Exä hyvänä ystävänä!?

Kyl eksän kans voi olla oikeen hyvii ystävii mut uudet tyttöystävät ei aina hyväksy sitä. Sillo joutuu valitsee tyttöystävän ja eksän ystävyyden välillä. Pari juttuu itel menny poikki ku pidän ystävistä kiinni tosi tiukasti enkä oo valmis neuvottelee siitä. Siis itellä ystävii ei oo koskaa liikaa. Eksäs on joutunu valitsee ja valinnu tyttöystävänsä ja sun o vaa sopeuduttava siihe

Jospa hän vaan ei enää ole kiinnostunut jatkamaan edes ystävyyttä kanssasi, vaikka hyvissä väleissä erosittekin? Jospa hän kokee että ystävyytenne tukahduttaa hänet jollain tavalla?

Itselläni on tällainen ex, jonka läheisyys lamaannutti minut. Keskustelumme olivat mukavia eik ähän mitenkään pyrkinyt manipuloimaan minua, mutta aina jälkeenpäin minua alkoi ahdistaa hänen tapansa tuoda asioita ilmi. Siis vaikka hän yritti auttaa, hänen auttamisensa tuntui tukahduttavan omat tuntemukseni. Tunsin joka kerta, että olen tekemässä vääriä ratkaisuja elämässäni, vaikka sisäinen minäni halusi tehdä ne ratkaisut. Se vaikutti myös miessuhteisiin. Onnistuin vähitellen uittamaan hänet taka-alalle. Emme ole juuri jutelleet pariin vuoteen kuin ohimennen jostain arkipäiväisestä, eikä hän sitä ole onneksi ihmetellyt.

Eksän, varsinkin noin kauan aikaa sitten eksäytyneen eksän kanssa voi mainiosti olla ystävä. Oma eksäni kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja läheisimpiin ystäviini, eivätkä nykyiset kumppanimme rajoita ystävyyttämme, koska he ovat itsetunnon omaavia sivistyneitä ihmisiä, ja myös siksi, ettei siihen ole mitään aihetta.

Useissa muissa tapauksissa on kuitenkin toisin. Etenkin naisille toinen naispuolinen henkilö tuntuu jostakin syystä olevan aina potentiaalinen vihollinen. Ja jos tämä naishenkilö on vielä joskus ollut jossakin intiimissä suhteessa heidän nykyiseen poikaystäväänsä, niin tällaisen ihmisen ei yksinkertaisesti pitäisi olla olemassa, saatika minkäänlaisen positiivisen huomion kohteena. Miehen pitäisi ennemminkin olla syvästi pahoillaan, että on aiemminkin seurustellut, anoa anteeksiantoa ja kirota kaikki naiset, joita on aiemmin tapaillut. Tämä saattaa lepyttää uuden tyttöystävän pieneksi hetkeksi.

Riippuu tietysti teidän ystävyytenne syvyydestä. Minulla on samanlainen tilanne. Paras kaveri on X monen vuoden takaa ja hänellä on ollut muutamia suhteita sen jälkeen. Me sovimme, että kukaan ei tule ystävyytemme väliin ja se lupaus on pitänyt, vaikka aina ei ole helppoa ollutkaan. Uudet suhteet tietävät ystävyydestämme.
Selvästi tämä kaveri on pistänyt suhteensa teidän ystävyytenne edelle ja ei sellaisesta voi ihmistä tietenkään syyttää

Olet oikeassa että hyviä ystäviä on vähän. Niistä kannattaa pitää kiinni eikä antaa mustasukkaisuuden ja itsetunto-ongelmien olla elämän välissä.

Itselläni on takana seitsemän vuoden suhde joka katkesi muutamia vuosia sitten. Ex- mies on erittäin hyvä ystävä. Mielestäni on hullua että ihminen jonka kanssa olet elänyt hyvää yhteiseloa, joka on päättynyt kohtuusovinnollisesti pitäisi unohtaa heti kun tutustuu muihin ihmisiin. Sitä kuitenkin oppii tuntemaan toisen ja luottamaan eri
aikalailla. Miksi sellainen pitäisi hukata?

Se mikä joskus oli romanttista rakkautta voi elämän aikana hyvinkin muuttua syväksi välittämiseksi joka ei kuitenkaan ole uhka "uudelle" parisuhteelle. Silti se ei aina mene näin... olen huomannut että nykyään tuntuu olevan yleisempää varsinkin juuri naisten parissa kieltää exien olemassaolo. Tämä on minusta lähinnä todellisuuden ja toisen (ja oman) normaalin elämän kieltämistä.

Jos joku sinua aidosti rakastaa ei painosta sinua valitsemaan sinun ja ystävän välillä. Tiettysti tilanteita on erilaisia, yksilöitähän tässä ollaan. Joskus ero on niin kipeä että ystävyys haalistuu ajan kanssa. Vaikeita voi olla tilanteet jossa molemmat eivät ole edenneet suhteisiin.

Tottakai pitää ymmärtää "uusia" seurustelukumppaneita. Alkuvaihe on aina hankala, kun tervekin itsetunto tuo peliin epävarmuutta. Silti itse näen asian niin että jos terveistä ihmisistä on kyse niin juttelemalla ja tutustumalla puolin ja toisin asiat selviää ja pelot hälvenee.

Jotenkin tuntuu että jos ystävyydellä olisi nykyään vähän suurempi arvo kuin palavalla omistushalulla, voisi seurustelu olla antoisampaa. Ja kestävämpää.

Kyllä exän kanssa ystävyys voi toimiakin. Ja minun mielestäni virheen tekee se, joka vaatii toista lopettamaan yhteydenpidon exänsä kanssa, jos kyseessä ei tosiaan ole muu kuin ystävyys. Itse olen hyvä kaveri eräänkin entiseni kanssa (juttelemme Messengerissä tälläkin hetkellä) mutta vielä mukavampaa on se, että hänen nyk. kihlatustaan ja minusta on myös tullut todella hyvät ystävät.

Kapuloita rattaisiin yrittää lyödä nykyiseni, joka ei millään jaksa kuunnella kun vakuutan, ettei minun ja exäni välillä ole enää mitään säpinää. En tiedä, kuinka pitkään tuollaista tarvitsee sulattaa. Eihän hän selvästikään pidä minua luottamuksensa arvoisena.

Kyllä exän kanssa voi olla vain (?) ystävä, ja hyvä jos se onnistuu. Joku sanoi tällä palstalla osuvasti kerran suunnilleen, että mihinkäs se ystävyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet suhteen jälkeen katoaisivat, vaikka romanttiset tunteet kuihtuisivatkin kahden ihmisen väliltä. Minusta ainakin tuo on erittäin hyvä oivallus.

Toivottavasti sinunkin exäsi nykyinen vähän kasvaa ja ymmärtää, ettei toinen voi päättää kumppaninsa ystäväpiiristä ja saatte kadotetun kontaktin takaisin.

Hyvää jatkoa!

Kyllä voi, mutta edellytyksenä on täydellinen luottamus. Ja se, että molemmat osapuolet (siis ex-pari) ovat täysin samaa mieltä siitä, että kyse on vain ystävyydestä. Itselläni huonoja kokemuksia, kun ensin poikaystäväni väitti sitä vain ystävyydeksi ja suhteemme heikompana hetkenä kävikin ilmi jotain aivan muuta.. Tästä syystä olen nykyisin hyvin varpaillani uudessa suhteessa, jossa on exiä ystävinä, ennen kuin voin luottaa toiseen täydellisesti.