Vaikka voisin aika varmasti tuntea olevani jokseenkin onneton eräistä tietyistä syistä liittyen eräisiin asioihin (joita en tänne(kään) paljasta) niin voihan sitä kuitenkin olla ja elää yhdessä niinkuin toinen ei huomaisi mitään pitäen visusti sisällä ja vaikka eläisi lopunelämää yhdessä niin silti se vaan on syvällä jossain eikä edes kuolivuoteellakaan vaikka se painaisi tosi kovasti. Tyytyisin yrittäisin tottua ja taistella sen asian kanssa omassa hiljaisuudessa toisen huomaamatta mitään erityistä koska ne ovat vain sisälläni- se tieto ja ajatus on vain ja pysyy.
-Silti myöntyisin elämään yhdessä jos olisi jonkinlainen yhteinen tunne joskus- koska tunne on-
-Silti myöntyisin elämään yhdessä jos olisi jonkinlainen yhteinen tunne joskus- koska tunne on-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tykkään susta kovasti. Silti en usko tohon, mistä puhut. Mutta auttaa voin sua tietenkin ja
teen sen mielelläni. Mä olen rakennettu tällä tavalla.
Kaipaan sua.
mutta muistisairaiden sukulaisten kanssa tekemisissä olleena, dementia-vaiheessa saatata alkaa vaikka hokea hänen nimeään... pelkään sitä vähän itsekin, omalta osaltani ;)