Kyllä on maailman kirjat sekaisin, kun tuollaisesta saa tuomion. Vitsasta ei edes tullut jälkeä. Onneksi ei vielä silloin, kun minun lapseni olivat pieniä, ollut tuollaista lakia. Muutaman kerran jouduin pikkuisen näpsäyttelemään kun eivät sitten millään totelleet. Näillä lain laatijoilla ei varmaankaan ole lapsia, kun eivät osaa erottaa kurin pitoa väkivallasta. Ihan eri asia näpäyttää vitsalla kuin hakata lapsi henkihieveriin. Eipä totisesti ole ihme, että lapset nykyisin ovat tuollaisia kuin ovat. Aika paljon riippuu lapsen luonteestakin, jotkut tottelevat kun sanotaan. Toisiin taas ei tehoa mikään. Vanhemmat väsyvät kun millän ei saa kuria, joten antavat sitten vain olla.
Minun lapseni pienestä näpäyksestä ottivat opikseen. Eihän sitä montaa kertaa heidän lapsuudessa tarvinnut vitsaa antaa. Yksi tapaus on jäänyt mieleen. Yksi pojistani, silloin 5 vuotias, lähti naapurin samanikäisen pojan kanssa etemmäksi kuin saikaan. Etsimme melkein koko päivän. Siihen aikaan ihmiset eivät pitäneet auton ovia lukittuina, ainakaan pihassa. Pojat olivat menneet jonkun autoon piiloon. Kuljimme ohi monta kertaa. Sitä en enää muista löysimmekö heidät jostain vai ilmestyikö ihan vain pihaan. Silloin annoin pyllylle vitsaa. Ei lähtenyt toista kertaa etemmäksi. Se oli kauheaa kun etsittiin, eikä mistään löytynyt.
Minun lapseni pienestä näpäyksestä ottivat opikseen. Eihän sitä montaa kertaa heidän lapsuudessa tarvinnut vitsaa antaa. Yksi tapaus on jäänyt mieleen. Yksi pojistani, silloin 5 vuotias, lähti naapurin samanikäisen pojan kanssa etemmäksi kuin saikaan. Etsimme melkein koko päivän. Siihen aikaan ihmiset eivät pitäneet auton ovia lukittuina, ainakaan pihassa. Pojat olivat menneet jonkun autoon piiloon. Kuljimme ohi monta kertaa. Sitä en enää muista löysimmekö heidät jostain vai ilmestyikö ihan vain pihaan. Silloin annoin pyllylle vitsaa. Ei lähtenyt toista kertaa etemmäksi. Se oli kauheaa kun etsittiin, eikä mistään löytynyt.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lasten kasvattaminen on taitolaji, eikä voimalaji. Siinä voi vaik huvikseen kasvattaa itseään samalla!
Minusta on äärettömän ala-arvoista käyttää henkistä tai ruumillista ylivoimaansa, oli sitten kyse ketä tahansa.
Sitäpaitsi, mieti. Saako sua pyytää laskemaan housujas ja näpäyttää vitsalla pyllylle kun teet jotain väärin? Ja tietty sun pitää saada se rangaistus pienemmästä rikkeestä, koska olet jo aikuinen ja sun pitää tietää paremmin.
hooämmpeeäffä
Kattelin uutisia kun ameriikkalainen äiti haki poikansa pois mielenosoituksesta.
Siin tuli korvamakiaa ja korvapuusteja, mitä luulet olisko poika poistunut kotiin kauniisti tunteisiin vetoamalla tai järkipuheella.
En koskaan käyttäny voimaa lapsiini mut silti ajattelen et joskus voimankäyttö on paikallaan.
Oisko äidin epätoivo purkautunut pojan niskaan.
Meillä ennakoidaan paljon, puhumme keskenämme mitä saattaa käydä jos tekee mitäkin. Lapsetkin tottuvat siihen elämäntyyliin, eikä ne vastusta keskusteluja kun tietävät että heidän parhaakseen se on ja että heitäkin kuunnellaan.
Jotkut asiat on sellaisia että turpiin tuli joka tapauksessa, kotoa tai elämältä. Luulen että kantapään kautta opitut asiat pysyy paremmin muistissa kuin päähän muksitut asiat.
Ehkä se on kiinni siitä millaisena näkee vanhemman roolin. Mulle on tärkeintä että näytän lapsille tiet ja mahdollisuudet, ja autan taas ylös kun kaatuu. Parsin housut ja laastaroin polvet ja taas mennään. Kuin että koko ajan pitäisin fillarista kiinni ja ohjaisin. Eihän se helppoa ole katsella vierestä lastensa toilailuja. Kun tässä talven aikana lähetin lastani ekalle treffeille olin pahoinvoiva koko päivä. Vatsaan koski ja oksetti. Mutta pakkohan se on vaan antaa mennä, jos ne niin haluaa.
Jäi minulta mainitsematta, että olin yksinhuoltaja.Lasten isä lähti kun nuorin lapsi oli kastettu, tosin oli jo toisen naisen kanssakin lapsi valmiina.Siinä on vähän eri tilanne kuin jos lapsella on molemmat vanhemmat. Tosin itsestäni tiedän, että jos äiti kielsi, isä antoi luvan. Ei sekään oikein lasta kasvata. Minusta kuitenkin tuli ihan kunnollinen. Ja ei minun lapsillani ollut siinä suhteessa ongelmaa, vain minua oli toteltava. Kunnollisia heistäkin tuli, hyvät ammatit ja ainakin jokaisella tällä hetkellä on työpaikka. Kaikki tietokonealalla. Eikä yksikään jälkeenpäin ole pahalla muistellut pientä koivuniemen herraa. Sain itsekin yhden kerran piiskaa. Olin keskikoulussa, enkä viitsinyt läksyjä tehdä. Äiti varoitteli, että piiskaa tulee, jos jäät luokalle. No minähän jäin sitten luokalle. Kun tulin kevätjuhlasta ja näytin todistusta, sain samalla vähän piiskaa. Äiti tosin itki piiskaa antaessaan. Kun sitten toisen kerran kävin saman luokan, olikin hyvät numerot.Johtuen varmaan siitä, että oli jo tuttua, joten pääsin loistamaan. Ja varmaankin siitä syystä, että en toista kertaa piiskaa halunnut.
Olin ite joskus naimisissa miehen kanssa joka kannatti fyysistä kuritusta. Koska hänkin oli saanut sitä lapsena eikä mennyt rikki. Siinä kävi sitten niin, että kun toinen meidän kaksosista oli lyhytpinnainen (poika) ja toinen harkitseva (tyttö) niin poika sai selkäänsä ja tyttö ei. Ja kun rikkeet yleensä oli sitä että olivat keskenään tapelleet, niin arvaatko miten se vaikutti? Molempiin? Voisin tietysti kysyä heiltä, että kumpi kasvatus oli heistä parempi?
Joskus päätin, että en tule ikinä käyttämään kasvatuksesta lausetta "koska minä sanon". Enkä ole käyttänyt. Minusta sen lauseen voi rinnastaa tuohon koivuherraan, kummatkin edustaa sitä että pitää totella silmittömästi. Käytetään ylivaltaa. Jos lapset ymmärtää miksi tehdään mitäkin, ja puhutaan seurauksista, sitten he voivat itse tehdä sen oikean valinnan, eikä sitä tehdä sen takia että pelkäävät vitsaa. Oppivat käyttämään omia aivoja ja käymään vuoropuheluja omatuntonsa kanssa.
Ei se että vitsaa ei käytetä tarkoita ollenkaan että kuritta kasvaa. Joutuu vaan olemaan vähän luovempi. Ite käytin muita konsteja. Niin kuin sanoin, kun lapset oli pieniä, pahimmat jutut oli keskinäiset tappelut. Jos jompikumpi löi toista jollain, millä tahansa, se tavara oli roskiksessa. Jos tappelivat muuten vaan, en enää muutamaan päivään jättänyt heidät keskenään, vaan piti jommankumman piti olla mun kanssa koska en voinut luottaa heihin. Sitten luuhattiin mukana koiralenkillä, pyykkituvassa, kasvimaassa.. vuorotellen.
Kun poika kokeili tupakkaa ekan kerran, puhuttiin tietysti, ja sen jälkeen katsoin ettei hänellä ollut rahaa ikinä mukana kun meni ulos. Kun kävivät teollisuusalueella parkouraamassa, mulle riitti että vartija oli tullut paikalle ja säikäyttänyt ne oikein kunnolla. Toista kertaa hän ei siihen jengiin mennyt, mutta se oli hänen oma valintansa, ei mun.
Ei siis tarvi aina edes keksiä rangaistuksia, joskus ne tulee elämältä eikä kotoa. Niin kuin sun luokalle jääminen. Ihan tarpeeksi rangaistusta siinä oli että et päässyt seuraavalle, turha siitä oli piiskaa antaa. On käyty läpi eka känni, jopa huumekokeilu, eikä minulla ole ollut tarvetta tuomita. Katson vaan että tiedän missä he liikkuvat, ja missä porukassa. Ja kodin perusturva pitää olla sellainen ettei ole tarvetta kapinoida.
Tärkeintä mun mielestä kurin pidossa on se, että mitä sanoo sen myös pitää. Kaikessa, rangaistuksissa ja palkinnoissa. Se on se mikä mättää monessa perheessä, ja miksi sitä kuria ei saada aikaan. Eikä se että vitsa puuttuu.
Tuohon ettei sinun lapset muista piiskaa pahalla. Eihän ne tietenkään! Ei lapset kyseenalaista vanhempien toimintaa, he yleensä puolustavat sitä. Eiväthän ne paremmasta tiedä, eikä mistään toisesta tavastakaan. Ilmeisesti teillä ei tiuhaan rottinki heilunut, mutta tiedän sellaisia aikuisia jotka sen ovat kokeneet ja päättävät että he eivät koskaan tartu väkivaltaan. Sitä se kuitenkin on, kaikenlainen tukistaminen ja näpäyttäminen.
Joku syy siihenkin on, että valtio käyttää rangaistusmuotona sakkojen antaminen eikä kivettämistä tai raippaa. Koska fyysiseen kuritukseen sisältyy AINA alistamista.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa, enkä ole eläessäni lyönyt ketään. Piiskaamalla herättää vain vihamielisiä tunteita, uhmaa ja tarpeen salata asioita. En ole edes korottanut ääntäni tai puhunut rumasti omille rakkaimmilleni.
Kun kohtelee lapsia ihmisinä, hekin oppivat tekemään samoin. Rakkaus on parempi väline kuin vitsa. Kun käyttää järkeä ja keskustelee asioista yhdessä, voi varmistaa, että lapsi ymmärtää. Kun hakkaa ja hermostuu, ja vaikkei hermostuisikaan, väkivalta astuu omaan kotiin. Sitäkö aloittaja haluaa?
Mitä järkeä on vitsan käytössä? Lasta hakataan ja hänelle sanotaan, ettei saa lyödä ketään! Haluatko kotiisi luottamusta ja rakkautta vai salailua ja väkivaltaa?
Jokanen vanhempi voi valita itse.
PS: Eihän koiriakaan lyödä enää tai rankaista fyysisesti, vaan niidenkin koulutuksessa käytetään ihan toisenlaisia menetelmiä.
Aivan ihana kommentti. Itekin olen huomannut että lapset kopioivat aikuisten tekoja, joten ihan sama mitä hölöttää jos ei ne teot kohtaa sanoja.
Jos käyttää väkivaltaa, henkistä tai fyysistä, se kunnioitus on persiistä. Ja se on se perusjuttu mikä puuttuu monen ihmisen elämästä, sen näkee täälläkin. Eikä siitä ansaita muksimalla :/
Sanot että "lasta hakataan" ja siinä liioittelet, vitsalla ei hakanne kuin sadistit?! Useimmiten on kysymys pienestä kurin palautuksesta, kuka normaalisti lastaan rakastava voi yleensäkään lastaan hakata`? Sanoillakin voi joskus "hakata" pahemmin.
Sanot myös: Piiskaamalla herättää vain vihamielisiä tunteita, uhmaa ja tarpeen salata asioita. En ole edes korottanut ääntäni tai puhunut rumasti omille rakkaimmilleni.
Monet kerrat pieni piiskan läsnäolo on jo lapselle osoitus siitä että vitsa on pahuutta varten. Sitä ei tarvitse käyttää. Lapselle ei tule piiskasta vihamielisiä tunteita, se on valhe. Ruotuun palauttajana se on ollut hyvä pelote ennen aikaan. Olen itse elänyt sukupolven aikaan jolloin vitsa oli normaali kurin palauttaja, meitä ei koskaan hakattu. Vitsaa en muista saaneeni koskaan, vaikka se olikin jonkunlainen kurinpalautuskeino ollessaan läsnä. Kuulin että joku laittoi lapsensa hakemaan itse oman vitsansa, se on mielestäni nöyryyttävämpää.
Riitelykin on jopa normaalia ihmisten kanssakäymisessä. Itsellä on ongelma jos ei joskus ärsyynny tai ole toista mieltä, ehkä riitelekin. Voi pelätä omia mielipiteitä tai ei rohkene olla toista mieltä rangaistuksen pelossa. On ns. "tekokiltti".
Ihmisiä ei ole rakennettu siten että voit aina olla samaa mieltä kaikkien kanssa ja "rakkaudella" ohjaaminen tilanteessa jossa olisi riidankin paikka, onkin joskus vain omaa pelkoa selvitä riidoista jos niitä tulee. Sellaisella ihmisellä on huonot eväät selvitä riidoista maailmassa jossa tapahtuu kaikenlaista.
Joskus ihminen hermostuukin lapsiinsa, silloin voi aina pyytää anteeksi riidan jälkeen ja opettaa saman lapsilleenkin. Siksi kysynkin, tunnetko sanaa "anteeksi" ja käytätkö sitä? Omaa pinnaasi varmastikin joskus koetellaan, niin kuin jokaisen normaalin ihmisen. Elämä on vain elämää kaikkine sen kiemuroineen.
Sivistyneet ihmiset osaavat ja voivat keskustella asioista myös silloin, kun ovat erimieltä. Ihan hyvin voi ilmaista suuttumusta, ärtymystä ja vihastumistakin ilmein ja sanoin. Vanhemmat pitävät huolta, että rajoista ja sopimuksista pidetään kiinni.
Anteeksipyyntö ja -antaminenkin pitäisi olla itsestään selviä asioita jokaiselle.
Kerran kun keskustelimme samasta aiheesta ryhmässä tuttujen kanssa, joku totesi, ettei hän muita aseita tarvitsisikaan, jos hänen silmänsä näyttäisivät yhtä hurjilta kuin minun silmäni vihastuessani. - En ole lapsuusvuosien yrittänyt huutamalla ja ääntä korottamalla hallita mitään tilannetta. - Yleensä odotan vaieten, kunnes ihmiset vaikenevat ja keskittyvät kuuntelemaan.
Tänään viimeksi sanoin pienille kovalla äänellä puhuville ja melkein huuteleville lapsille, että hiljaisempi puhe kuuluu paremmin. ;)
Niin kuin on aikuisia on myös lapsia niin monen luontoisia. Yksi uskoo yhdestä kerrasta ja joku vaatii 10 kertaa sanomisen eikä sekään riitä. Joku istuu rauhassa paikallaan tuntikausia ja yksi ei tahdo pystyä istumaan paikallaan edes ruokailun ajan. Meitä on niin monenlaisia. Oma lapseni on aikalailla oman temperamenttityyppini vastakohta. Lapsi on hyvä neuvottelemaan ja ikiliikkuja. Hänelle ei pärjää väittelyssä lähisukulaisista muut kuin minä. Hänessä on selvää myyntimiespotentiaalia.
taidat olla uskovainen. Ei kaikki lapset ole samanlaisia. Sanoisinpa, että tämä 15 vuotias
joka tappoi kaverinsa, olisi varmaan vähän vitsaa tarvinnut. Toinen vaihtoehto on, että saanut liikaakin. Koskaan ei tiedä mikä on tilanne.
Tämä on sinulle Turpiin vaan.... Nämä vastaukset kun eivät pysy siinä mihin ne on tarkoitettu
Väkivallan ja epärehellisyyden (valehtelemisen ja salailun) kierteen saa alkuun jo pienenä kun vanhemmat käyttävät mahtiasemaansa ja piiskaa lasten mukamas kasvattamiseen (rankaisemiseen ja alistamiseen).
En puolla ruumiillista kuritusta millään tapaa, en ihmisten enkä eläinten kasvatusmetodina. Olenitse joskus näpäyttänyt omiani kunhe olivat pieniä, mutta olen muuttanut mieleni täydellisesti, olemme puhuneet asiasta ja olen saanut anteeksi.
Pieksemällä kasvattaa. Toiset tarvii hakata lapsen perse siniseksi. Minä pääsen samaan puheella.
Niinhän se on, että sellaiset turvautuvat väkivaltaan, joiden tiedot ja taidot eivät muuhun riitä. Ihan oikein, että yhteiskunta puuttuu siihen, jos aikuisella ei itsellään ole ymmärrystä paremmasta. Pitäisi vain lisäksi myös antaa sille vanhemmalle tietoa kasvattamisesta, ei se tuomio sille äidille lisää ymmärrystä tuo, ja kai sen lain perimmäinen tarkoitus on lapsen etu.
Telkkarissa hakataan ja tapetaan niin maar perhanasti. Joka päivä ja paljon! Ja puhutaan tuhmia, pukeudutaan epäsiististi tai jopa rivosti. Sitä isompi idoli mitä rehjuisempi ja rääväsuisempi jätkä (tai kimma).
Sitten täällä kotisuomessa ei saa edes leikillään hiuskiehkurasta nykäistä vaikka penskan suusta tulisi mitä ja vaikka millaista keljua olisi tehnyt - kavereiden perässä, tietysti. Kaikkeahan pitää kokeilla, muuten ei opi eikä ymmärräkään.
Aika kaksinaismoraalinen on tämä nykyihmisten käytöksen malli, ja maailman esimerkki telkkarista ja netistä ja elokuvista elämänmallia hakevilla lapsille muutenkin. Tiedä siinä sitten mitä voi tehdä ja mitä ei :/
Jos lasta kieltää niin pitää samassa hengenvedossa myös selittää miksi. Ja jos kuitenkin jotain keljua tai kiellettyä teki, niin kannattaa ekaksi kysyä että mitäs sinä oikein tuolla meinasit... Ei lapsi läheskään aina pahaa tarkoita. Siksi juuri selitys ensin. Ja sitten on hyvä selittää asian näkeminen omalta (ja kasvatuksen) kantilta. Ei lapsi esim. asioiden vaarallisuutta tai vanhempien huolta välttämättä itse tajua. Vanhempien aggressiivinen käytös saa aikaan vain lapsen vihan aikuista kohtaan.
Maalaisjärkeä kehiin. Mielestäni pieni kuvaannolliseksi tarkoitettu vitsalla räpäytys tai tukkatupsusta nykäisy tuskin on lajityypiltään pahoinpitelyä, saattavat jopa tietyissä tapauksissa olla paikallaan.
On muuten tyyppejä joiden kuriin saaminen vaatii jopa muutamaa astetta rankemmat otteet. Vai onko teillä vaaleanpunaiset lasit silmillä?
Kyllä herma56 järkeä puhuu, on erilaisia nuoriakin, eikä tarvitse mennä kuin itseensä. Kuunteliko sitä kauan selityksiä tai neuvoja? Osan karsin kevyesti, mutta minuun tehosi vanhempieni äänensävyt ja ilmeet, jos olin ylittänyt kotona sallitun käytöksen.
Itse olen joutunut voimakkaan nuorimmaiseni kanssa kerran niskavillasta tukistamiseen, mutta se riittikin asian uskomiseen.
niin tietty. ja eihän sekään kai ole pahaksi, jos aikuiset pahoinpitelevät puolisoitaan?
Näpäytys ja pieni kurinpalautus on eri asia kuin pahoinpitely. Piste.
Tilastoa aikuisten keskinäisestä riitelystä/pahoinpitelystä:
Humalassa = 9 kertaa kymmenestä. Useimmiten molemmat.
Vain yhden kerran ja sitten lähtö = 1 kerta kymmenestä.
Usein on molemmissa vikaa. Ja jos yhden kerran jälkeen ei lähde niin, sanoisinko, oma vika :/ ? En kuitenkaan, esim. taloudellinen ahdinko voi olla syynä että jäädään odottamaan toista ja kolmatta ja ... Naiset on hulluja. Kyllä yksinhuoltajanainenkin maailmassa pärjää, Suomessa ainakin.