Päätoimittajan kommentti: SDP olisi riski hallituksessa
Politiikka ja Talous28.4.2015, 09:36 Tekstin koko: A A A
Vaalit voittaneen keskustan sisällä käydään vilkasta keskustelua siitä, kumpi olisi parempi hallituskumppani: kokoomus vai SDP.
Perussuomalaiset on selvä tapaus: puolue halutaan ja se haluaa mukaan.
SDP:tä tukee keskustan punamultasiipi, joka on vahva puolue-eliitissä, puoluevaltuuskunnassa ja piirien johtotehtävissä. He uskovat, että SDP:n kanssa saadaan aikaan pehmeämpää politiikkaa. Lisäksi arvioidaan, että punamullan jälkeen keskusta voi menestyä vaaleissa.
Jotkut haluavat SDP:n mukaan sen takia, että silloin oppositio siirtyy keskustan vasemmalta laidalta SDP:n vasemmalle laidalle.
Näin punamullassa epäilemättä kävisi; tosin oppositio syntyisi paitsi SDP:n vasemmalle laidalle myös sisälle, sillä puolueen vasemmistosiipi vahvistui vaaleissa eikä siitä ole helpolla tukemaan hallituksen yrityksiä auttavaa kilpailukykypolitiikkaa.
Kokoomus taas tukee kilpailukykypolitiikkaa, vaikka olisi oppositiossa.
Kokoomusta kammoksutaan tunnepohjalta – se on onnistunut ärsyttämään monia keskustalaisia – ja siksi, että keskusta on tavannut hävitä vaalit, kun kokoomus on ollut kumppani.
Lisäksi joitakin hirvittää kokoomuksen oikeistosiiven vahvistuminen.
Porvariyhteistyöllä on tukijansakin. He uskovat, että nykytilanteessa kokoomuksen kanssa voi syntyä sellainen talouspolitiikka, joka oikeasti vahvistaa Suomen kilpailukykyä.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sai kuitenkin monen epäilemään, onko SDP:stä hallitukseen.
Rinne oli vaalien jälkeen EU:n valtiovarainministerikokouksessa. Hän tilitti maanantaina tuskallisen näköisenä Slovakian kollegalleen, miten Jutta Urpilainen on aloittanut kampanjan palatakseen SDP:n johtoon.
Keskustelu tallentui nauhalle, ja Yle esitti sen tiistaina.
Rinteen arvio oli uutinen monelle – todennäköisesti myös Urpilaiselle, jonka yritys palata puheenjohtajaksi ei vaikuta ilmeiseltä.
Rinteen tilitys selittää, miksi hän ei halunnut Urpilaista eduskuntaryhmän johtoon, vaan kampesi tehtävään varapuheenjohtaja Antti Lindtmanin.
Rinteen tuskaisa tilitys kertoo paljon SDP:n sisäisestä tilasta.
Se osoittaa, että puheenjohtaja on epävarma asemastaan, ja joutuu kyynärpäät korkealla kaatamaan Urpilaista ja ajamaan asemiin omia luotettujaan. Puheenjohtaja näyttää näkevän mörköjä varjoissakin.
Se kertoo, että puolueen sisäinen luottamus – myös johdon itseluottamus – on heikko. Kun näin on, puolueen on vaikea olla muiden luottama.
Se vahvistaa epäilyt SDP:n sisäisistä linjariidoista. Sisäisesti riitelevä puolue on riskialtis hallituskumppani; kun tulee tiukka paikka, johdon asema on heikko, irtopisteet kiinnostavat ja rivit repeävät.
MIKAEL PENTIKÄINEN
Politiikka ja Talous28.4.2015, 09:36 Tekstin koko: A A A
Vaalit voittaneen keskustan sisällä käydään vilkasta keskustelua siitä, kumpi olisi parempi hallituskumppani: kokoomus vai SDP.
Perussuomalaiset on selvä tapaus: puolue halutaan ja se haluaa mukaan.
SDP:tä tukee keskustan punamultasiipi, joka on vahva puolue-eliitissä, puoluevaltuuskunnassa ja piirien johtotehtävissä. He uskovat, että SDP:n kanssa saadaan aikaan pehmeämpää politiikkaa. Lisäksi arvioidaan, että punamullan jälkeen keskusta voi menestyä vaaleissa.
Jotkut haluavat SDP:n mukaan sen takia, että silloin oppositio siirtyy keskustan vasemmalta laidalta SDP:n vasemmalle laidalle.
Näin punamullassa epäilemättä kävisi; tosin oppositio syntyisi paitsi SDP:n vasemmalle laidalle myös sisälle, sillä puolueen vasemmistosiipi vahvistui vaaleissa eikä siitä ole helpolla tukemaan hallituksen yrityksiä auttavaa kilpailukykypolitiikkaa.
Kokoomus taas tukee kilpailukykypolitiikkaa, vaikka olisi oppositiossa.
Kokoomusta kammoksutaan tunnepohjalta – se on onnistunut ärsyttämään monia keskustalaisia – ja siksi, että keskusta on tavannut hävitä vaalit, kun kokoomus on ollut kumppani.
Lisäksi joitakin hirvittää kokoomuksen oikeistosiiven vahvistuminen.
Porvariyhteistyöllä on tukijansakin. He uskovat, että nykytilanteessa kokoomuksen kanssa voi syntyä sellainen talouspolitiikka, joka oikeasti vahvistaa Suomen kilpailukykyä.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sai kuitenkin monen epäilemään, onko SDP:stä hallitukseen.
Rinne oli vaalien jälkeen EU:n valtiovarainministerikokouksessa. Hän tilitti maanantaina tuskallisen näköisenä Slovakian kollegalleen, miten Jutta Urpilainen on aloittanut kampanjan palatakseen SDP:n johtoon.
Keskustelu tallentui nauhalle, ja Yle esitti sen tiistaina.
Rinteen arvio oli uutinen monelle – todennäköisesti myös Urpilaiselle, jonka yritys palata puheenjohtajaksi ei vaikuta ilmeiseltä.
Rinteen tilitys selittää, miksi hän ei halunnut Urpilaista eduskuntaryhmän johtoon, vaan kampesi tehtävään varapuheenjohtaja Antti Lindtmanin.
Rinteen tuskaisa tilitys kertoo paljon SDP:n sisäisestä tilasta.
Se osoittaa, että puheenjohtaja on epävarma asemastaan, ja joutuu kyynärpäät korkealla kaatamaan Urpilaista ja ajamaan asemiin omia luotettujaan. Puheenjohtaja näyttää näkevän mörköjä varjoissakin.
Se kertoo, että puolueen sisäinen luottamus – myös johdon itseluottamus – on heikko. Kun näin on, puolueen on vaikea olla muiden luottama.
Se vahvistaa epäilyt SDP:n sisäisistä linjariidoista. Sisäisesti riitelevä puolue on riskialtis hallituskumppani; kun tulee tiukka paikka, johdon asema on heikko, irtopisteet kiinnostavat ja rivit repeävät.
MIKAEL PENTIKÄINEN
Vastaukset 6
Vanhimmat
mikael luettelee kaikkien tuntemia uutisten toistoja ja tekee niistä "johtopäätöksinä" ympäripyöreitä mitäänsanomattomia sutkauksia
Itse ymmärsin, että Mikael kannattaa mieluummin kokoomusta kuin Sdp:tä kolmanneksi pyöräksi hallitukseen.
Onko Elina Pentikäinen hänen vaimo? Kuka on Juha, veli, vai serkku?
Entä Antti Pentikäinen?
Minusta poliittisilla puolueilla ja vanhoillislestadiolaisuudella ei ole paljon muuta yhteistä kuin se, että molemmat toimivat muodollisesti yhdistyksinä. Mikael on esikoisena isänsä vanavedessä hurahtanut jo nuorena niin tiivisti politiikan puolelle, että elävä kristillisyys on jäänyt pikemmin oman urakehityksen astinlaudaksi. No, onhan se hyvä, jos suhteet on kunnossa vallankäyttäjien verkostoihin kuuluvien kanssa. Silloin kuitenkin jollain omaa hengellistä taustaa kauempana olevalla saatta olla vähemmän omakohtaisia sidoksia kristillisyyteen ja varsinkin jotain kielteisiä tunteita, jotka voivat nousta edustajan lähipiiristä tai sukulaisilta. Inkeriläiseltä taustalta on aiemminkin noussut huomattavaa pyrkimystä suurvallan johtotehtäviin komentelemaan itsenäisyyshaluista Suomen kansaa. Raha taisi nuorelle miehelle siinäkin olla yksi päämotiivi, kun hän hairahtui väärille teille meidän kannaltamme.
Tietysti Pentikäisille mieluista on Kok. ja Kesk. yhteistyö. Ja ikäänkuin toiveuni muillekin vanhoillisille. Hallituksessa olisivat samanaikaisesti molemmat "Jumalan hyväksymät" puolueet. VL unelma saattaa jälleen toteutua. Siitä on kiittäminen A. Rinnettä. VL piireissä tosin ei tykätä olla hallituksessa PS. kanssa. Onhan VL piireissä heitetty saatanalle SMP-vikaisia.
Etkö eläkeläinen yölläkään pääse irti traumastasi. Lääkkeet saat kun käyt vaan lääkärissä.
Helppoa.
PS: Juha P oli kyllä punamultapoikia