sopiiko jos en enään kirjoittele tänne palstalle tän jälkeen, jos nyt vaan suostuisimme avaamaan suumme kun ollaan kasvokkain.
Ajattelin vain ettei tuo kommunikointi muuten suju.
Ajattelin vain ettei tuo kommunikointi muuten suju.
Ihan pieni kysymys
vain_tähän_yöhön
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta kun sinun pitäisi vain avata se suusi ensin, ei minusta siihen ole, ei enää
Jos tämä olisi minulle, sanoisin, että ei tämä juttu sujunut. Uskon, että silläkin on tarkoituksensa. Jos ajatellaan, että kipuunkin turtuu, niin miksi ei tunnekin voi turtua. Tässä sinänsä on eroa, kipu ei lakkaa, mutta siihen turtuu, mutta kun tunne turtuu, niin se tavallaan lakkaa olemasta. En tiedä ymmärrättekö, mitä tarkoitan. Näin sinua kaukaa - en jaksanut enää edes tuntea:( Draamallakin on kaarensa/huippunsa, jonka jälkeen tunne, se jännitys alkaa laskemaan, niinhän tässä sitten kävi. Ei siihen edes itse voi enää vaikuttaa. Sisäinen sielun elämä menee omia menojaan, ja sitä ikään kuin vain "seuraa" sivusta, ja toteaa, ett "okei, näin tämä sitten meni". Haikeaa, mutta jotenkin "tyytyy" kohtaloonsa. nyt uskon, jos näkisin sinua tai törmäisin sinuun, voisin ihan normisti jutellakin, koska ei jaksa enää tuntea. Jotenkin aika ajoi ohi. Varmasti siihen vaikuttaa myös se, mitä kaikkea muuta elämässä tapahtuu, mutta niinhän se yleensäkin menee, että elämä on kokonaisuus, ei elämää voi irrottaa eri osiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Fiilikset kuitenkin säilyneet positiivisena, ei ole jäänyt katkeruutta tai kiukkua
Perfect. Vällillä nousee ja pysyy korkealla. Toisinaan kova taantumus ja kuolio. Mitä tästä sitten jää? Kaiketi hiljaa palaa täysin sieluin omaan arkeen. Onton kohdan kyllä teki tämä jupakka.
Odotuksia odotuksien perään, pettymyksiä pettymisten jälkeen. Kuolio tästä jää, joten elämä muuttuu lopullisesti, entiseen ei ole paluuta, mutta arjen on jatkuttava.
Hyvä näin sovitaan!
Se ei kyllä oikein sovi.
Pettyisin jos ei yhteyttä mitenkään muodostuisi.
Hyvin osaat kuvailla ajatuksiasi aloittaja. Mutta miksihän mulle jää kuva, että oot ihan luovuttanut? Siis et saa itsestä irti rakkauden kaipuuta. Ikinä. Se on vaan niin. Mieti syitä, miksi et jaksa yrittää. Olet väsynyt? Petetty, liikaa loukattu? Liian paljon asioita selvittämättä menneessä? Siinä voisi olla ratkaisun avaimia, ehkä. Tuli vaan mieleen tällaisia, kun luin aloituksesi.
Mä mietin, mä mietin..pienet on kysymykset, suuret on vastaukset. Mitä suurta nyt tähän..mitä tähän sanoa..mitä panoa, voiko mitään sanoa. Noh ei! Voi, voi ja oi, eihän mitään täällä näy, jos joskus täällä käy. Sanon nyt kuitenkin sen, taitoo on..tai ei..mä sanon kuitenkin hei. Ei, ei taitoo löydy ei. Hyvä ettei oo, menisi kuitenkin jorpakkoon.
Mitä mä taidoilla noilla, leipäni voitelen voilla. Mä mietin ja mietin..
Lisään tähän vähän, en aloittaja tähän..ettei kukaan kuule, täältäpäin ei tuule :)
Tässä tää nyt taas oli. Mun piti kommentoida kysymystä sosiaalisista taidoista ja tännehän tää meni. Sorti nyt ...tehkää mitä tykkäätte :) vastaan nyt näin tähän.
Sopii mulle, meninkin jo ihan sekaisin näistä. Tuolla kiertelen kartanoa pari kertaa päivässä, jos sattuisit kentän puolelle, mihin saattaisin kämppikseni taluttaa.
Voisin jotain vastatakin, jos kertoisit, että milloin ollaan kasvokkain. Toisin sanoen ei huvita vastata kelle tahansa yökyöpelille.