Sijoitetun lapsen kuolema

Miten toimii sijoittaja. haluaako heti sijoittaa uuden lapsen menehtyneen tilalle?

Yleisellä tasolla on tietysti vaikea vastata, mutta omasta puolestani vastaan että se olisi ihan järkyttävää. Vaikka kuolema olisi tiedossa (esim. niin vakava sairaus) niin kyllähän se olisi raskasta ja pysäyttävää.

Puhumattakaan siitä että sattuisi jokin onnettomuus, jolloin kuolemaan ei voisi edes varautua. Itseasiassa lasten kanssa on aina mahdollista sekin, että vaikka miten huolehtii niin tapahtuisi jokin onnettomuus, esim. lapsi tippuisi portaissa päälleen tms. ja kuolisi jolloin sijaisvanhempi olisi osaltaan vastuullinen, silloin syyllisyys olisi tietysti musertavaa.
Tuskin kenenkään elämä voisi jatkua ennallaan, kyllä kuolemat tai muut vakavat tapahtumat aina koskettavat syvältä.

Uuden lapsen ottaminen riippuu tietysti monesta asiasta. Jos kyseessä on esim. perhekoti, joka saa toimeentulonsa perhehoidosta, niin varmasti joudutaan miettimään uuden lapsen ottamista melko piankin. Tavalliset sijaisperheet varmaan surevat aikansa ja sitten tekevät jokainen miten parhaaksi näkevät, varmasti osa ei enää jatkaisi sijaisperheenä, osa vuosien jälkeen ja osa pikemmin.

Monesti taidetaan sellaista puolen vuoden- vuoden "miettimis" aikaan pitää jos tapahtuu perheessä muutoksia, esim. sijoitus katkeaa (lapsi muuttaa esim. takaisin syntymäperheeseen) tai tulee uusi sijoitus ja varmaan tälläinen tauko hyvä onkin. Osa varmaan tarvitsee enemmän ja osa vähemmän aikaa ja keinoja kun kriisejä tapahtuu.

Meillä asuu sijoitettu nuori ja jos hän kuolisi toimisin samalla tavalla kun jos biologinen lapseni kuolisi. En siis etukäteen mieti että haluaisinko vielä lapsen/sijoitetun lapsen, riippuisi siitä miten kriisin käsittelisin ja tietysti siitä miksi kuolema olisi tapahtunut.

Joo. Todellakin jotkut toimivat toisin. Lisää lapsia, elämä jatkuu heti entisen tahtiin.