Kävin tänään psykiatrilla

Erikoista jos tuossa ajassa tekee tuollaisen päätelmän.

Kerrankin asiaa. Pidit siis sen pikkuasian salaisuutena oman mielenterveytesi vuoksi. Pian sitä ei tiedä kukaan.... (paitsi kaikki).

Itseäni ärsytti psykiatrilla kun tämä varasi aina uuden ajan vaikka mitään edistystä ei tapahtunutkaan. Samaa paskaa jankattiin puoli vuotta ja nyt ahistaa entistä enemmän :D

Psykiatriassa se menee niin, että jos haluut hoitoo, et saa sitä, ja jos et haluu, joudut väkisin "hoitoon."

Pääsitkö psykiatrin puheille jonkun lääkärin lähetteestä vai vaatimalla aikaa sinne?

Ratkaisu ei nyt löydy lenkkipolulta. Tai siis minä olen järjen jättiläinen, eli sitä on kiva kävellä ja vetää happea päähän, ei etsiä seurusteluseuraa. Siellä lenkkipolun varrella nyt joskus kävelee ihmisiä, miehiä ja naisia joka ei osaa avata autotallin ovea (puhumattakaan, että osaisi ajaa autolla).. Aluksi siis se oikea ovi auki sitten se vasen aukeaa. Se vainoaminen nyt riepoo. Ei siis, että jos johonkin lähden, niin ei se tarkoita että etsisi jotain. Siis ihmiset ei osaa viihtyä yökerhoissa, huoltoasemilla jne.. TSe asia löytyy kaikilta. Osaa vain ottaa asiat sillee, eli kirjoittaa työpaikkailmoitukseen, että etsii isinööripaperilukutaitoista pakkaajaa, eikä pelkkää pakkaajaa. Pakkaajia saattaa hakea paikkaa 100, mutta ei niistä kukaan mitään papereita osaa lukea. Se et nyt mee jne.. Miksi lähtisin jonnekkin minne en halua lähteä? Antaa ihmisen sillee olla rauhassa. Tää nyt on kiva paikka purkaa sydäntä, ei juoruta. Se, että asiat on anonyymejä ja silti ne siitä valikoidusti lähtee johonkin, niin eikös se jo vainoomista ole? Loppujenlopuksi siis minä sairaistuin teistä.

Psykiatreja voi vähän yrittää valita sen mukaan mitä muuta tietoa heistä löytyy kuin tuo "psykiatrian erikoislääkäri". Joillakin on omat nettisivut. Niiltä voi saada tuntumaa, miten juuri tämä psykiatri ajattelee ja kuinka nopeasti hän esimerkiksi luulee näkevänsä toisesta sen "vaivaako jokin" tai ei.

Myös julkisessa terveydenhoidossa potilaalla on oikeus valita lääkärinsä. Jos psykiatreja ei ole kuin yksi, niin valintahan on tietenkin vain muodollinen oikeus. Itse en koskaan menisi esimerkiksi ratkaisukeskeiselle tai kognitiivisesti orientoituneelle psykiatrille. Juuri heillä on tapana "panna asiat kerralla kuntoon", kehottaa vain positiiviseen asenteeseen ja murheiden unohtamiseen. Ikään kuin asiakas olisi tyhmä, jolle täytyy tällaista ohjeistaa.

Ei pahalla, mutta naurattaa.
Jotenkin koomisen hauska tilanne.
Sanoiko " kiitos-näkemiin" ?

Minuakin kiinnostaisi tietää millaisen keskustelun aloittaja kävit 10 minsassa psykiatrin kanssa? Mihin asiaan olit apua hakemassa?