Yhä useammalla vanhoillislestadiolaisella on korvikset, mutta ne jakaa vieläkin mielipiteitä uskovaisten keskuudessa. Vuonna 2009 otti minun siskoni korvakorut ja kävi seuroissa edelleen. Osa tervehti häntä edelleen Jumalan terveellä, mutta kaikki, jotka eivät siskoani tunteneet, pitivät häntä epäuskoisena. Korvakorut aiheutti tosi paljon hämmennystä. Joidenkin mielestä siskoani ei voi edes pitää uskovaisena. Sisko sai paljon osakseen kummeksuntaa ja muutama suorasanainen kävi hänelle sanomassa, että olet teoillasi kieltänyt uskon, eikä sinua voi enää Jumalan terveellä tervehtiä. Siskoni kysyi näiltä, miksi sitten venäläiset ja togolaiset ovat uskovaisia, vaikka niilläkin on korviksia? Vastaukseksi hän sai vain, että ku se on niiden kulttuuriin kuuluva asia!! Siis korviksethan eivät koskaan kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin?
Ei, he sanoivat, että suomalaisten uskovaisten kulttuuriin korvakorut eivät ole koskaan kuuluneet.
Kukaan ei osannut vastata kyllin järkevästi, miksi nimenomaan suomalaisten uskovaisten kulttuuriin eivät korvakorut kuuluneet, mutta jossain venäjällä ne ovatkin ihan ok. Jotku sanoivat: jos Jumala olisi tarkoittanut ihmisille korvakorut, hän olisi luonut korviin valmiiksi reiät. Mutta kun sellaiset klipsikorviksetkin ovat kiellettyjä, Jumalahan loi ihmiselle korvalehden... Klipsikorvista ei saa silti laittaa! Selitys oli siis ontuva.
Nyt eletään jo vuotta 2015 ja korvakoruja näkee jo yhä useammilla meikäläisillä. Edelleen ne aiheuttavat jossain määrin hämmennystä, mutta yhä useampi tuntuu jo ne hyväksyvän. Se laittaa ihmiset miettimään, millä se oikea usko oikeasti mitataan. Ei korvakoruttomuus tee ihmisestä yhtään uskovaisempaa. Monet, jotka ulkoisesti täyttävät täysin suomalaisen vanhoillislestadiolaisen uskovaisen tunnusmerkit, muttei usko kuitenkaan henkilökohtaisesti, pidetään lähtökohtaisesti usein uskovaisempana, kuin ihmistä, joka on korvikset ottanut ja usko edelleen tallella. Ei usko riipu korviksista, vaikka korvikset riippuvat korvista. Korvisten aika on tullut ja uskon, että ihan lähivuosina korvakorut yleisesti hyväksytään liikkeessämme!
Ei, he sanoivat, että suomalaisten uskovaisten kulttuuriin korvakorut eivät ole koskaan kuuluneet.
Kukaan ei osannut vastata kyllin järkevästi, miksi nimenomaan suomalaisten uskovaisten kulttuuriin eivät korvakorut kuuluneet, mutta jossain venäjällä ne ovatkin ihan ok. Jotku sanoivat: jos Jumala olisi tarkoittanut ihmisille korvakorut, hän olisi luonut korviin valmiiksi reiät. Mutta kun sellaiset klipsikorviksetkin ovat kiellettyjä, Jumalahan loi ihmiselle korvalehden... Klipsikorvista ei saa silti laittaa! Selitys oli siis ontuva.
Nyt eletään jo vuotta 2015 ja korvakoruja näkee jo yhä useammilla meikäläisillä. Edelleen ne aiheuttavat jossain määrin hämmennystä, mutta yhä useampi tuntuu jo ne hyväksyvän. Se laittaa ihmiset miettimään, millä se oikea usko oikeasti mitataan. Ei korvakoruttomuus tee ihmisestä yhtään uskovaisempaa. Monet, jotka ulkoisesti täyttävät täysin suomalaisen vanhoillislestadiolaisen uskovaisen tunnusmerkit, muttei usko kuitenkaan henkilökohtaisesti, pidetään lähtökohtaisesti usein uskovaisempana, kuin ihmistä, joka on korvikset ottanut ja usko edelleen tallella. Ei usko riipu korviksista, vaikka korvikset riippuvat korvista. Korvisten aika on tullut ja uskon, että ihan lähivuosina korvakorut yleisesti hyväksytään liikkeessämme!
Vastaukset 19
Vanhimmat
No kun ne korvajutut nyt sitten alkaa yleistyä niin silloinko on veeällien ongemat ratkaistu ja ylensä koko uskon asia?
Eipä näy ainakaan täällä meidän etelän siionissa yhdelläkään vakioseurakävijällä! Avaaja valehtelee omaksi huvikseen.
Hengellisissä yhteisöissä on taipumus alkaa pyhittää perinteitä. Puhtaasti inhimilliset tavat ja käytännöt muuttuvat ajan mittaan jjotenkin pyhiksi, rituaalinomaisiksi tavoiksi joiden ”kuuluu olla” aina samanlaisia. Pienikin muutos koetaan uhkana, ei niinkään Jumalalle vaan omalle identiteetille.
Tällöin ei ole kaukana se että yhteisö ja sen tavat ja tottumukset ovatkin se jumala, jonka muuttumattomuutta palvotaan ja varjellaan.
Sama ilmiö on taustalla, kun väitetään pokkana, että Kok. ja Keskusta ovat ainoat "Jumalan hyväksymät" puolueet Suomessa. Ja samaisen Kok. edustajista 2/3 esim. kannatti homoliittoja. KD-edustajista ei kukaan ja PS-edustajista "peräti" 1/38. Siis viime marraskuun äänestys. On kiistattomasti dokumentoitu, että KD (SKL) / SMP (PS) -tukijoita on heitetty saatanalle. Eihän oikeasti Raamatusta voi hakea mikä suomalainen eduskuntapuolue on sopiva uskovaiselle. Vai onko SRK-uskoisilla oma käännös-väännös niinkuin jehovan todistajilla.
Kristillisdemokraatit on ainoa kristitylle sopiva puolue .
Keskusta tai kokoomus on uskovaiselle sopiva puolue, muut vievät helvettiin, tämä on tosi
Tietyillä säännöillä pyritään hallitsemaan vl laumaa. Tämä ei ole uskon perimmäinen ja alkuperäinen tarkoitus. Mitähän Jeesus sanoisi nykymeiningistä?
Samaa mieltä! :D
Kumpakohan saastuttaa enemmän: korvakorut vai tupakka?
En menis ottamaan korvakoruja. Korvakorujen reijät korvissa ovat todella rumat.
Tiedänpä yhden seurapuhujan, jolla on sukuelinkoru.
Ja minä tiedän yhden puhujan jolla on klitoriskoru.
on oikein hyvä asia, koska klitoris koruineen ei useinkaan ole näkyvissä. Niinpä me JUmalan lapset voimme vain arvuutella ja pohtia, kenellä naisista on klitoriskoru ja keneltä se ehkä vielä puuttuu.
Tästähän voisi oikeastaan pitää seurakuntapäivillä alustuksenkin. Jos ei nyt aivan klitoriksesta eikä siitä korustakaan niin siitä, onko meille JUmalan lapsille sopivaa silmät kiiluen vilkuilla naisten ja tyttöjen haaroja ja arvuutella, mitenkähän oikein on tämän klitoriskoruasian laita.
Olen sitä mieltä, että juuri tuollaiset "turhat" tapanormit, kuten korvakoruttomuus, aiheuttavat ahdistusta. Ne ovat myös vaarallisia, koska ne johtavat huomion oikeista asioista tapoihin ja tottumuksiin, jolloin eksytään fariseusten tielle.
Mielestäni ei oikeastaan ole eroa siinä, ripustaako korun kaulaan, korvaan, ranteeseen vai sormeen. On meillä uskovaisilla tärkeämpiäkin asioita huolehdittavana:)
Minun siskolla VL-on kevyt meikki (tosi kevyt) ja kulmakarvat on nyppiny tosi tarkasti. Omasta mielestään on VL-uskovainen jumalan lapsi. Itse näen, että on samalla tavalla kuin minäkin rakastunut "maailmaan" ja en ole VL-ihminen. ;) Näin se menee. Riippuu keneltä kysyy..
Lestadiolaisuudessa ei ole kysymys uskosta vaan toisten kyttäämisestä ja jatkuvasti elämisestä siten kuin muutkin. Esimerkki tästä on se että vanhempani ovat lestadiolaisia mutta he ovat hankkineet television. He ovat kuin minä nuorena kun piilotin telkkaria kun joku sisar tuli kylään kun en uskaltanu erota koska se oli vanhempieni toimesta tehty sellaiseksi että he sanoivat et tässähän menee elämänhalut kun sä haluat luopua uskosta. eipä sitä nuorena sitten uskaltanut..mut joo sitä samaa he tekevät nyt kun tulee sukulaisia kylään niin telkkari piiloon.
Aloitusteksti kertoo juuri sen ahdistuksen mikä monella ihmisellä on kun ei saa elää elämää oman mielen mukaan vaikka olisikin lesta ja haluisi värjätä tukan. Tuollalailla minäkin aina yritin kysyä että miksi jokin on kiellettyä eikä siihen mitään loogista vastausta saanut. Näin on päätetty uskovaisten kesken ettei tehdä..siitähän se ahdistus ja nurkkaanajettu olo tuli ja lopulta elämäni meni siihen että oikein kiusallani tein kaikkea "kiellettyä" ja mä koin niistä vapauden tunteen. Ei ne mua pahoille teille vienyt vaan elämästä nauttimiseen.
Minullakin telkkari mutta se kaapissa jos jotain tuttavia tulee kylään (lue vl-uskovaisia) Siis elän päin vastoin kun opetetaan. EN kestä sitä piinaa jota tulis päälleni jos sanon tuttaville että minulla on omat elämäntavat. Elämäntavoillahan tässä uskossa pitää olla. Niitä seurataan!
Olisi se somaa jos Olavi veljellä tai Aarno veljellä olisi korva-...tai nokkarengas.
Minä oon mielestäni kunnon uskovainen ja tiedän mikä on väärin, koska väärin tehdessä vaan tuntuu tosi pahalta. En voisi kuvitellakkaan ottavani korvakoruja.. mutta esimerkiksi "hyvien" tv-ohjelmien katsominen ei tunnu pahalta. Mun mielestä tärkeintä on sydämen usko! Sillä ei ole niin väliä tekeekö jotain mitä uskovaiset ei yleensä tee.. jossain se raja vaan menee.. eikä sitä rajaa voi esim SRK:n johtokunta määrittää. Siksi on oikeestaan ihan turha puhua uskovaisten "säännöistä". Ja minä en ainakaan katsoisi pahalla, jos seuroihin tulisi joku, jolla on korvakorut :)