”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta N.N.: Tahdotko ottaa N.N.:n aviovaimoksesi / -mieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?”
Kysymys on sinulle varmaankin tuttu. Moni meistä on vastannut tuohon kysymykseen ”Tahdon.” Oletko muistanut lupauksesi? Oletko muistanut osoittaa uskollisuutta ja rakkautta? Miten sen olet tehnyt?
Uskollisuuden ja rakkauden vakuuttamista tärkeämpää on, että tahdomme osoittaa sitä teoin ja totuudessa. Se on sydämen, mutta ennen kaikkea tahdon asia.
Köyhä antoi vähästään
Johannes halusi neuvoa aikansa Jumalan lapsia: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”
Edellisessä jakeessa hän kysyy: ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1. Joh. 3:17–18.)
Jeesus näki ihmisten laittavan lahjojansa uhriarkkuun. Paikalle tuli myös köyhä leskivaimo, joka laittoi arkkuun vain kaksi lanttia.
Silloin Jeesus sanoi: ”Tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi. (Luuk. 21:1–4.)
Autuaaksi armosta
Ihminen ei tule autuaaksi tekemällä hyvää. ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville – – en sillä mitään voittaisi”, kirjoitti Paavali korinttilaisille (1. Kor. 13:3).
Galatalaisia hän varoitti: ”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle” (Gal. 5:4).
Samalla hän kuitenkin neuvoi: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää – – kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin (Gal. 6:9–10). Tämän saa aikaan rakkautena vaikuttava usko (ks. Gal. 5:6).
Toinen toistamme rakastamaan
Meidät on kutsuttu rakastamaan ja palvelemaan. Tässä tehtävässä voimme usein kokea epäonnistumisen tunnetta.
Jumalan Sana on lohdullinen: ”Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä. Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toisiamme rakastaman.” (1. Joh. 4:10–11.)
Tämän rakkauden – pyhän evankeliumin – alle me saamme toinen toisemme sulkea.
Kysymys on sinulle varmaankin tuttu. Moni meistä on vastannut tuohon kysymykseen ”Tahdon.” Oletko muistanut lupauksesi? Oletko muistanut osoittaa uskollisuutta ja rakkautta? Miten sen olet tehnyt?
Uskollisuuden ja rakkauden vakuuttamista tärkeämpää on, että tahdomme osoittaa sitä teoin ja totuudessa. Se on sydämen, mutta ennen kaikkea tahdon asia.
Köyhä antoi vähästään
Johannes halusi neuvoa aikansa Jumalan lapsia: ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”
Edellisessä jakeessa hän kysyy: ”Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1. Joh. 3:17–18.)
Jeesus näki ihmisten laittavan lahjojansa uhriarkkuun. Paikalle tuli myös köyhä leskivaimo, joka laittoi arkkuun vain kaksi lanttia.
Silloin Jeesus sanoi: ”Tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi. (Luuk. 21:1–4.)
Autuaaksi armosta
Ihminen ei tule autuaaksi tekemällä hyvää. ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville – – en sillä mitään voittaisi”, kirjoitti Paavali korinttilaisille (1. Kor. 13:3).
Galatalaisia hän varoitti: ”Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle” (Gal. 5:4).
Samalla hän kuitenkin neuvoi: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää – – kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin (Gal. 6:9–10). Tämän saa aikaan rakkautena vaikuttava usko (ks. Gal. 5:6).
Toinen toistamme rakastamaan
Meidät on kutsuttu rakastamaan ja palvelemaan. Tässä tehtävässä voimme usein kokea epäonnistumisen tunnetta.
Jumalan Sana on lohdullinen: ”Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä. Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toisiamme rakastaman.” (1. Joh. 4:10–11.)
Tämän rakkauden – pyhän evankeliumin – alle me saamme toinen toisemme sulkea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.