tupsahdin ihan mielenkiinnosta palstalle ja viriilein ryhmä 40 innostuneesti täällä kirjoittelee yhden rivin mittaisia lausahduksia elämästä... Olette ilmeisesti naimisissa ja kirjoitusten sisältö kuvaa arkielämäänne. Jos olette yksinäisiä niin ymmärrän syyn... ai niin pahus niin minäkin olen vaikka olenkin tällainen lörppö. Ai miksikö, öh... ehkä just sen takia. Onko täällä älyllistä elämää?
uusi palstalla ja ihmettelee sisältöä...
Aleksi40
11977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kunnes sinä tulit palstalle...
Tiedätköhän loppujen lopuksi yksinäisyydestä. Ei se ole naurun asia! Kyllä me saadaan omalla palstallamme kirjoittaa vaikka, kuinka pitkiä riimejä! Mistä sitä tietää, kuinka kunnollisia ihmisiä mekin täällä olemme. Että äläs naljaile.
todellisuudesta haluankin puhua... en tosiaan tiedä todellisesta yksinäisyydestä mitään. Maailmaa havainnoin sen piirin kautta jossa itse liikun ja se ei todellakaan kata maailmasta kuin mitättömän osan. Näin on tietysti meillä kaikilla. Silti ei täällä kovin pitkiä ajatusrakennelmia ole, olisin odottanut pidempiä mutta niin kuin minulle vastattiin ne runoilijat ovat muualla. Ehkä tämä vain on väärä päivä. Tietysti lyheystä virsi kaunis.
Älä luovuta, olet kirjoittanut palstalle hyviä juttuja joissa on ollut paljon asiaa, syvällisestikkin pohdittavia jos vain ajatuksen vaihtajia löytyy näiltä palstoilta, uskon löytyvän!
nelikymppisenä, sanottavansa voi tiivistää hyvinkin tiiviksi paketiksi. Romaaninkirjoittajat lienevät toisilla foorumeilla. Jos sinulla ei tuon erityisempää ollut sanottavana, niin suosittelisin, että menisit keskustelemaan sitten henkevästi vaimosi/tyttöystäväsi/äitisi/mummisi...
kanssa.
Ei millään pahalla, muttei hyvälläkään. Sinunlaisesi saa "nakkikioskin jonossa aina turpiinsa". Onko jo kokemusta tämänkaltaisesta ?
Minäkin joutunut "opettamaan" tähän ikään mennessä jo muutamaa sinunkaltaista räkänokkaa.
PS. Koskaan en kuitenkaan vaimoani ole lyönyt (kyllä, olen perussuomimiehen tapaan, onnellisesti naimisissa, ollut jo 10 v ).
mutta mielesi tekisi vaimoasi lyödä, tai sitten valehtelet...
hoh hoijaa, kun äly loppuu niin nyrkki puhuu
Heippa Aleksi ja tervetuloa joukkoon.
On täällä sivuilla älyllistä elämää , olisko sulla jokin tietty aihe josta haluaisit ihmisten mielipiteitä , jakaa omiasi ja tietää muiden ?
Eihän omistaan tarvi luopua jos "kuulee " muitakin mielipiteitä .
Olisih innokas jatkamaan kanssasi ja houkuttelemaan muita ihmisiä mukaan palstalle mielipiteiden vaihtoon.
Nimim. kattona taivas
Haaa hienoa.
Ihan niin kuin palsta toivoo niin olisi todella mukava kirjoitella siitä miltä tuntuu elämä 40 ikäisenä. Meistä on moni eri elämäntilanteissa ja maailma & suhteet näyttää monen tyyppiseltä uskoisin. Asumme eri puolilla Suomea, olemme kokeneet elämää jo aika paljon, olemme naisia, miehiä...
Itse koen ja ajattelen elämää paljon. Emme ole enää nuoria, emme ole vielä vanhoja , olemme keski-ikäisiä. Moni meistä on tehnyt tässä iässä isoja ratkaisuja, eronneet, vaihtaneet työpaikkaa, lapset alkavat olla isoja, osalla meistä ei ole lapsia... tämä antaa mahdollisuuksia muuhunkin kuin lyhyisiin toteamuksiin.
Olet aivan oikeassa Aleksi , olemme tähän mennessä nähneet ja kokeneet paljon , muuta paljon elämällä on vielä annettavaa .
Olen itse 40 nainen , työelämässä ja tytön äiti .Olen saanut elää tähän ikään mennessä elää monta "roolia " ja olen iloinen että minulla on asiat nyt näin. Tyttäreni koen rikkautena , saan neuvoa ja kertoa hänelle mitä olen oppinut omassa elämässäni ja nähdä lapsen kasvavan ja opettevan samalla minua .
Työelämä nykysellä mallilla on isojen muutosten keskellä , minkään isonkaan työnantajan korkea asema tai virka ei ole " eläkevirka " enää tänä päivänä. Se luo epävarmuutta monenkin tavallisen ihmisen arkeen .
Näitäpä sulle ja muille kirjoittelin , tarttukaa kiinni ja kommentoikaa ja saa myös tuoda omia ajatuksiaan esille 40 ihmisten ihanasta elämästä.Hymyile niin elämä hymyilee sinulle takaisin.
Nimim. kattona taivas
Joo näin neljäkymppisenä ollaan tai ainakin jotkut meistä on murroksen keskellä, tämä on jonkinlainen vedenjakaja elämässä. Nyt pitäisi olla tarpeeksi älyä tehdä oikeita ratkaisuja, olla oppinut menneestä. Itse tein 40:nä (eli reilut kolme vuotta sitten) ratkaisun ja erosin liitosta, joka tuotti molemmille osapuolille enemmän huonoa vointia kuin hyvinvointia. Vaikka ero on aina raskas uskon että ratkaisu oli oikea. Nyt itse asiassa elämäni on aika mallillaan, elän todella elämäni parasta aikaa, tosin tulevaisuus on edelleen osittain auki, mutta siitä kyllä otan itse vastuun. En tietenkään halua elää loppuelämääni yksin, mutta on siinä tavallaan hyviäkin puolia joita alkaa pelottavasti arvostamaan koko ajan enemmän... hrrrr
..sinun tälle palstalle kirjoitella ?
Hienoa että olet innolla mukana ja aloittelet uusia aiheita .
Avio / avo ero on aina raskas ratkaisu ja varsinkin jos lapset jäävät toiselle osapuolelle . Lapsi tarvitsee aina kummankin vanhempansa ja varmuuden heidän huolenpidostaan ja rakkaudestaan , tekoina ei sanoina. Mutta ei siitä enempää.
Hienoa ja onniteltavaa että teit oikean ratkaisun omasta mielestäsi , yksin asumisessa on paljon hyviä puolia ja ne ikävät puolet tahtovat hautautuvat niiden alle , joskus pinnalle väkisten pyrkien. Oletko ajatellut mahdollisuutta että jäät täysin yksin loppuelämäksi ?? Jostain syystä vain . Kuinka sitten vanhana ja huonokuntoisena pärjäät ?
ANTEEKSI , jos maalaan piruja seinille . Jos asut pääkaupunkiseudulla , et varmasti jää yksin jos vain kriteerisi uudelle kumppanille eivät ole taivaita hipovat .
Nyt kun elät yksin parisuhteen jälkeen , ethän kiirehdi uuteen suhteeseen ennenkuin olet "toipunut " entisestä.
Anna itsellesi aikaa ja nauti nyt tästä ajasta , tarkastele arvojasi , toiveitasi ja NAUTI kaikesta mitä teet. Olemme täällä vain tämän elämän.
Hymystä hymy .