Juuri päättyi Aku Louhimiehen ohjaama elokuva Käsky, joka valotti hienolla tavalla miten syvälle pimeyteen valkoinen suomi upposi 1918. Ihmettelen miten sellaisesta rappiosta kehittyi kutakuinkin sovelias yhteiskunta. Joka vuosi Sotkamossakin tammisunnuntaina (valkoisten murha-ajan alun) lasketaan kukkia kirkon vieressä olevalle "vapaussodan sankareiden" muistomerkille. Kuinkahan monta murhaajaa ja mielivaltaista orpojen tekijää paaden alle on kätketty. Mieluummin pöläyttäisin sikalan lietepaskaa joka kevään tullen valuisi jalustalle muistuttaen kesän korvalla alkaneesta silmittömästä vangittujen tappamisesta
Huikea kuvaus Aku Louhimieheltä
Häpeämerkki
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienosta filmistä tehty typerä ja tekotaiteellinen pläjäys. Pätkittyjä oikoteitä käyttäviä kohtauksia ja toisaalta pitkäveteisiä viipyileviä otoksia missä kukaan ei sano sanaakaan, eikä edes taustamusiikkia. Sitten kun joku puhuu, niin puheesta ei saa mitään selvää. Hirveätä sontaa koko esitys.
Ei tosta mun mielestä kyllä tekotaiteellist saa, no, tekemälläkään. Mun silmään kyseessä oli hyvinkin viihteellinen filmi, ja toisaalta myöskin viihdyttävä vakavuudestaan huolimatta.
Ja AP:lle, oikeassa olet: suoranainen ihme on, että Suomesta on kyseiset tapahtumat mielessä pitäen tullut sellainen yhteiskunta kuin se nykyisellään on.
onko tämä se elokuva missä pantiin perseeseen? häh?
Lahtarituomari panetti että oikeamielinen suojeluskuntalainen sai vapautettua naisen, ettei hänen poika jäisi orvoksi
Panivatko suojeluskuntalaiset perseeseen?
kommareita vaan vitutti kun tuli turpaan ja niin tulee jarkossakin, uskokaa jo
Parasta elokuvassa oli Pihlan pilllunkarvat! Ja se kun Aho puksutteli Samulia kakkoseen.
Tähdet ***
Lahtaritko tosiaan panivat perseeseen
Lahtaritpa hyvinkin.
Siis Suojeluskuntalaiset.