Hei kaikki,
tämä saattaa kuulostaa typerältä kysymykseltä, mutta kaipaan kipeästi vastausta. Eli kuinka aikaisin aamupahoinvointi voi alkaa? Minulla menkkojen pitäisi alkaa huomenna, mutta on ollut aamupahoinvointia ja rinnat arkana jo, joten mietin voisiko kyseessä olla uusi elämä tuolla masussa?
Toivoisin kovasti että joku voisi minua auttaa. Testin teen kyllä viikonloppuna (jos kuukautiset ei sitä ennen sitten ala), silloin tulos on varmempi...
Tämä epätietoisuus on karmivaa...
tämä saattaa kuulostaa typerältä kysymykseltä, mutta kaipaan kipeästi vastausta. Eli kuinka aikaisin aamupahoinvointi voi alkaa? Minulla menkkojen pitäisi alkaa huomenna, mutta on ollut aamupahoinvointia ja rinnat arkana jo, joten mietin voisiko kyseessä olla uusi elämä tuolla masussa?
Toivoisin kovasti että joku voisi minua auttaa. Testin teen kyllä viikonloppuna (jos kuukautiset ei sitä ennen sitten ala), silloin tulos on varmempi...
Tämä epätietoisuus on karmivaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli mulla oli itelläni ihan alussa kans aamupahoinvointia.. rv 1-8.. sit helppas ja nyt rv 15 on tullut takas... Et tuo on ihan yksilöllist!
Pahoinvointia esiintyy toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Itselläni todellakin jo ennen, kuin edes tajusin olevani raskaana.
Kuukautiseni alkoivat aina maanantaisin.. Edeltävänä perjantaina oksentelin, eräs kaverini, jonka kanssa meillä alkoi kuukautiset yhtä aikaa, soitti ja kyseli, että millos meillä kuukautiset on kun hänellä on niin paha olo. Tuumasin silloin, että joo siitähän se johtuu, kuukautiset alkavat maanantaina. Hänellä alkoi, minulla ei. Molemmilla samat oireet, joten päättele siitä.
Huomasin olevani raskaana kun sain virtsatientulehsuksen, menin lääkäriin ja lääkäri totesi tulehduksen ja antoi antibiootti kuurin, olo oli kamala...sitten kuuri loppui ja oireet jatkuivat ja menin uudelleen samalle lääkärille ja totesi etei kuuri ole tepsinyt, joten antoi lisää antibioottia...vastaanotolla totesin että kuukautiset pitäisi alkaa ihan pian, lääkäri kehoitti tekemään raskaustestin. Seurasin neuvoja ja testi näytti negatiivista, söin kuurin ja silti huono olo palasi heti kuurin loputtua, tein uuden testin ja niin se näytti positiivista. Järetön pahoinvointi alko siis heti, noin kuukauden päästä se muuttui kunnon oksentamiseksi ja viidennelle kuukaudelle makasin vessan lattialla ja oksensin...nukuinkin suihkun lattialla, oksensin yötä päivää, joskus kolmannella kuukaudella virtsatientulehdus uusi ja menin sairaalan päivystykseen, näytin neuvolakorttiani ja lääkäri määräsi antibiootit ottamatta pissanäytettä. Palasin kotiin ja aloitin kuurin...oksentaminen vaan paheni pisteeseen kunnes mieheni vei minut takaisin päivystykseen ja toinen lääkäri kertoi että minulle oli määrätty antiobiooteja joita ei raskaana ollessa saisi syödä, siinä sitte todettiin myös että painoni oli pudonnut melkein 8 kiloa ja jouduin osastolle tiputukseen. Toiset ovat taas elämänsä kunnossa raskaus aikana...en ole katkera mutta...=)
Ei kaikki ole elämänsä kunnossa, ne vaan yleensä hehkuttaa jotka on ja kärsijät puree hammasta ja kestää ajatellen että tämä on vain tämä yhdeksän kuukautta... tervetuloa joukkoon :)
Totta turiset ja ne jotka hulluna hehkuttaa heillä voi olla jokin pätemisen tarve, pitää olla superäiti jo raskaus aikana...ehkä. Jotku äitit sanoo ettei halua lisää lapsia koska synnytys oli niin kamala...mä voin omalla kohdalla sanoo etten halua toista koska en halua kokea samanlaista 9 kuukautta...vaikka ne sanoo et se voi olla aivan toista toisella kertaa. En ota riskiä, en muista kolmesta kuukaudesta raskaus ajaltani mitään...
Nyt pikku neiti 7kk eikä vois kiltimpää ja ilosempaa tyttöä olla =)
Totta on, että raskaudet todellakin voivat olla erilaisia. Minulla ensimmäinen reilut 12 vuotta sitten oli juuri tuollainen "olen elämäni kunnossa"-raskaus kun ei ollut mitään kipuja eikä tuntemuksia muutamaa aamupahoinvointipäivää lukuunottamatta. Hakkasin saunapuita ja lönkyttelin lenkillä päivittäin loppuun asti ja töissäkin olin vielä kahta viikkoa ennen laskettua aikaa :).
Toinen raskaus vajaata kahta vuotta myöhemmin oli yhtä tuskaa alusta loppuun, pahoinvointia, kipuiluja ynnä muuta, ja nyt on sama juttu, tosin tämä taitaa olla vielä pahempi kuin edellinen.
Onhan tuota ikääkin tietysti tullut lisää, eli vaikuttanee kai asiaan mutta haaveet neljännestä lapsesta heti perään taitavat pikkuhiljaa kuivua kokoon...ainakin nyt tuntuu siltä. Ajatus pienestä tuhisevasta nyytistä kuitenkin saa kestämään tämän kaiken! Toivottavasti synnytys ja kaikki muu olisi sitten helpompaa kun odotus on ollut suoranaista helvettiä!
Meita on kolme, mina ja kaksi sisarusta. Jokaisen raskauden aikana aiti oli laihtunut luurangoksi ja lopulta joutunut sairaalaan tiputukseen. Oksentamista alusta loppuun. Itse olen nyt alkuvaiheessa raskaana, eika viela ole yhtaan mitaan oireita, joten ei vissiin ole perinnollista :)