Olen seurustellut nyt vuoden miesystäväni kanssa. Alkuun kaikki oli as usual, aivan ihanaa. Mutta hyvinkin pian alkoivat epämääräiset tunteet jäytää. Viime juhannuksena olin miesystäväni kaveriporukan seurassa, jossa olin siis ainoa "ulkopuolinen". Kaveriporukka koostui noin 7 miehestä ja osan heidän naisystävistään. Illan mittaan siinä sitten kaikki päihtyivät, jotkut enemmän kuin toiset. Erään ystävän vaimoke sitten otti oikein olantakaa ja alkoi kiehnäämään jokaisen seurueessa olleen miehen kainalossa ja hipelöimään heitä enemmän ja vähemmän. Kukaan ei pitänyt tätä käytöstä epänormaalina. Seuraavana päivänä otin asian mieheni kanssa puheeksi, kuinka minusta tuntuu pahalta kun joku toinen nainen istuu mieheni sylissä hajareisin, näykkii tämän kaulaa tai hyväilee jalkoväliä. Mieheni sanoi vain että "no se minna nyt vaan on tollanen". En itse ymmärrä ko. Käytöstä, mutta ei oikein vieraassa seurassa jumalan selän takana jossain mökillä voi heittää kapuloita koko jengin rattaisiin, kun se ei kerra muita häirinnyt.
Tilanne meni ohi omalla painollaan ilman suurempia välikohtauksia. Kerroin olevani mustasukkainen ja mieheni lupasi välttää vastaavaa käytöstä jatkossa.
Pari kuukautta myöhemmin mieheni lähti taas ystäväporukkansa kanssa viettämään poikieniltaa ja itse menin illaksi töihin, pääsin töistä kahdelta ja sanoin että voin sen jälkeen olla kuskina. Töitten jälkeen kävin nukkumaan ja heräsin viiden aikoihin ja huomasin ettei miehestä ole kuulunut mitään, pistin hänelle viestiä ja kyselin missä hän mahtaa olla? Vastaukseksi tuli vain "kohta kotona". Niin mieheni sitten tuli n. puolituntia myöhemmin kotiin. Seuraavana aamuna huomasin facebookista, kuinka tämä minna henkilö oli julkaissut kuvia kiehnäten samalla mieheni sylissä. Ihmettelin asiaa miehelleni, olihan kyseessä ollut poikienilta, miten minna sielä oli? "No minna on pekan muija ja se kulkee pekan mukana" ihmettelin miksei muiden "muijat" sitten olleet mukana enkä saanut mitään vastausta. Kyselin jotain heidän illanvietostaan, ja minulle selvisi että he olivat viettäneet iltaa läheisessä kuppilassa, joka on auki 4 ja sieltä kävelee meille kotiin n. 200m. Ihmettelin mihin hän oli siitä sitten mennyt kun vasta puoli kuuden aikaa tuli kotiin. Hän kertoi että oli vienyt minnan kotiin taksilla. (Minnan ja pekan luokse on ko. Kuppilasta 15km matka) ihmettelin miksei pekka huolehtinut vaimokkeestaan, johon mieheni vastasi että pekka lähti jo puolenyön aikaan kotiin.
Meillä on niukka taloudellinen tilanne ja olemme sopineet välttävämme esim. Taksilla ajeluita, jos on mahdollista. Tästä saimmekin aikaiseksi järkyttävän riidan. Olen mustasukkainen. Meillä oli sopimus. Mieheni vetosi siihen ettei hän voi jättää naista yksin humalassa kotimatkalle. (Vaikka 2 viikkoa aikaisemmin oli pistänyt minut hyvin huonossa kunnossa yksin liikenteeseen, eikä minna nyt kuulemma edes aivan räkäposkella ollut.)
Tämän episodin jälkeen minulle selvisi että mieheni oli aiemmin serustellut minnan kanssa muutaman kuukauden ajan, joka päättyi siihen että minna hyppäsi mieheni parhaan ystävän pekan punkkaan. Mieheni kertoi naisen olleen merkityksetön ja haukkui tämän petitaitoja ym ym.
Nykyään Pekka ja minna ovat kihloissa. Minna alkoi vuoden alussa odottaa vauvaa, joka kuitenkin päättyi keskeytykseen vakavan kromosomihäiriön vuoksi. Mieheni oli huolissaan minnan voinnista. (Meille kävi mieheni kanssa myös vahinko joka päädyttiin keskeyttämään, mieheni oli minun kohdallani sitä mieltä että näitä nyt sattuu, paska homma, puhu jollekkin mutta lopeta asian märehtiminen. Toisin sanoen, minun tunteillani ei ollut väliä, minnan oli.) Olen kyllästynyt tähän kuvioon. Koen mustasukkaisuuteni ja raivoni henkilöityvän tähän minnaan.
Minnan myötä epävarmuuteni on vain kasvanut myös muita naisia kohtaan. Miehelläni on ollut paljon kumppaneita ja pienellä kylällä niitä pyörii ympärillä sama se mihin mennään. Minua ei niinkään petipuolen asiat tee mustasukkaiseksi, vaan kaikki muu. Mieheni osaa kertoa esim. Entisten "säätöjensä" asioita lemmikeistä, allergioihin ja hankaliin murkkuvuosiin, mutta ei edes muista minun toista nimeäni.
Koen että mieheni on kyllästynyt, hän pitää minua tasan hyvänä bed & breakfast kohteena. Hän unohtaa kaiken sopimamme ja tekee jatkuvasti ohareita. Hän puhuu paljon entisistä kuvioistaan mutta ei osaa vielä kertoa mitä odottaa tulevaisuudelta.
Riitelemme nykyään paljon, koska minä vaadin kuulemma liikaa. Olen nyt kolme kuukautta odottanut että hän korjaisi autoni, niinkuin lupasi. En saa viedä autoa korjaamolle, koska hän loukkaantuu (itse kertoi) samassa ajassa hän on kuitenkin korjannut Pekan, Nooran, Ellin ja samin autot.
Olenko minä todella ansainnut tämän huolehimalla kaikki juoksevat asiat ja pyörittämällä taloutta. Kun pyydän että ota minut arjessa huomioon, on se liikaa. Tälle päivälle olimme sopineet menevämme syömään ja elokuviin. Aamulla hän lähti harrastuksensa pariin ja kertoi palaavansa illalla. Taas hän unohti sopimamme.
Tilanne meni ohi omalla painollaan ilman suurempia välikohtauksia. Kerroin olevani mustasukkainen ja mieheni lupasi välttää vastaavaa käytöstä jatkossa.
Pari kuukautta myöhemmin mieheni lähti taas ystäväporukkansa kanssa viettämään poikieniltaa ja itse menin illaksi töihin, pääsin töistä kahdelta ja sanoin että voin sen jälkeen olla kuskina. Töitten jälkeen kävin nukkumaan ja heräsin viiden aikoihin ja huomasin ettei miehestä ole kuulunut mitään, pistin hänelle viestiä ja kyselin missä hän mahtaa olla? Vastaukseksi tuli vain "kohta kotona". Niin mieheni sitten tuli n. puolituntia myöhemmin kotiin. Seuraavana aamuna huomasin facebookista, kuinka tämä minna henkilö oli julkaissut kuvia kiehnäten samalla mieheni sylissä. Ihmettelin asiaa miehelleni, olihan kyseessä ollut poikienilta, miten minna sielä oli? "No minna on pekan muija ja se kulkee pekan mukana" ihmettelin miksei muiden "muijat" sitten olleet mukana enkä saanut mitään vastausta. Kyselin jotain heidän illanvietostaan, ja minulle selvisi että he olivat viettäneet iltaa läheisessä kuppilassa, joka on auki 4 ja sieltä kävelee meille kotiin n. 200m. Ihmettelin mihin hän oli siitä sitten mennyt kun vasta puoli kuuden aikaa tuli kotiin. Hän kertoi että oli vienyt minnan kotiin taksilla. (Minnan ja pekan luokse on ko. Kuppilasta 15km matka) ihmettelin miksei pekka huolehtinut vaimokkeestaan, johon mieheni vastasi että pekka lähti jo puolenyön aikaan kotiin.
Meillä on niukka taloudellinen tilanne ja olemme sopineet välttävämme esim. Taksilla ajeluita, jos on mahdollista. Tästä saimmekin aikaiseksi järkyttävän riidan. Olen mustasukkainen. Meillä oli sopimus. Mieheni vetosi siihen ettei hän voi jättää naista yksin humalassa kotimatkalle. (Vaikka 2 viikkoa aikaisemmin oli pistänyt minut hyvin huonossa kunnossa yksin liikenteeseen, eikä minna nyt kuulemma edes aivan räkäposkella ollut.)
Tämän episodin jälkeen minulle selvisi että mieheni oli aiemmin serustellut minnan kanssa muutaman kuukauden ajan, joka päättyi siihen että minna hyppäsi mieheni parhaan ystävän pekan punkkaan. Mieheni kertoi naisen olleen merkityksetön ja haukkui tämän petitaitoja ym ym.
Nykyään Pekka ja minna ovat kihloissa. Minna alkoi vuoden alussa odottaa vauvaa, joka kuitenkin päättyi keskeytykseen vakavan kromosomihäiriön vuoksi. Mieheni oli huolissaan minnan voinnista. (Meille kävi mieheni kanssa myös vahinko joka päädyttiin keskeyttämään, mieheni oli minun kohdallani sitä mieltä että näitä nyt sattuu, paska homma, puhu jollekkin mutta lopeta asian märehtiminen. Toisin sanoen, minun tunteillani ei ollut väliä, minnan oli.) Olen kyllästynyt tähän kuvioon. Koen mustasukkaisuuteni ja raivoni henkilöityvän tähän minnaan.
Minnan myötä epävarmuuteni on vain kasvanut myös muita naisia kohtaan. Miehelläni on ollut paljon kumppaneita ja pienellä kylällä niitä pyörii ympärillä sama se mihin mennään. Minua ei niinkään petipuolen asiat tee mustasukkaiseksi, vaan kaikki muu. Mieheni osaa kertoa esim. Entisten "säätöjensä" asioita lemmikeistä, allergioihin ja hankaliin murkkuvuosiin, mutta ei edes muista minun toista nimeäni.
Koen että mieheni on kyllästynyt, hän pitää minua tasan hyvänä bed & breakfast kohteena. Hän unohtaa kaiken sopimamme ja tekee jatkuvasti ohareita. Hän puhuu paljon entisistä kuvioistaan mutta ei osaa vielä kertoa mitä odottaa tulevaisuudelta.
Riitelemme nykyään paljon, koska minä vaadin kuulemma liikaa. Olen nyt kolme kuukautta odottanut että hän korjaisi autoni, niinkuin lupasi. En saa viedä autoa korjaamolle, koska hän loukkaantuu (itse kertoi) samassa ajassa hän on kuitenkin korjannut Pekan, Nooran, Ellin ja samin autot.
Olenko minä todella ansainnut tämän huolehimalla kaikki juoksevat asiat ja pyörittämällä taloutta. Kun pyydän että ota minut arjessa huomioon, on se liikaa. Tälle päivälle olimme sopineet menevämme syömään ja elokuviin. Aamulla hän lähti harrastuksensa pariin ja kertoi palaavansa illalla. Taas hän unohti sopimamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.