tarvitse alkaa kaivella koko lapsuuttaan läpi ja maata vuosikausia psykoanalyytikon sohvalla jaarittelemassa. Joillekin ratkaisukeskeinen terapia toimii paremmin, erityisesti monet pakko-oireista kärsivät hyötyvä siitä paljon. Veljelleni on kokeiltu myös masennuslääkettä isona annoksina, muttei kokenut sen juurikaan auttavan. Et kertonut ikääsi tms. mutta jos olet koulussa, voit hakeutua juttelemaan terkkarin kanssa ja hän voi ohjata sinut eteenpäin, tai opiskelijoiden terveydenhuollossa samoin. Jos on työelämässä, työterveyslääkäri on oikea henkilö jonka puoleen ensin kääntyä, hänen tulee ohjata sinut eteenpäin. Voi myös ottaa yhteyttä omaan terveysasemaan, mennä ihan reippaasti juttelemaan lääkärin kanssa ja kertoa avoimesti asiasta. Terveysasemilla on mm. tosi hyviä psykiatrisia sairaanhoitajia, heillä on usein aika realistinen ja käytännönläheinen suhde ongelmiin. Joka tapauksessa asiassa ei ole mitään hävettävää, rohkeasti vaan juttelemaan ja pyytämään apua.

Mulla on sellaisia pakko- oireita kun nään vetävän naisen niin haluaisin olla hän ja kun en sitä saa olla, niin haluisin kuolla. En sitten koskaan päässyt uloskaan naisen vaatteissa. Miten mä voin edetä elämässä kun kaikki vanhat pierut jankuttaa 30- vuotta vanhoja asioita.